Kadehdin työkaveria - miten pääsen eroon kateudesta?

Olen ollut vakavasti masentunut sen vuoksi, että työpaikoilla on ollut aina joku jolla on joku kateus tai muu asia minua vastaan ja on sitten myrkyttänyt muidenkin mieliä minua vastaan.

Nykyään välttelen tutustumasta työkavereihin ja keskityn työntekoon. 

1. Huumorilla. Älä häpeä tai peittele kateuden tunnettasi vaan tee asiasta huumoria, jupise oikein olan takaa, vinoile että anna varmaan tekisi tänkin 100 kertaa paremmin, jne. Yksinkertaisesti laukaise tuo jännite ja naura sille.

2. Ihaile. Niinkuin pikkusisko silmät pyöreänä rakkaudesta. Ei hänen menestyksensä ole sinulta pois. Päin vastoin, on upeaa päästä parempiensa seuraan ja oppia heiltä.

No yleensä suomalaisilla työpaikoilla halutaan ns tasata. Että jos joku on niin hyvä, niin annetaan kehuja myös "huonommille". Että kyllä pitäisi olla tilannetajua ..

Itseäni ärsyttää ne, jotka ottaa kunnian muiden työstä ja puukottaa toisia selkään. Huonossa tapauksessa tällainen vielä esittää asiakkaille jotain hyvää työntekijää. 

Mutta jos on reilu ja mukava, niin keskittyy niihin omiin vahvuuksiinsa (:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt vastaavaan tapaukseen ja yleensä tällainen on myös leuhka. 

> Enemmänkin se kateellinen on, kun ajattelee että hän itse ansaitsisi sen mitä kateuden kohde saa. Kateuden kohde elää elämäänsä, ja ympärillä puhkutaan vihaa ja ollaan sitä mieltä, ettei sillä pitäisi olla noin kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et keskity ottamaan työkaveristasi mallia niissä asioissa, joita kadehdit? Jos työkaverisi tekee hyvin työtehtävän x, niin ota mallia ja tee perässä? 

 

 

Eikö tuollainen kopiointi ole hirveän alentuvaa? Miehille ei koskaan edes sanottaisi noin. 

Kopiointi ? Ja alentuvaa ? Et ymmärrä itsensä kehittämisestä mitään. Saatkin olla hirveän kateellinen noilla ajatuksillasi ja polkea paikallasi. Tai jopa saada lopputili.

Miksi kateuden tunteesta ei voisi sanoa työkaverille ääneen? Todennäköisesti hän itsekin sanoisi, että ei kannata kadehtia, eikä hänenkään elämänsä ole täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ottaisi koko elämää, älä turhaan kadehdi yhtä sattumanvaraista asiaa. Taustalla voi olla vaikka mitä. Oletko omaan elämääsi tyytyväinen? Jos joku häiritsee, mieti miten sen voisi korjata. 

 

Esim ystäväni: heillä on kaunis, koulutettu ja varakas perhe, moni voisi kadehtia. Oikeasti elämään osunut ihan uskomaton määrä surua. Ei kannata kadehtia ketään, kyllä jokaisella ristinsä on. 

Tuon kun kaikki muistaisi. Osa kääntään kateuden vihaksi. Kateuden kohde täytyy tuhota. Hänen maine pitää mustata.  On paljon ihmisiä jotka eivät osaa käsitellä kateuttaan. He keskittyvät vihaan ja kaikki paukut pannaan vihan kasvattamiseen. 

Ymmärrätkö, ettei työkaverisi elämä ole kaikessa samanlaista onnistumista kuin töissä? Sitten kun aikoinaan työt loppuvat eläkkeelle jäädessä, niin eipä ole ollut aktiivisia harrastuksia eikä taida juuri olla ystäviäkään. Työ ei rakasta takaisin, se on hyvä muistaa.

Kumma, miten jotkut kadehtivat ahkeraa työkaveria. Itsekin toteat, että hän on ahkera ja hänellä on monia hyviä puolia työntekijänä. Siitä vain olemaan itsekin ahkerampi, jos kaipaat vastaavia kehuja.

Kateus on yksinkertaisesti sitä, että haluaisi samaa itselleen. Ei sen kummoisempi tunne

Ei se ole helppoa olla myöskään se töissä hehkutettu ja kadehdittu työkaveri. Teen töitä alalla, joka on intohimoni. 

Aiemmassa työpaikassa esihenkilöni kehui minua tiimin kuullen paljon ja jätti kehumatta muut tiimistä. Herätti kateutta ja työkaverit kommentoivat todella ilkeästi. Oli raskasta tehdä töitä, kun samassa tiimissä olleet työkaverit puhuivat pahaa, vaikka muut organisaatiossa pitivät minusta ja tultiin hyvin toimeen. Monesta syystä lähdin lopulta tuosta työpaikasta.

