Marrasmasut keskiviikkoon :)
En ainakaan huomannu pinoa tälle päivälle joten pistetään päivä käyntiin...
RvaRuljanssi kyseli ruokahimoista. Mulla on ollu tässä raskaudessa himona hedelmät. Erityisesti appelsiini ja kiivi on tosi nam. Myös maustamaton jugurtti ja viili on niin ihania vaikken niitä normaalisti oikeen syökään. Pari kertaa on ollu pakko ostaa kaupasta irtomaustekurkkua ja syödä heti siellä kaupassa ostoksia samalla keräten. Myös tosi suolaset karkit (sellaset joissa suolaa siroteltu pinnalle) maistuu kuvotukseen. Silti muutama karkki päivässä riittää eli ei mitään kaameeta himoo niihin. Roskaruoka tuntuu taas vähän inhottavan kuten kuopustaki oottaessa.
Vähän taas galluppia eli auttaako teijän miehet normaalia enemmän kotihommissa nyt ku ootte raskaana? Meillä ei mies kyllä yhtään normaalia enempää tee. Pyytämällä saa taas pyytää jos jotain haluu. Tottakai on selvää et teen suurimman osan kotihommista ku oon kotona tyttöjen kaa mut ois apu vähän enemmän paikallaan nyt ku väsymystä pukkaa ja kuvottaa mukavasti!
Onkos muilla viel särkeny selkää tai ollu muita kolotuksia? Mulla alko jo viime viikolla selkä vihottelee mm. pitkän kävelyn jälkeen tai siivouksen jälkeen. Siis lähinnä sillon ku rasitan itteeni paljon. Np-ultran jälkeen otan kyl tukivyön taas käyttöön. Oli kuopuksen aikanaki ja tuntu siit olevan apuu.
Tarald 10+4
Kommentit (44)
Nyt sitten on jäsenyytesi päätetty.
Tervetuloa uudelleen =D =D =D =D
Tosiaan on elämä ihmeitä täynnä..tippa tuli linssiin kun luin juttujanne..
Mullekin plussa oli yllätys(vaikka yritettiin kyllä eikä sen kummempia ongelmia oo ollut), enkä osaa ees kuvitella miten suuri yllätys se voi ollakaan, jos on jo sanottu ettei pysty raskaaks tulemaan tms.
meillä esikko tuli vuoden " työn" jälkeen, mutta kakkonen olikin sitten kovempi homma. Meni kuusi pitkää vuotta, siihen mahtui verta, hikeä ja kyyneleitä, eli endoa, kystaa ja toisen munatorven poistoa, kohdun ulkoista jossa se viimeinenkin munatorvi vaurioitui... Jonotimme IVF:ään, mutta saamattomuuttani vuosi meni umpeen, ja tuli ilmoitus että poistavat meidät jonosta. Samalla viikolla tein luomuplussan.
Minulle oli sanottu että on 1% mahdollisuus tulla luomusti raskaaksi, söin pitkän kortisonikuurin poskionteloihin ja taisi kortisoni parantaa ainoani munatorven, sillä nyt odotan jo kolmatta, vuosi kakkosen jälkeen.
Lääkäri totesi että maailma on ihmeitä täynnä, ja että tämän jälkeen olisi aika miettiä ehkäisyäkin ellei halua lapsia tulevan solkenaan, munatorvi näkyi ultrassa olevan ehjä ja auki.
on se vaan ihmettä, ensin koetellaan vuosikaudet ja sitten annetaan iloa moninkerroin.
ja tästä olen oppinut sen että koskaan en ketään patista lastentekoon, sukulaisillekkin olen sanonut että pitävät mölyt mahassaan eivätkä ketään kiusoittele tyyliin " joko toinen tulossa" tai " nyt sitten toinen heti perään" jne... se on vaan niin arka asia varsinkin jos vähänkään jotain ongelmaa on.
Maailmasta ei onneksi ihmeetkään lopu. Meillä on vuosien hoitojen jälkeen syntynyt pas-poika 10 kk ja nyt odottelen toivottuakin toivotumpaa yllätystä. Enpä olisi ikinä uskonut näkeväni raskaustestissä kaksi viivaa. Ekasta en siis ikinä kotitestiä uskaltanut tehdä, vaikka labran hcg:t oli kokoajan hyvät. Ihanaa, että onnistumisia tapahtuu.
Sisu rv 12