Marrasmasut keskiviikkoon :)

Kävin tänään neuvolassa antamassa pissanäytteen, ok ja paineet mitattiin, ok. Paino hieman laskenut, ok. Eli kaikki ok. Kävin kun on turvotusta ja päänsärky ja takaraivossa kalvaa ajatus uudesta raskausmyrkytyksestä.. Huomenna on aamusta np-ultra. Vielä ei ole ehtinyt jännittämään, mutta illalla viimeistään varmaan alan panikoimaan. Toivottavasti saan nukuttua!



Mies ei anna nostaa mitään raskas, mikä tuntuu musta ihan höntiltä kun aina on tottunut kuitenkin pärjäämään itse. Sitten ihan kiitettävästi mies on juossut esikoisen " mielihalujen" mukaan kun itse olen potenut sohvalla. Siis näitä " anna vettä" , " leipäääää" , " mennään leikkimään" , " mennään ulos" , " kakka tuli" jne. ;-)



Rv 11 kait jo!

Pikaisesti vastaisin Iidenille että minä kyllä kysyisin parin muunkin lääkärin mielipidettä asiaan! Voimia päätökseenne, raskaita asioita :((((



Itse tulin juuri ultrasta. 5.3 senttinen kaveri siellä vilkutteli meille. Viikkoja olisi tuon mukaan 12 ja menkkojen mukaan kait 11+2. Mutta ei käydä muuttelemaan. Tuo johtunee siitä että miun kierto oli 24 päivää ja neuvolahan laskee 28 päivän mukaan lasketun ajan. Kaikki hyvin, niskaturvotus oli enimmillään 1.57 eli ihan ok. Labrakokeissa meinas itku päästä, neljäs kohta vasta tärppäsi ja sekin oli sellaista tonkimista että kyllä sattui. Miulla on tosiaan pinkeät verisuonet ja karkailevat neulaa. No hyvä kun miussakin on jotain pinkeetä :)



Nyt meen lepäilemään, heippa!

Hui, miekin jo säikähdin tuota Ama-riian ekaa viestiä..onneks kuitenkin kaikki hyvin:)



Iiden; Isot halit siulle! Tosi vaikea paikka tuo..itse en tietäis mitä tekisin. Voimia päätökseenne olipa se mikä tahansa!



Joku kirjotti et kohtu alkanut tuntua häpyluun yläpuolella..Kuin korkeella sen " pitäis" tuntua? Itte oon kans alamahaa koittanut ja ehkä siinä jotain kovempaa tuntuu mutta voiko se olla jo siinä??



Miten voi olla mahdollista että rinnat on entistä kipeemmät vaan? Nykyisin kun illalla ottaa liivit pois nin auts! Tuntuu et ne tissit tippuu lattialle asti:(

iiden:

Auttakaa minuu, mä en tosiaan tiedä mitä mä teen...

Vaarallista vastata tuntemattomille, varsinkin kun ei tiedä tilannetta/ole asiantuntija alalla ja muutenkin on hieman kyseenalaista sekaantua toisten elämään, mutta vastaan silti kun tätä asiaa olen itsekin miettinyt ja iiden erikseen pyytää apua. Olen vastannut vaikeisiin kysymyksiin niin tutuille kuin tuntemattomille, mutta korostanut, että valinta on aina ko. ihmisen oma ja kukaan muu ei voi elää toisen elämää tai tehdä hänen valintojaan. Tuntuu vaan niin tosi pahalta jos keneltäkään ei saa mielipidettä tai ajatuksia vaan ainoastaan ¿korulauseita ja lämmintä kättä¿.