Seuraavassa työpaikassa oltiin työkaverien joukossa alkuun innoissaan, "kun saatiin meidän joukkoon näin vahva osaaja". Äkkiä muuttui ääni kellossa, kun asiakkaat tykästyivät minuun ja johdon tasolla nähtiin, miten kovaa tulosta teen. Osa työntekijöistä ryhtyi valittamaan, miten palaute pyörii niin paljon minun työni ympärillä. Ihan suoraan osa työkavereista sanoi, että minun pitäisi tehdä vähemmän ja näkyä organisaatiossamme vähemmän, jotta "organisaatiomme ei liikaa henkilöidy juuri sinuun". Tässä työpaikassa ei sentään ole näkynyt yhtä pahaa kommentointia kuin aiemmassa paikassa, mutta selvästi sellaista ärtymystä siitä, kun minua kehutaan julkisesti jossain. Esihenkilöt ja asiakkaat ovat onneksi valtavan tyytyväisiä.

Turhauttaa, että työskentelen alalla, jossa ahkeriin ja hyviin työntekijöihin suhtaudutaan näin. Toisenlaisella alalla/eri maassa minua vain taputeltaisiin olalle ja oltaisiin iloisia, kun nostan koko tiimin ja organisaation tulosta. Ja ymmärrettäisiin, että minun tekemäni hyvä tulos ei ole toisilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole helppoa olla myöskään se töissä hehkutettu ja kadehdittu työkaveri. Teen töitä alalla, joka on intohimoni. 

Aiemmassa työpaikassa esihenkilöni kehui minua tiimin kuullen paljon ja jätti kehumatta muut tiimistä. Herätti kateutta ja työkaverit kommentoivat todella ilkeästi. Oli raskasta tehdä töitä, kun samassa tiimissä olleet työkaverit puhuivat pahaa, vaikka muut organisaatiossa pitivät minusta ja tultiin hyvin toimeen. Monesta syystä lähdin lopulta tuosta työpaikasta.

Seuraavassa työpaikassa oltiin työkaverien joukossa alkuun innoissaan, "kun saatiin meidän joukkoon näin vahva osaaja". Äkkiä muuttui ääni kellossa, kun asiakkaat tykästyivät minuun ja johdon tasolla nähtiin, miten kovaa tulosta teen. Osa työntekijöistä ryhtyi valittamaan, miten palaute pyörii niin paljon minun työni ympärillä. Ihan suoraan osa työkavereista sanoi, että minun pitäisi tehdä vähemmän ja näkyä organisaatiossamme vähemmän, jott

Teetkö töitä omalla ajalla? Eli enemmän kuin työaika on.

Kyllä minuakin kehutaan, mutta ei todellakaan samassa mittakaavassa kuin työkaveriani. Enkä jaksa olla yhtä ahkera ja antaa niin paljon itsestäni työlle. Työkaveri taas on todennut, että työ on hänelle perheen lisäksi isossa roolissa ja haluaa siksi satsata töihin. Ei kuulemma juuri sosiaalistele vapaa-ajalla tai harrasta mitään erityistä, kun työ on intohimonsa.

Miksi siis edes oletat saavasi saman määrän kehuja, vaikka et edes asennoidu työhön samalla tavalla kuin se toinen, jota kehutaan? Hän saa kehuja ansioistaan, sinä taas haluat samaa ilman, että kuitenkaan viitsit tehdä yhtä suurta panostusta. Ero teissä on siis se, että sinä haluat sitä huomiota ja arvostusta ilman ahkeruutta ja ansioita, kun taas se toinen on työlleen täysin omistautunut ja palkkioksi siitä hän saa sitä vastaavaa huomiota ja arvostusta.

Myös sinä saat panostasi vastaavaa huomiota ja arvostusta. Ehkä sinulla olisi potentiaalia suurempaankin arvostukseen, jopa yhtä suureen kuin sillä toisella. Mutta koska selvästi kerrot, ettet jaksa vaivautua yhtä paljon, niin et kyllä siinä tapauksessa voi niitä kehujakaan saada enempää kuin nyt saat.

Jos haluaa olla oikeasti hyvä, niin asenne työhön pitää olla melkoisen tinkimätön laadun puolesta. Eli sellaiset ihmiset näyttävät hyviltä, jotka eivät yritä löytää porsaanreikiä tai mennä sieltä, mistä aita on matalin. Kiitoksia alkaa satamaan siinä vaiheessa, kun asiakkaatkin huomaavat, että sillä on oikeasti väliä missä työn teettää..

