Kadehdin työkaveria - miten pääsen eroon kateudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et keskity ottamaan työkaveristasi mallia niissä asioissa, joita kadehdit? Jos työkaverisi tekee hyvin työtehtävän x, niin ota mallia ja tee perässä? 

 

 

Eikö tuollainen kopiointi ole hirveän alentuvaa? Miehille ei koskaan edes sanottaisi noin. 

Mistä tiedät, että ap ei ole mies? 

"Älä koskaan kadehdi ketään, sillä et tiedä hänen  salaista suruaan".

Miesten välinen kateus ja kehuminen tuskin ilmenee noin mitä ap kuvaa, esim. kukkia ei yleensä viedä työssään onnistuneelle miehelle.

Tunnistan joitain ominaisuuksiani ap:n työkaverin kuvauksesta. Pidän paljon työstäni, saan siitä kiitosta ja asiakkailta hyvää palautetta. Omistautuneisuuteni on noteerattu myös palkassa ja työnkuvassa: saan henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvaa palkanlisää, joka myönnetään vain 5 %:lle organisaation työntekijöistä. Minut on myös valittu lähes aina tiimeihin ja projekteihin, joihin on ollut erillinen haku. 

Eräästä työkaveristani on tullut vuosien varrella minulle läheinen ystävä, mutta ystävyyttämme on alkanut kalvaa hänen ilmeinen kateutensa. Hän puhuu työpanoksestani rumasti antaen esimerkiksi ymmärtää, että saamani palkankorotukset eivät perustuisi ansioihini vaan että olisin jotenkin juonitellut saamani edut itselleni, tai jos kerron saamastani hyvästä palautteesta, se ei johdu osaamisestani vaan siitä, että olen mielistellyt pomoa tai asiakasta. 

Minun on todella vaikea ymmärtää kateutta, sillä ystäväni on ensinnäkin ollut alalla huomattavasti minua lyhyemmän aikaa, joten on odotettavissa, että olen ehtinyt edetä urallani pidemmälle, ja toiseksi hän on tehnyt alusta asti selväksi, ettei suhtaudu työhön erityisen kunnianhimoisesti. Hänellä on aikaavievä harrastus, josta hän toivoisi ammattia, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Hän puhuu avoimesti siitä, miten harrastus menee työn edelle. Läheisille ystäville, kuten minulle, hän on jopa myöntänyt toisinaan laiminlyövänsä työtehtäviään harrastuksensa vuoksi. Ymmärtäisin kateuden, jos kilpailisimme samoista eduista, mutta kun toinen ei minun tavoin edes ole kiinnostunut etenemään urallaan, on myrkyllistä asennetta vaikea sulattaa. 

Ap:n tilanne on ilmeisesti erilainen siinä mielessä, että ap tekee ymmärtääkseni parhaansa työssään. Monien muiden kommentoineiden tavoin pyrkisin kiinnittämään huomioni siihen, mikä hänen omassa elämässään on paremmin kuin tällä "täydellisellä" työkaverilla. Usein se, että on poikkeuksellinen työntekijä, edellyttää uhrauksia muilla elämänalueilla, ja jos esimerkiksi läheiset ihmissuhteet kärsivät työlle omistautumisesta, en usko, että tämä on valinta, johon kuolinvuoteella voi sanoa olevansa täysin tyytyväinen. 

Nyt on aika kääntää katse sisäänpäin. Yksi ihmiselämään kuuluvia kasvun paikkoja, jonka jokaisen olisi mielestäni tärkeää käydä läpi, on oppia elämään sen kanssa, ettei ole ihmisenä niin taitava tai vetovoimainen kuin joku läheinen tai verrokki. Meille kaikille ei jaeta samoja kortteja tai lähtökohtia, emmekä voi koskaan olla samanlaisia tai yhtä hyviä kaikessa. Sinä olet silti arvokas ihminen ja teet parhaasi. Kuten joku jo neuvoi, voit kääntää kateuden ihailuksi. 

Tämä kuulostaa ihan kuin omalta kirjoitukseltani!

