Perheneuvolasta ei ole mitään hyötyä

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helposti aika ruusunpunainen kuva siitä, mitä lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa. Ei tajuta, että se kasvaa. Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja voimavaroja. 

Jos kerta naisilla on helposti epärealistiset kuvat siitä mitä elämä lasten kanssa oikeasti on, miksi meillä ei ole valtavia määriä yh-isiä, kerta ilmeisesti miehet tämän tajuavat ja siten ovat lapsensa harkiten ja varautuen hankkineet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvola on aivan väärän paikka, jos sijoitusta toivot. Perheneuvola antaa keskusteluapua. Tee lastensuojeluilmoitus itse teidän perheestä, niin saatte palveluntarpeenarvioinnin.

 

Meistä on jo lukemattomat määrät lastensuojeluilmoituksia (olemme tehneet itsekin) ja on tehty palveluntarpeenarviointi... mutta ilmeisesti olemme lievimmästä päästä kun sossut ja perheneuvola antavat vain sitä henkistä tukea... meille vanhemmille ja lapselle. 

 

Siitä ei ole kuitenkaan apua lapsen huonoon käytökseen tai meidän välisiin vuorovaikutusongelmiin. Ap

 

Eiköhän se vuorovaikutusongelma ole aika mittava, jos vanhemman kiintymys on niin heikkoa, että antaisi lapsen laitokseen. Nykyisin muuten ei pääse helpolla laitokseen. Laitetaan mieluummin perheisiin. Kykenisitkö hyväksymään, että toinen äiti pärjäisi lapsesi kanssa sinua paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluapu ei ole pika-apua vaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja muutoshalukkuutta. Asioita ei muuteta teidän puolesta vaan muutos lähtee teistä.

Se on yhtä hyödyllistä kuin täällä palstalla keskustelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvola on aivan väärän paikka, jos sijoitusta toivot. Perheneuvola antaa keskusteluapua. Tee lastensuojeluilmoitus itse teidän perheestä, niin saatte palveluntarpeenarvioinnin.

 

Meistä on jo lukemattomat määrät lastensuojeluilmoituksia (olemme tehneet itsekin) ja on tehty palveluntarpeenarviointi... mutta ilmeisesti olemme lievimmästä päästä kun sossut ja perheneuvola antavat vain sitä henkistä tukea... meille vanhemmille ja lapselle. 

 

Siitä ei ole kuitenkaan apua lapsen huonoon käytökseen tai meidän välisiin vuorovaikutusongelmiin. Ap

Luulet, että tähän on olemassa joku ihme lääke? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helposti aika ruusunpunainen kuva siitä, mitä lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa. Ei tajuta, että se kasvaa. Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja voimavaroja. 

 

Jos kerta naisilla on helposti epärealistiset kuvat siitä mitä elämä lasten kanssa oikeasti on, miksi meillä ei ole valtavia määriä yh-isiä, kerta ilmeisesti miehet tämän tajuavat ja siten ovat lapsensa harkiten ja varautuen hankkineet?

Hmm, miksiköhän on niin paljon yh-äitejä?🤔

Luulin, että neuvolassa tarkkaillaan ja seurataan vanhempien toimintaa.

Voivoi. Eikö ne tee sinun teinistäsi mukavaa? Kurjia tätejä, hyihyi.

Eiköhän se vuorovaikutusongelma ole aika mittava, jos vanhemman kiintymys on niin heikkoa, että antaisi lapsen laitokseen. Nykyisin muuten ei pääse helpolla laitokseen. Laitetaan mieluummin perheisiin. Kykenisitkö hyväksymään, että toinen äiti pärjäisi lapsesi kanssa sinua paremmin?

Vieraskoreus. Soten myötä myös lastensuojelusta on leikattu, ja lapsia ei enää sijoita vaikka vanhemmassa voidaan osoittaa niitä vikoja ja puutteita äärimmäiseen rajaan saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi huostaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

Joskus lapsen ja vanhemman välit vain eivät toimi, kun teini uhoaa vanhemmalle. Ulkopuolinen voi saada tilanteen hallintaan. Lisäksi esim. jos vanhemmat tekevät vuorotyötä ja/ tai on useita lapsia, harrastuksia, velvoitteita, jolloin uhoavaa tai jopa päihteitä käyttävää teiniä ei pysty valvomaan/ ohjaamaan tarpeeksi.

Tukiperhe, jossa aikuisella on resurssit ohjata ja valvoa, voi pysäyttää tilanteen. Nuori kokee, että joku kuuntelee ja ymmärtää, ja on helpompi puhua kuin omalle vanhemmalle. Lisäksi tukiperheessä auktoriteettiasema on vahvempi, jolloin rajat on helpompi asettaa. Paikkakunnan vaihtuminen voi auttaa siinä tapauksessa, että nuori on ajautunut seuraan, jossa ajelehditaan päämäärättömästi ja käytetään päihteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvola on aivan väärän paikka, jos sijoitusta toivot. Perheneuvola antaa keskusteluapua. Tee lastensuojeluilmoitus itse teidän perheestä, niin saatte palveluntarpeenarvioinnin.

 

Meistä on jo lukemattomat määrät lastensuojeluilmoituksia (olemme tehneet itsekin) ja on tehty palveluntarpeenarviointi... mutta ilmeisesti olemme lievimmästä päästä kun sossut ja perheneuvola antavat vain sitä henkistä tukea... meille vanhemmille ja lapselle. 

 

Siitä ei ole kuitenkaan apua lapsen huonoon käytökseen tai meidän välisiin vuorovaikutusongelmiin. Ap

Luulet, että tähän on olemassa joku ihme lääke? 