Vierailija kirjoitti:

1. Huumorilla. Älä häpeä tai peittele kateuden tunnettasi vaan tee asiasta huumoria, jupise oikein olan takaa, vinoile että anna varmaan tekisi tänkin 100 kertaa paremmin, jne. Yksinkertaisesti laukaise tuo jännite ja naura sille.

2. Ihaile. Niinkuin pikkusisko silmät pyöreänä rakkaudesta. Ei hänen menestyksensä ole sinulta pois. Päin vastoin, on upeaa päästä parempiensa seuraan ja oppia heiltä.

Tuskin hän täällä kyselisi, miten hän pääsee siitä eroon, jos hän kykenisi huumorilla asian kuittamaan ja jopa ihailemaan sitä työkaveria ym.

Ap:n ongelma on, että hän haluaa samaa kuin se työkaveri ilman, että hänen tarvitsee kuitenkaan samaa määrää työtä tehdä. Tie onneen on se, että hän tajuaa lakata haikailemasta täysin mahdotonta asiaa. Jos ei kerran halua tehdä samaa määrää työtä, ei mitenkään voi saada yhtä suurta arvostustakaan kuin se toinen. Hänen pitäisi ruveta kadehtimaan sitä hänen tekemäänsä työmäärää ja sitten tarttua työhön samalla innolla.

Olen itse koko työurani pyrkinyt siihen, että työkaverit kadehtisivat minua. Pääsinkin siihen vaiheeseen melko nopeasti ja voinkin olla nyt ylen tyytyväinen työhöni.  Kavereiden kateus on merkki siitä, että olen onnistunut työssäni ja heidän esikuvanaan olemisessa. Tähän kannattaa avaajankin pyrkiä!

Kirjoitat itsekin, että työkaverisi haluaa todella panostaa työhönsä, ja siinä jää vapaa-aikakin kakkoseksi, kun taas itse et halua antaa työllesi niin paljon. Tässä olet valinnan edessä; joko alat panostaa työhösi yhtä paljon, tai hyväksyt sen, että et voi saada pienemmällä panoksella samaa kuin työkaverisi saa isommalla panoksellaan.

Itse en kyllä moista katkeruutta ymmärrä. Minulla on vähän samanlainen työkaveri, ja henkilökohtaisesti ihailen hänen panostustaan, mutta samalla tiedostan, että en itse tule ikinä panostamaan hommaan yhtä paljon. Ja olen onnellinen niin, koska arvostan vapaa-aikaani ja sitä, että minulla on energiaa vielä työpäivän jälkeenkin.

Ehkä kannattaa miettiä mistä kateus johtuu? Kadehditko palkkalisää? Kaipaatko niitä kehuja? Pelkäätkö, että muut vertailevat omaa työtäsi tämän kaverin tekemisiin? Jos kaipaat kehuja tai lisäpalkkaa, on sinun oltava valmis panostamaan niiden eteen.

Minullakin on ystävä, joka saa arvostusta jatkuvasti. Mutta koska tiedän, että hän on täysin omistautunut niille asioille, joista hän sitä arvostusta saa, niin en anna kateudelle sijaa. Tiedän varsin hyvin sen, etten itse viitsi panostaa asioihin samalla tavalla kuin hän. 

Jos jotain kadehdin niin sitä, että hän sai paljon paremmat kortit heti alussa, jotka varmasti auttoivat häntä eteenpäin paremmin kuin minua. Sen takia hän pääsi heti alussa suoraan nousukiitoon, kun taas minä olen joutunut puurtamaan ilman noita hyviä lähtöasetelmia.

Mä toisinaan kadehdin töistä tuttua ystävääni, jolla on todella paljon ystäviä. Itselläni on siis 2 ystävää, joista työkaverini on toinen.

Sitten kadehtiessani muistan, mitä tuo ystävältäni vaatii. Hän on jatkuvasti menossa ja näkemässä milloin kenenkin kanssa. Ei malta olla kotona edes kipeänä/silloin kun lapsensa ovat kipeänä. Tiedostan, etten minä halua tuollaista elämää. Nautin siitä, että saan usein olla omissa oloissani ja levätä. Sairaana ei kävisi mielessäkään lähteä jonnekin kissanristiäisiin, vaan haluan olla kotona.

Kannattaa siis miettiä, onko kadehtimasi asia lopulta niin mukava. Ei todennäköisesti ole herkkua antaa isoa osaa itsestään työlleen, kun muu elämä jää paitsioon.

Jos ap et jaksa panostaa siihen työhön yhtä paljon niin, että saisit enempi kehuja, niin panosta sitten johonkin muuhun asiaan ja tyydy osaasi. Ehkä (ja luultavasti) olet parempi ja ahkerampi jossain muussa asiassa kuin se sinun kateutesi kohde. Tuskin hän nyt sentään joka elämän osa-alueella loistaa ylitse muiden tai ylitse sinun.