Eniten tuskastuttaa, kun samalla työpaikalla oleva ystäväni ihan suoraan sanoo, ettei jaksa panostaa työhön samalla tavalla ja välillä laiminlyö töitään ihmissuhteiden vuoksi. Silti häntä ärsyttää, kun minä ahkeroin töissä.

En ymmärrä, miksi toisen työssä pärjääminen närästää niin pahasti. Ei siinä ole mitään väärää, jos töihin 100 % panoksen antava saa työstään enemmän kehuja kuin 70 % työsuorituksen tekevä.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on ystävä, joka saa arvostusta jatkuvasti. Mutta koska tiedän, että hän on täysin omistautunut niille asioille, joista hän sitä arvostusta saa, niin en anna kateudelle sijaa. Tiedän varsin hyvin sen, etten itse viitsi panostaa asioihin samalla tavalla kuin hän. 

Jos jotain kadehdin niin sitä, että hän sai paljon paremmat kortit heti alussa, jotka varmasti auttoivat häntä eteenpäin paremmin kuin minua. Sen takia hän pääsi heti alussa suoraan nousukiitoon, kun taas minä olen joutunut puurtamaan ilman noita hyviä lähtöasetelmia.

Ei kannata mennä sanomaan, että toinen on saanut paljon paremmat kortit heti alusta. Yleensä asiat ovat vaatineet kovaa työtä ja ahkeruutta, vaikka ulospäin voisi näyttää "paremmilta korteilta". Minä ponnistin vaikeista perheolosuhteista, vaikka ulospäin perheemme näytti keskiluokkaiselta perheeltä pikkukaupungissa. Moni samankaltaisessa tilanteessa kasvanut olisi sekaantunut päihteisiin ja kärsinyt pahoista mt-ongelmista. Minä päätin valita toisenlaisen tien. En halunnut jäädä vellomaan tilanteeseeni ja surkuttelemaan taustaani. Opiskelin ahkerammin kuin ikätoverit pikkukaupungissa. Pääsin ylioppilaskirjoitusten jälkeen suoraan yliopistoon ja olen tehnyt valmistumisen jälkeen hyvää uraa. Se tosin edellytti sitä, että ensimmäiset vuodet tein pätkätöitä muuttaen eri puolille Suomea ja tein töitä myös vapaa-ajalla. Nyt on mielekäs vakituinen työ, kaunis koti ja oma perhe. Tämä ei todellakaan ole ollut millään kultalusikalla annettua, vaan kovan työn tulos.

Minä ymmärtäisin valituksen, jos tekisit töitä yhtä ahkerasti ja silti jäisit vähemmille kehuille kuin työtoverisi. Mutta tuossa tilanteessa minusta on turha valittaa - hän nyt vain tekee töitä enemmän ja hoitaa ne paremmin.

Tähän ilmiöön olen toki törmännyt muutenkin. Käytän nyt kuvitteellisia esimerkkejä:

Laura ja Jenni ovat töissä luokanopettajina. Laura ja Jenni molemmat hoitavat perustyönsä. Tämän päälle Jenni vielä ideoi oppilaille mukavia oppituntikokonaisuuksia vapaa-ajallaan. Oppilaat nauttivat näistä toiminnallisista kokonaisuuksista, vaikka ne teettävätkin Jennille enemmän työtä. Laura ei tällaisia tee, koska ei halua käyttää vapaa-aikaansa työhön. Jouluksi Jenni on tehnyt oppilaille nimikoidut piparit, Laura ei tällaista tee. Jennin järjestämiin vanhempainvartteihin liittyen Jenni jakaa vanhemmille kirjallista positiivista palautetta lapsesta sekä kyselylomakkeen, jonka avulla keskustelusta saadaan enemmän irti. Laura tapaa vanhemmat, mutta ei anna mitään kyselylomakkeita tai kirjallista positiivista palautetta lapsesta. Jenni käy asiat huolella perheiden kanssa läpi, Laura ei jaksa olla yhtä tarkka. Jenni on todella tykätty opettaja niin lasten kuin vanhempien keskuudessa. Laurakin saa hyvää palautetta, mutta Jenniä suitsutetaan ihan eri tavalla ja lapset haaveilevat pääsystä Jennin luokalle.