Eli

Oliko just eilen kun mietin, miten pitäisi suhteutua jos lääkäri suosittelisi keskeyttämään raskauden oman terveydentilani takia. Ajatus tuli mieleen lukioaikaisesta kaveristani, jolla oli tosi paha astma ja kai jotain muitakin kroonisia sairauksia johtuen astman lääkityksestä tai jostain ihan muusta. Se on toisarvoista mikä hänellä on, mutta hänelle oli useampi lääkäri kertonut, ettei lasten hankkiminen ole oikein turvallista ja järkevää. Ei tämä kaverini kuunnellut ja nyt on kahden tytön äiti. Raskaudet eivät menneet käsittääkseni ihan oppikirjan mukaan, mutta hengissä ovat kuitenkin kaikki kolme! Toinen syy mietintöihini oli pelko raskausmyrkytyksen uusiutumisesta ja siinähän on myös pahimmassa tapauksessa äidin henki vaarassa. Ehdin ajatella kaikki ennenaikaisen syntymisen riskit, vammaisen lapsen kanssa elämiset jne. Ihan pikkaisen nopea pääkoppa mulla. ;-)

Itse pohdinnoissani tulin siihen tulokseen, että minä menisin riskillä. Toisaalta vaakakupissa painaa se, että lapset voisivat joutua kasvamaan ilman äitiä jne., mutta silti. Tietenkin tilanteeseen vaikuttaisi ennusteet ja muu fakta jos sellaista olisi, mutta jos olisi edes hieman toivoa niin yrittäisin. Kerran täällä muutenkin vaan ollaan ja mikä on sen tärkeämpää kuin lapset? Mitään ei hautaan saa mukaan ja voi sitä kuolla huomenna vaikka autokolarissa.

Ikää minulla on mittarissa 30-v. ja olen jo elänyt ja kokenut kaikenlaista. Jos olisin 20-v., niin ajattelisin varmaan ihan eri tavalla ja pelastaisin itseni ja lapset saisivat tulla myöhemmin jos olisivat tullakseen. Näin itse pähkäilin pohdinnoissani, mutta en tiedä mitä oikeasti tekisin tosi paikan tullen..

Minä en sinua osaa auttaa kuin kertomalla mitä itse mietiskelin, vaikka niin kovasti haluaisinkin auttaa enemmän. Jaksamista ja monta virtuaalihalia!

Aloitetaan siitä myötätunnosta. Iiden, olen pahoillani vaikeasta ja kipeästä tilanteestasi. Varmaan kannattaa kysyä mielipidettä muiltakin lääkäreiltä, punnita tilanteen todelliset riskit ja se, mitä elämässä todella haluaa. Kannattaa varmaan miettiä myös sitä, voiko ensin hoitaa itsensä ja myöhemmin yrittää lasta uudelleen. Tällä hetkellä tärkein on oma elämäsi, ilman sitä et voi tarjota elämää kenellekään muulle. Voimia vaikeaan ratkaisuun!



Sitten siihen omaan napaan. Kävimme tänään np-ultrassa ja kaikki oli kunnossa. Kyllä siinä ilon kyyneleet purskahtivat silmiin. Pieni vauveliini kääntyi, kun ultrattiin ja näimme hänen liikkeensä. Siellä oli kaikki tallessa, pienet kädet, varpaat, kaikki. Oli kyllä uskomatonta.



Mulla oli myös ongelmia ton verikokeen kanssa. Vasen käsi mustelmilla useista epäonnistuneista pistoista johtuen. Lopulta jouduttiin vaihtamaan hoitajaa ja ottamaan käyttöön joku vanhanajan (?) neula, jotta saatiin pari purkkia verta. Aina sama juttu. Ja jotkut ihmettelevät, miksi inhoan verikokeita.



Meillä mies on osallistunut raskauteni myötä tosi aktiivisesti kotihommiin. On hän aiemminkin osallistunut, mutta nyt vielä enemmän. Hän suhtautuu myös todella ymmärtäväisesti väsymykseeni ja kehottaa minua vain lepäilemään. Olo kuin prinsessalla:-)



Carmine+kuutti 12+0

[color=blue] Tässä heti alkuun osoite johon kannattaa rekisteröityä kirjoittelemaan!

http://groups.msn.com/Marrasmurut2007

Uudet ovat aina lämpimästi tervetulleita!!!!

