Mua ei enää pelota kuolema ja sen myötä ei mikään, koska tietoisuuteni ei kuole
On tullut mulle selväksi, että siellä ovat vastassa esivanhempani ja kaikkeuden tietoisuus, Jumalaksikin kutsuttu, jonka dissosiaatio olen. Kun täältä lähden, tulen ehkä takaisin, tulevaisuuteen tai menneisyyteen, ja tuolla puolen tapaan ja/tai yhdistyn Luontooni eli Haltiaani.
Kommentit (6)
Kuolema on ikään kuin vetäisi töpselin seinästä. Ja siihen loppuu ihmisen tietoisuus. Oikeastaan suuri helpotus.
Sielu on Ikuinen koska se ei kuole. Se vaan vaihtaa kehoa eri elämissä. Välillä ollaan vaan välitilassa kuoleman jälkeen odotetaan mahdollista uutta elämää maanpinnalla..
Itselläni taitaa olla sieluna viimeinen maakokemus ihmisolentona koska käynyt rankkaa heräämisprosessia viimeiset 7-8 vuotta. Menettänyt paljon ihmisiä elämästäni joko kuoleman tai muun kautta. On ollu rankka taival.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nyt kumminkin elää ennen kuolemaa. Toista tilaisuutta ei tule.
Elän kyllä, koska itse olen valinnut sen elämän olosuhteet ja kroppani ja sukuni, johon synnyn. Itse olen ennen syntymääni valinnut elämän koulun, johon synnyn, ja aion elää ja käydä tämän koulun niin hyvin kuin pystyn. ap
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on ikään kuin vetäisi töpselin seinästä. Ja siihen loppuu ihmisen tietoisuus. Oikeastaan suuri helpotus.
Näin se ei mene. Kuolemassa ihminen irtoaa kropasta ja on vapaa sen rajoitteista. ap
Kannattaa nyt kumminkin elää ennen kuolemaa. Toista tilaisuutta ei tule.