Minusta Jenni on erinomaisen palautteensa ansainnut ja onhan tuo työjälki ihan toista kuin Lauran, vaikka Laura työnsä hyvin hoitaisikin. Mutta kasin suoritus ja kympin suoritus on eri asioita.

Minä olen kateellinen työkaverilleni ketä on miesten suosikki miesvaltaisessa työpaikassa, hän on kuin työpaikan kuningatar. Ja hän nauttii huomiosta ja pitää avonaisia paitoja että rinnat näkyy. Kaikki miehet haluavat työskennellä hänen kanssa ja hän mielistelee miehiä ja on iloinen ja ystävällinen. Ja vaikka hän ei osaa kaikkea niin esiintyy itsevarmana ja kehuu itseään miten hän osaa ja tietää ja miehet uskoo. Sen sijaan naisia hän haukkuu selän takana ja olen hänen kuullut haukkuvan minuakin. Rahaakin hänellä on kun saanut suuren perinnön ja leveilee omaisuudellaan ja rahoillaan. Jouduin hänen kanssa organisaatio muutoksessa samaan rynmään, olen sen ikäinen ettei työpaikan vaihto onnistu niin ei auta kuin kärsiä.

Kateudesta ei pääse eroon, ei auta kuin odottaa että ehkä työkaveri vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kateudesta ei pääse eroon, ei auta kuin odottaa että ehkä työkaveri vaihtaa työpaikkaa.

Ap sanoi, ettei työkaveri ole vaihtamassa työpaikkaa.

Sekin on muuten ikävä ajatus, että halutaan savustaa loistava työntekijä muualle. Bisnespuolella ei todellakaan toimittaisi näin, vaan pidettäisiin tiukasti kiinni eniten tulosta tahkovasta työntekijästä.

Vierailija kirjoitti:

Ota yksi työkaverin ominaisuus ja erittele sitä miksi hän on siinä niin hyvä ja mieti miten voisit itse tulla siinä paremmaksi? Osa on varmaan helpommin tehtävissä kuin toiset? 

 

Itse olen vuosien varrella katsonut monia duunikavereita-, verkostoissa vastaantulleita jonkin ominaisuuden näkökulmasta ihaillen ja miettinyt juuri sitä miksi hän on niin suvereeni tuossa taidossa? Joka kerta siitä pohdinnasta on jotain hyötyä ollut ja on myös itse samalla tullut paremmaksi. Kun asiaa lähestyy noin, se ei ole enää kateutta vaan mahdollisuus itselle oppia uutta.

Vaikka itse sanonkin, olen todella hyvä työssäni. Meille tuli uusi työntekijä ja annoin hänelle tekemäni materiaalin. Hän sanoi nenäkkäästi, ettei hän tällaista tarvitse, vaan osaa kyllä hoitaa puheensa ihan itse (olemme puhetyössä). Otti kuitenkin materiaalini itselleen. Menin katsomaan hänen työtään ja ko. henkilö piti sanasta sanaan kirjoittamani puheen. Ei tietenkään maininnut, ettei se ollut hänen kirjoittamansa.

Minusta tuo on kettumaista. Ihan hyvin voisi sanoa, että "hei kiitos tosi paljon, kiva kun autat ja mielelläni käytän tätä" sen sijaan, että vähättelee osaavan työntekijän työtä ja sitten kuitenkin käyttää sitä materiaalia.

Hän ilmeisesti pitää työstään, ja tekee sen eteen myös paljon. 

Arvostusta työnantajallesi, että palkitsee tätä työlleen omistautumista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt vastaavaan tapaukseen ja yleensä tällainen on myös leuhka. 

Tai itsetuntosi puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt vastaavaan tapaukseen ja yleensä tällainen on myös leuhka. 

