Riittääkö sinulle pienimuotoinen, vaatimaton elämä? Vai pitääkö olla tapahtumarikasta ja suureellista?

Kyllä mulle ainakin ihan tavallinen, peruselämä on riittänyt. En halua elää yli varojen tai esittää muille mitään sen erikoisempaa.

Suureellisuuteen pitää olla rahaakin. Meillä ei ole. Mutta siis kyllä mä tykkään, että elämässä on muutakin kuin arkea.

Sekä että.

Olisi kiva jos olisi rauhallista. Aina on jotain häiritseviä tapahtumia. 

Todellakin riittää, mutta vuosikausia toimeentulotuella kituuttaminen on jo liian ankeaa. 2000 e nettotulot riittäisi hyvään elämään.

Suhteellista. Toisaalta ärsyttää ihmiset joiden elämäntehtävä on vaatimattomuus, kaiken pienentäminen. Sit kateellisena ihmetellään toisten haaveita ja unelmia ja yritetään painaa alas ja vähätellä. 

Mä unelmoin isosti. Taivas rajana. Toisaalta hyväksyn että hurjimmat toiveet eivät ole realistisia. 

Pienimuotoista ja vaatimatonta joutuu pääasiassa sietämään. Tapahtumarikasta ja suureellista saa kuitenkin ajoittain maistella ja onhan elämä silloin mukavampaa.

Ihan tavallinen elämä riittää. Eipä tässä ole muunlaista (vielä) koettukaan, joten vertailu on hankalaa.

Nautin kiireettömästä arjesta. 37  vuoden työuran jälkeen ensimmäistä kertaa ei ole käytössä kuin seinäkalenteri. Tulisipa vielä kesä. 

Riittää. Pitää.

Tuokin on niin suhteellista.

Omasta mielestäni elämme vaatimatonta ja omaehtoista elämää, monien muiden mielestä olemme ökyrikkaita.

Olen aina ollut arkena askeetti ja lomalla hedonisti.

Arkena käyn töissä, ulkoilen, syön terveellisesti ja nuukailen. Lomalla tuhlaan, syön ja juon liikaa, matkustelen ja keräilen elämyksiä.

Mahdollisimman tavallista arkea, kiitos. Pätkätyökierteessä on kylliksi muuttujia, kaipaan pysyvyyttä.

Riittäö, että huuneita riittää. Muuta en tarvitse.

Millaista on vaatimaton/ suureellinen elämä kenenkin mielestä.

Elän melko  keskiluokkaista taviselämää, riippumatta onko lama vai ei. Joku ihmettelee, jos laitan rahaa teatteri ja konserttilippuihin tai muuhun kulttuuriin. Mutta minä ihmettelen,  kun joku laittaa rahaa ryyppäämiseen, peli-iltoihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuokin on niin suhteellista.

Omasta mielestäni elämme vaatimatonta ja omaehtoista elämää, monien muiden mielestä olemme ökyrikkaita.

Sama. Aina vähän seuran mukaan pitää miettiä mistä asioista kannattaa kertoa ja mitä juttuja painottaa. 

En kaipaa mitään todella poikkeuksellista, kuten kalliilla vaatteilla prameilua tai matkailua. Haaveenani on, että vielä jonain päivänä minulla olisi omakotitalo syrjässä muista ihmisistä. Voisin olla omavarainen ja kasvattaa esimerkiksi perunaa ja porkkanaa, puutarhassa kasvaisi punaviinimarjapensaita ja erilaisia istutuksia. Navetassa olisi eläimiä, joista pitäisin huolta. Lukisin kirjoja ja nauttisin hitaasta elämästä. Monen mielestä tämä on varmaankin aika vaatimaton haave, mutta sellaista elämää toivoisin tulevaisuudelta. Tällä hetkellä sinnittelen kädestä suuhun kerrostaloyksiössä ja sieluni ei voi hyvin täällä betonihelvetissä.

Joo riittää kyllä lämpöä, ruokaa, terveyttä kaikille. Joskus joku kiva reissu, ei tarvitse luxusta olla.

Ei riitä eikä koskaan ole riittänyt hiljainen ja vaatimaton. Olen se, joka nuorena lähti yksin liftaamaan Eurooppaan,  meni naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen, opiskeli kaksi upeaa ammattia, muutti ulkomaille kolmeen otteeseen, näytteli teatterissa, matkusti yksin ympäri maailmaa. Ja jatkaa edelleen.

Todellakin riittää pienimuotoinen. Samalla yrittää piilotella varallisuutta, joka suurimmaksi osaksi perittyä. Kun ihmise selittää jostain asuntolainoistaan, ei ole mitään sanottavaa, kun ei ole mitään asutlainaa, vain asuntovarallisuutta.