FREYA(en koskaan ole varma kuinka tuo kirjoitetaan...) tule sinäkin vaan kirjoittamaan kun rekisteröitynytkin kuitenkin olet...=o)



Onnittelut hyvin menneistä ultrista!



Joku oli kiperän tilanteen edessä. Anteeksi kamalasti kun en muista nicciäsi...en valitettavasti osaa auttaa sinua asiassa. Surullinen olen puolestasi ja kovasti haluan toivottaa jaksamista sinulle näiden vaikeiden asioiden keskelle!!!



Ebba;sinullekin kovasti paljon jaksamisia!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Tänne ei uutta,maanantain np-ultraa odotellessa.



Minny ja Jaska 10+6 [/color]

iiden: minäkään en tohon oikein mitään osaa sanoa, kuin että jos omalle kohdalle tällä hetkellä sattuis niin keskeyttäisin ihan jo olemassa olevien lasten takia. Mutta vaikea tilanne ja vaikea siihen tosiaan on mielipidettä antaa, kuin se mitä kukakin itse kyseisessä tilanteessa tekisi. Voimia kovasti päätöksen tekemiseen!



Mä oon ihan katkera ko tein miehet on tommosia :) mulla on lähinnä ollu huono omatunto kun on väsyttäny ja nukkunu päikkärit tai ollu pahaolo ja valittanu :( ehkä vika osittain itessäki mut tuntuu et toi mies ei oikein ain ymmärrä :)

Hitsi mikä jysäri! Huh, särky alkoi eilen ja Panadol on kuin karkkia söisi! Onneksi sain neurolta luvan ottaa Buranaa ja päänsärky hellitti! Ai autuutta!



iiden: Olen pahoillani tilanteestasi. Itse otin riskin suunnitellessani raskautta- vauvalla ei varmaan ole hätää (vaikka syönkin epilääkkeitä) mutta omasta voinnistani en sitten osaa sanoa synnytyksen jälkeen. Toivon että vointini ei huonone niin paljon kuin viimeksi (aivoverenkiertohäiriö). Toivon että suunniteltu sektio pelastaa tilannetta jonkin verran (ei tarvitsisi ponnistaa). Ota ihmeessä muitakin mielipiteitä asiaan. Voimia päätöksentekoon!



Meillä mies ei kyllä auta yhtään, päivastoin! Eilen kulki perässä ja nurisi että tahra tuossa ja tuossa. Ikkunat pitäisi pestä jne. Hankkii kuulemma siivoojan =). Rasittava tapaus. Mutta tuollainen se on ollu viimiset 15 vuotta. Eli tiedän mitä olen saanut. Harmittaa vaan kun olo ollut ihan persiistä viimeiset 4 viikkoa, joten pitäisi isännän ymmärtää miksi ikkunat ei nyt just kiillä (nimim. talossa 506 ikkunaa...)



No se siitä. Vointeja kaikille!



Eppuliina rv 11+5

Kiitoksii nyt noista kaikista kommenteista!



Kaikkia vaihtoehtoja on tullu käänneltyä ja väänneltyä suuntaan jos toiseen..

Lääkäreiden(neurokirurgi,syöpä ja äpkl puolen) kanssa on tää viikko oikeestaan punnittu vaihtoehtoja ja yksi mielisesti ne olis sen keskeytyksen kannalla.. Tylysti tuumaavat et voi sitä pari vuotta odottaa sen kriittisen ajan yli ja yrittää sitten uudelleen.



Todella vaikeitä päätöksiä, väkisinkin aina sitä kysyy et miks aina mulle käy näin...? Aina jotai vastoinkäymisiä elämässä jos ei terveys niin sitten joku muu, mitähän pahaa sitä on tullu tehtyä entisessä elämässä kun näin kovin koetellaan...



Täytyyhän minusta riittää äitiäkin näille olemassa oleville lapsille, ei niitä voi äidittömäksikään jättää. En tiedä, kai tästä joku valon lähde jostain tipahtaa ja ohjaa tekemään oikeen, ei voi enää muuta toivoa...