Suomessa moni tulkitsee leuhkaksi sen, jos ihminen itse sanoo kehuihin "kiitos, olen tehnyt ahkerasti töitä ja mukava, kun se näkyy". Täällä pitäisi vähätellä itseään maanrakoon.

Kannattaa opetella kääntämään kateus itselle voimavaraksi. Ensin ihailet hänen tapaansa tehdä työtä. Myönnät suoraan että olet kateellinen. Usein kateuden tunne vähenee tätä kohtaa ja huomaat, että miksi en olisi onnellinen hänen puolestaan. Kokeile. Pääset eteenpäin ja et jää pyörimään kateuden tunteeseen, koska se syö sinua oikeasti enemmän.

Itse sain ylennyksen ja palkankorotuksen ja kyllä tunsin miten osa työkaverinaisista oli kateellinen.  Minulle sanottiin aina, että teen työni suurella sydämellä, ja olin ahkera, tehokas ja hyvä asiakkaiden kanssa. Sitten tulikin loppuunpalaminen, ja vaihdoin alaa. 

Olen myös kadehdittu, mutta ei minulle kyllä ikinä parempaa palkkaa mistään olla maksettu. Useimmiten alinta mahdollista palkkaa. Ja useimmiten joudun tekemään paljon enemmän kuin muut. 

Kateellisia ollaan milloin mistäkin. Syy löytyy aina. Ihan hiekkalaatikolta asti lapsuudesta ollaan kadehdittu. Milloin on parempi hiekkalapio, milloin on parempi hiekkalinna, milloin luistelee paremmin tai on enemmän vaatteita. Jossain vaiheessa nuorempana aikuisena epäiltiin, että minut on vaan palkattu ulkonäön ja sukupuoleni takia, vaikka tosiasiassa minut palkattiin näkemättä ulkonäköä ja toista sukupuolta ei ollut hakijoina edes. 

Syy löytyy kadehtijan heikosta itsetunnosta. Ei siitä, etteikö itsellä olisi punaista hiekkalapiota vaan siitä ettei luota itseen ja kokee oman hiekkalapionsa olevan huonompi kuin toisen, vaikka tosiasiassa se on ihan samanlainen tai jopa parempi.

Sos ja terv alan palautteita ei kannata aina uskoa. Siellä on hyvin hyvin paljon yhteisöjä, missä osaamisella ei ole mitään merkitystä. Suhteet, pärstä ja kaveruus on se joka tuo kehut, jos tuo. Jne. 

Itse en ota mitään hoitoalan palautteita oikein vakavasti :D kokemuksen kautta.. valitettavasti näin. (Ei siis sh puoli).

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kateellinen työkaverilleni ketä on miesten suosikki miesvaltaisessa työpaikassa, hän on kuin työpaikan kuningatar. Ja hän nauttii huomiosta ja pitää avonaisia paitoja että rinnat näkyy. Kaikki miehet haluavat työskennellä hänen kanssa ja hän mielistelee miehiä ja on iloinen ja ystävällinen. Ja vaikka hän ei osaa kaikkea niin esiintyy itsevarmana ja kehuu itseään miten hän osaa ja tietää ja miehet uskoo. Sen sijaan naisia hän haukkuu selän takana ja olen hänen kuullut haukkuvan minuakin. Rahaakin hänellä on kun saanut suuren perinnön ja leveilee omaisuudellaan ja rahoillaan. Jouduin hänen kanssa organisaatio muutoksessa samaan rynmään, olen sen ikäinen ettei työpaikan vaihto onnistu niin ei auta kuin kärsiä.

Olin aikoinaan tällaisessa työpaikassa töissä. Toiset naiset kadehtivat minua kun miehet kiinnittivät minuun huomiota enemmän kuin heihin. He kadehtivat, että vien heidän ihastuksen ja käytökselläni tahalleni kerjään miesten huomiota. Tosiasiassa olen naisena kiinnostunut vain omasta sukupuolesta eikä vähempää vois kiinnostaa työpaikan miehet tai muiden naisten ihastusten pokaaminen.