Itse olen esittänyt asian toisin päin, miten minä voin auttaa lastani. Kaikkia ei voida auttaa ja asiat ovat meillä nyt niin kuin ovat ja sen kanssa meidän on tultava toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi huostaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

 

Meidän kohdalla se olisi kaikista paras siirto. Myös lapsen kannalta. Ap

Siellä pikku kriminaalien alut lietsovat toisiaan kaikenlaiseen p*skaan. 

Voisit matkustaa lapsesi kanssa vaikka intiaan tai afrikkaan. Sinä palaat kotiin ja ongelmasi on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi huostaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

 

Meidän kohdalla se olisi kaikista paras siirto. Myös lapsen kannalta. Ap

Siellä pikku kriminaalien alut lietsovat toisiaan kaikenlaiseen p*skaan. 

Kuule... lapseni on antanut jo vahvasti sellaisen vaikutelman. Välttelee koulua, nukkuu pitkällä iltapäivään, ei tapaa kavereitaan, aukoo päätään meille vanhemmille mutta muuten ei avaudu ongelmistaan meille, ei hitustakaan. Läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä ei ole ollut pitkään aikaan koska vihaa sitä. Olen tullut siihen tulokseen että vihaa meitä ja muutenkin elämää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi huostaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

 

Meidän kohdalla se olisi kaikista paras siirto. Myös lapsen kannalta. Ap

Siellä pikku kriminaalien alut lietsovat toisiaan kaikenlaiseen p*skaan. 

 

Kuule... lapseni on antanut jo vahvasti sellaisen vaikutelman. Välttelee koulua, nukkuu pitkällä iltapäivään, ei tapaa kavereitaan, aukoo päätään meille vanhemmille mutta muuten ei avaudu ongelmistaan meille, ei hitustakaan. Läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä ei ole ollut pitkään aikaan koska vihaa sitä. Olen tullut siihen tulokseen että vihaa meitä ja muutenkin elämää. Ap

 

Lapsellasi on paha olla, mahdollisesti mielenterveyden ongelmia. Pelottavinta on tuo sinun viimeinen lauseesi. Jos lapsella on pahoinvointia, eikö hän kelpaa sinulle? Kelpaako sinulle vain lapsi, joka voi hyvin? Lapsesi hakee apua sinulta, mutta sinä sysäät hänet pois, toivot sijoitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi huostaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

 

Meidän kohdalla se olisi kaikista paras siirto. Myös lapsen kannalta. Ap

Perheneuvola ei ole lastensuojelun yksikkö. Ei heillä tehdä ratkaisuja sijoittamisista. Kuvitteletko, että muutama keskustelu muuttaa nuoresi tai teidäm välisen vuorovaikutuksen ulkoapäin. Kuten edellä todettu, se vaatii sitoutumista tarjottuun työskentelyyn ja ennen kaikkea huomioiden viemistä käytäntöön tapaamisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helposti aika ruusunpunainen kuva siitä, mitä lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa. Ei tajuta, että se kasvaa. Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja voimavaroja. 

Naisilla? Eikös isät useammin häivy kuviosta, kun ei sitä vauvaa/taaperoa voikaan viedä fudismatsiin vielä vuosiin ja arki olikin aika työlästä?

"Lapsellasi on paha olla, mahdollisesti mielenterveyden ongelmia. Pelottavinta on tuo sinun viimeinen lauseesi. Jos lapsella on pahoinvointia, eikö hän kelpaa sinulle? Kelpaako sinulle vain lapsi, joka voi hyvin? Lapsesi hakee apua sinulta, mutta sinä sysäät hänet pois, toivot sijoitusta."

Näen että on paha olla mutta ei hän sitä selvästi hae kun on aina elänyt elämää niin että itse torjuu kaikki lähestymisyritykset.... ihan kaikilta. Meiltä ja yhteiskunnalta. En tajua tuota p*skamasta käytöstä jos kerran selvästi apua tarvitsee? Miksi moinen uhoaminen ja suoraan sanottuna turpiin lyöminen heti kun yritetään päästä pintaa syvemmälle... perheneuvojille on ok ja käyttäytyy hyvin ja normaalisti me vanhemmat olemme kuin syvältä sieltä kun edes viittaamme siihen että haluaisimme auttaa. Ap

Tuohan on hyvä merkki, jos perheneuvojien kanssa nuori on asettumassa kontaktiin. Miksi riennät jo päättelemään, ettei kontaktista voisi saada apua? Tottakai muutos ottaa aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvä merkki, jos perheneuvojien kanssa nuori on asettumassa kontaktiin. Miksi riennät jo päättelemään, ettei kontaktista voisi saada apua? Tottakai muutos ottaa aikansa.

Voi olla. Olen vain niin väsynyt ja kärsimätön. Itse luovutin asiassa jo ajat sitten. Olen kyynistynyt hoidon tehokkuuteen. Tilanne on ollut toivoton jo monta vuotta. Tämä on ollut opettelua minultakin että maltti on valttia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvä merkki, jos perheneuvojien kanssa nuori on asettumassa kontaktiin. Miksi riennät jo päättelemään, ettei kontaktista voisi saada apua? Tottakai muutos ottaa aikansa.

 

Voi olla. Olen vain niin väsynyt ja kärsimätön. Itse luovutin asiassa jo ajat sitten. Olen kyynistynyt hoidon tehokkuuteen. Tilanne on ollut toivoton jo monta vuotta. Tämä on ollut opettelua minultakin että maltti on valttia. Ap

 

Miten se kotitilanne on? Onko säännöllinen arkirytmi teillä muilla? Aamuisin noustaan, syödään jotain, lähdetään töihin? Päivän aikana syödään jotain, illalla hoidetaan kotihommia ja käydään petiin riittävän ajoissa? Syöttekö te yhdessä, vietättekö te aikaa perheenä, että se puhuminen olisi luonnollista myös nuorelta?