Kaikille muille oikein hyvää ja turvallista odotusaikaa...

Ruokahimot: Mulla on ihan tolkuton himo kaikkeen suolaiseen, kuten oliiveihin, suolakurkkuihin, salmiakkiin jne. Eipä vaan tee hyvää verenpaineelle ja turvotuksille ja salmiakkiahan ei muutenkaan pitäisi juurikaan syödä. Samalla tekee myös mieli kaikkea raikasta. Suussa maistuu kokoajan tosi pahalta... Liha tökkii aika pahasti, niinkuin oli jollakin muullakin.



KOtityöt: Meillä mä teen suurimman osan, mutta mies kyllä on lapsen kanssa sen minkä töiltään ehtii. Koko ajan vaivaa aikapula ja monta remontti- tai pihahommaa on suunnitteluasteella.



Maha: Housut kiristää, mutta pakko ne on jalkaan tunkea. Mammahousut on vielä auttamattomasti liian isoja. Tiukassa paidassa kaikki on selvää, etikä tuota mahaa enää voi muuksi kuin vauvaksi näyttää. Helposti pystyn kyllä tilan kätkemään isohkojen hyvinleikattujen vaatteiden alle. Sit kun en mikään hoikka ole, niin läskiltä se näyttää.



Huonot olot: Mulla näköjään valvominen ja huonot yöt pahentaa tilannetta potenssiin kymmenen. Jos esikoinen nukkuu edes kohtuu hyvin, niin itsekin voin hyvin, mutta risaisen yön jälkeen pahoinvointi on runsaampaa. Harmi!



Iiden: Valtavasti voimia vaikeaan päätökseen. Kumpikaan vaihtoehto ei varmasti ole helppo. Valitettavasti olen sanaton tilanteesi edessä. Kuuntele asiantuntijoita ja kysy tarpeeksi monta mielipidettä eri lääkäreiltä.



Joko tunnette/näette kohdun?

Itse erotan kohdun, jos virtsarakko on täydehkö ja makaan selälläni. Muuten valitettavasti en sitä vielä tunne. Mulla kohtu on kyllä voimakkaasti taaksepäin kallistunut eikä varmaan ole vielä kokonaan suoristunut.



Liikkeet: Onnea jo ekoille liikkeiden havaitsijoille. Välillä mulle palaa mieleen miltä vauvan liikkeet tuntuivat ja suolen lurinat tuntuvat kyllä hämmästyttävästi samalta. Vauvan liikkeita en kyllä vielä tunne ja esikoisestakin tunsin vasta viikolta 18+



Sisu rv 12 ja perjantaina ultraan, ihanaa

iiden: tosiaan ei voi sanoa suoraa vastausta mitä tehdä. mutta kuten moni on jo sanonutki niin juttele useamman lääkärin kanssa asiasta.



ja ilot. ihanaa kun niin moni on ultrassa jo käynyt! meillä maanantaina sitten se niskapoimu-ultra edessä. toivottavasti herään aamulla ajoissa... kenen idea on ollu aikoinaan että päivä voisi alkaa kahdeksalta keskimäärin. kaksitoista on oikein hyvä aika aamulle :D



MINNY: yrittäny useemman kerran tulla kirjoittelee, mutta ku salasana hukassa ja salasanan muistutus-juttu ei huoli nickiä... en siis pääse kirjautuu sinne sisään. hitsiläinen tosiaankin.



ai niin. tänään viimein musitin soittaa neuvolaan ja kysyä kutinasta. terkka ei vielä ottais maksa-arvoja, kattellaan tässä rauhaksiin ensin. heh, ja nätisti napsahti suolakurkku kielto :) pakko sanoa että osasi hyvin sanoa terkka sen ettei enää suolakurkkuja tälle naiselle. äänestä kuulsi hymy ja sanoi " mitäs jos jätettäisiin ne suolakurkut rauhaan toistaseks" :) kuulemma voi aiheuttaa tota kutinaa kun on niin suolasia ja meikäläinen tällänen atoopikko kuivanahka.



mutta. nyt siis kuumaa kaakaota napaan, hyvä kirja käteen (ei todellakaan noita koe papereita mitä oikeasti pitäis lukea) ja kuuntelemaan sohvalle sateen ropinaa.

Haluatko kuitenkin tuonne mukaan kirjoittelemaan???

Ajattelin vaan tässä,että voinhan poistaa sinut sieltä ja sitten rekisteröidyt uudestaan....=D

Kerro vaan poistanko.



Mukavasti on lähteneet meillä siellä juttu luistamaan kun saa ihan vapaasti ja omalla nimellään kirjoitella.

Muutkin tervetulleita!!

Iidenille kovasti voimia vaikeaan päätökseen. Voi kun tällaisissa asioissa voisikin antaa toiselle varmasti oikeita ohjeita...



Kiva huomata, että muillakin on noita ruokahimoja. Freyan hermafrodiitti-kommenttia nauroin vedet silmissä :-D Lukiessani teidän ällötyslistoja huomasin, että minäkin olen alkanut inhota liha- ja kanaruokia. Mun tekisi mieleni vain kalaa (mieluusti purkista...), vaikka yleensä teen kalaruokia sen pari ateriaa viikossa ihan vain terveyssyistä.



Tarald kyseli miehen osallistumisesta kotitöihin. Meillä mies on kyllä aika tasapuolisesti aina mukana kotitöissä, mutta ei tämä raskaus ole ainakaan vielä saanut häntä minunkin hommiani tekemään. Sitä odotellessa...



Oletteko pitäneet jotakin päiväkirjaa odotuksesta? Itse olen kirjoitellut mietteitäni pieneen kirjaseen nyt kummassakin raskaudessani. Tuntemuksia on ollut myös kiva vertailla, varsinkin kun edellinen raskaus siis jäi siihen alkuraskauteen. Kaikki uudenlainen tuo aina luottamusta siihen, että tämä raskaus jatkuisi. Tänään törsäsin kirpputorilla 10 euroa sellaiseen tosi kivaan odotuskirjaan. Törkeä hinta kyllä kirpparille, vaikka kirja olikin uusi. Kirjan nimi on Äidiksi, minun odotukseni, ja se on samantyyppinen täydennettävä kirja kuin vauvakirjatkin. En tosin yhtään tiedä, paljonko tuollainen maksaisi uutena, joten saatoin tehdä tosi typerät kaupat. Mutta nyt painun kirjoittelemaan alkuviikkojen tunnelmia muistiin :-)



RvaRuljanssi ja Nuu 9+1

Iidenille voimia ja jaksamista vaikean asian pohtimiseen ja ratkaisemiseen!



Itse olen pohtinut että varaisinko yksityiseltä ajan ultraan kun mieheni ei olen pystynyt tulemaan mukaan ensimmäiseen ultraan ja seuraavan neuvolan on työmatkalla. Saisin ainakin kuvan miehelle vauvasta. Seuraava neuvola on 9.5. np-ultraan en mennyt kun ajattelin että otetaan vastaan mitä meille annetaan. Minä olen kuuluisa aina nuista vääristä valinnoista.



Kävisin mielelläni tuolla marrasmurujen yhteisö jutussa, mutta töissä siellä käynti on kielletty. :(



Et silleen!

niin kun kävin viimeksi ultrassa niin siinä koneessa ei ollut paperia niin ei voinut tulostaa kuvaa.

hei! Varovaisesti haluaisin liittyä mukaan joukkoonne! tarinani on ihmeitä täynnä, mutta niitähän elämään mahtuu! meillä on ennestään 2/04 syntynyt poika joka sai alkunsa IVF:llä. Nyt tämä uusi tulokas saikin yllättäen alkunsa aivan ilman hoitoja! Olen siis aivan pyörällä päästäni.... Minulle ei nimittäin annettu paljoakaan toiveita edes tulla raskaaksi hoidoilla!



Tänään kuitenkin kävin ultrassa ja siellä " kaveri" kelli! Viikkoja tasan 10 ja laskettuaika olisi näillä näkymin 21.11! Se tarkentuu sitten alkuraskauden ultrassa 8 pvä!



Oireita on olut jo monta viikkoa mutta ei edes tullut pieneen mielenikään että ne voisi liittyä raskauteen....kyllä sitä ihminen uskoo niin sokeasti lääkäreihin! Nyt voin siis täysillä " nauttia" oireista kun tiedän mistä ne johtuu!



Aurinkoisia kevät päiviä kaikille!



T: saanamaaria ja " kaveri" rv 10

Luulen, että teit hyvät kirjakaupat, sillä just tänään katsoin kirjakaupasta luultavasti ihan samaa kirjaa ja sen hinta oli 30 euroo!!!!!

Siis huh huh....enpä raaskinut niin paljoa maksaa, ainakaan vielä ;)



Iiden: Paljon, paljon voimia sinulle ja perheelle! Vaikea tuohon on vastata, mutta itse ajattelisin, että pidä itsestäsi huolta....itsesi takia sekä perheesi vuoksi. Jokaisen se on tietysti itse ajateltava. *haleja*

Olet vaikean päätöksen edessä. Itse sairastin 4 v sitten rypäleraskauden ( josta jäänyt tuo nimimerkki), joka kehittyi kohdallani pahanlaatuiseksi istukkasyöväksi. Sain rankat hoidot ja kahden vuoden ehdottoman raskauskiellon. Myös kohdunpoisto oli suositeltava hoitomuoto lääkärien mielestä, minä en siihen suostunut. Tuo kaksi vuotta oli niin pitkä aika. Vauvan kaipuu oli ainoa asia joka pyöri päässä, jokainen verikoe pelotti, onko arvot ok!! Aika kuitenkin kuluu; meillä on 6 v poika ja 1,5 v tyttö, jonka ei pitänyt koskaan syntyä; kohtuni on niin arpeutunut noista leikkauksista, ettei kiinnittymisen pitänyt onnistua. Elämä koettelee meitä toisia rankemmin; minulla on lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja virtsarakon sairaus IC, joka teki jo tytön odotusajan todella tuskalliseksi. Nyt odottelemme kolmatta lasta; täyttä yllätysvauvaa, meidän toista pikku ihmettä. Sairauksien kanssa raskaus on vaikea jaksaa, mutta pieni ihmeemme on sinnikäs, siispä minunkin pitää olla. Olet ajatuksissani Iiden! T.Rypäle ja ihme rv 9+5

MINNY: joo heitä meikäläinen ulos sieltä ni tuun sitten uudelleen :) ja sit meikä näpyttää niin että sormi sauhuu ;)



RvaRuljanssi: kiitos vinkistä ;) oon meinaan kuullu joskus tollasesta kirjasta jossa on jo raskausajalta täyteltävää mut en oo löytäny vielä. nyt ku tietää nimen voi mennä kysyy suoraa kassalta ilman että tarvii kaikkia kirjoja aukoa :) niin ja hyvät kaupat oot tehny kun uutena näköjään maksaa yli 30e akateemisessa kirjakaupassa (ja joululahjalistaan meni meikäläisellä ;) hehe)



Rypäle: minusta oli ihana lukea toi sun tarinas. jotenkin niin lohdullinen että vaikka lääketieteellisesti näyttäiskin siltä että ei ole mahdollista, niin siitä huolimasta on toivoa. vaikka ei sinänsä itseäni koskekkaan asia, mutta noin yleisesti ajatellen on ihana tietää että joskus ne lääkärit on positiivisesti väärässä.

purkamiseen menee kaksi vuotiaalta nanosekuntti ja se paperimäärä riittää peittämään lastenhuoneen lattian.