Onko muilla jääny katkeruus entisiin kavereihin?
Itseä ottaa päähän menetetty aika, mitä käytin heihin ja myös rahaa kului heihin. Nykyään en halua yhtään kavereita ja haluan olla itekseen mieluummin. Myös vaivaakin näin kavereihin. Sekin toki harmittaa. Moniin en olisi halunnut edes tutustua ikinä loppujen lopuksi
Kommentit (25)
Kyllä, aivan liikaa perseilyä katsoin läpi sormien vuosien varrella, ihan liikaa
Olen iloinen toki, ettei enää ole kavereita vaivana mutta välillä huonot kokemukset muistaa ja just nuo rahan ja ajan hukkaan menemiset
Ap
On, sekä entisiin "kavereihin" että kumppaneihin liittyen. Hukkaan heitettyä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, aivan liikaa perseilyä katsoin läpi sormien vuosien varrella, ihan liikaa
Sama juttu. Tosi vaikea oli rajoja laittaa ja pelkäsin, että tulevaisuudessakin huonoa käytöstä olisi. Sen takia mielummin yksin
Ap
Katkeruus on myrkkyä sielulle.
Menneet on menneitä, katse eteenpäin!
Tsemppiä 🍀
Vierailija kirjoitti:
On, sekä entisiin "kavereihin" että kumppaneihin liittyen. Hukkaan heitettyä aikaa.
Sentään rahaa saa, joka kuukausi lisää. Aikaa taas ei saa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on myrkkyä sielulle.
Menneet on menneitä, katse eteenpäin!
Tsemppiä 🍀
Kiitos ja tsemppiä myös paljon😊
Olen itsekin menettänyt muutaman ystävän tai hyvän kaverin pazkan puhumisen tai muun väärin ymmärryksen takia. Yhden ihmisen kohdalla välirikko otti koville.
Kaikista olen kuitenkin jälkikäteen oppinut jotain itsestäni sekä muista. Moni asia olisi siis jäänyt oppimatta mikäli näitä ihmissuhteita ei olisi ollutkaan.
En mieti rahaa enkä käytettyä aikaa- ajattelen näiden valmistaneen minua seuraaviin ihmissuhteisiin.
Joku joka tunsi minut 5-10 vuotta sitten, ei varmasti uskoisi millainen pohjimmiltani olen. Nykyiset ympärilläni olevat ihmissuhteet tuntuvat aidommilta kuin aiemmat. Olen myös löytänyt itseni ja loistan sellaisissa asioissa missä en itsekään olisi uskonut loistavani.
Katkeruus ei kannata- etsi tuosta asiasta se kultareunus ja keskity hyvään, vaikka tuoreeltaan voi olla vaikeaa.
Tsemppiä.
Olet ilmeisesti auttanut "kavereita" rahallisesti ja muutenkin, ja sitä on käytetty hyväksi. Ikävä juttu, mutta moni joutuu tuon kokemaan kantapään kautta. Aidot ystävät eivät pummi rahaa, vaan he haluavat olla seurassasi ilman palveluksiakin. Jatkossa ei kannata enää antaa/lainata rahaa tai ostaa kalliita lahjoja tai nähdä suurta vaivaa tuttavien vuoksi ilman vastavuoroisuutta, jos sellaisia elämääsi vielä tulee. Sama koskee myös miehiä! Älä ikinä lainaa miehelle rahaa tai rupea maksamaan hänen laskujaan. Jos mies edes pyytää sellaista, hän ei ole kiinnostunut sinusta vaan on pelkkä lokki.
Ei. Kavereita, ystäviä ja seurustelukumppaneita on tullut ja mennyt, mutta kaikelle on ollut aikansa. En näe näitä mitenkään "hukkaan heitettynä". Ei ihmissuhteet ole mitään sijoituksia.
En jaksa ajatella pahalla, oppirahoina otan huonoista ihmissuhteista. Jos en olisi niihin ihmisiin tutustunut ja saanut puukosta selkään, en ymmärtäisi tämä päivänä yhtä hyvin sairaan/kieron ihmisen mielenmaisemaa.
Onpa Ap:ltä ja muiltakin katkeraa puhetta. Mitään eivät ikinä ole saaneet, vaan aina vaan uhranneet toisten eteen. Mukamas. Näkee kyllä, miksi olette jääneet yksin.
Kaikki meni jossain vaiheessa p@skojen "kavereiden" vuoksi, terveys, toimintakyky, rahat ja melkein henki. Kun sain elämäni järjestykseen, nämä saastat pyrkivät takaisin hauskuuttamaan itseään kustannuksellani. En todellakaan muistele heitä hyvällä. Olisi pitänyt uskoa varoituksia ja kiertää pari tyyppiä kaukaa, niin olisi ollut paljon parempi elämä. Ehkä elämä ja karma joskus tasaa tilit, ja jos voin sitä siinä auttaa, teen sen.
Elämän varrella on karsiutunut aika monta kaveria pois, koska koen saaneeni puukkoa selkään tai olleeni yksipuolisesti kuuntelija ja terapeutti. Mutta eivät kuitenkaan kaikki. Osa on säilynyt rakkaina ihmisinä, joiden kanssa on helppo olla oma itsensä jo yli 30 vuotta. En oikein usko, että Ap:nkaan kaikki kaverit ovat olleet sellaisia, että roskakoppaan nyt jokainen tässä kohdassa. En uskoo, että todellisuus on ihan niin mustavalkoinen kutenkaan. Ainakaan omani ei ole.
No ainakin ajankulu siihen harmittaa ja vaiva. Mitä jos ei olisi sitten nähnyt vaivaa ja olisi saanut toisenlaisen elämän.
Mä olen kaveerannut sellaisten ihmisten kanssa, joista en ole edes tykännyt ja jossain vaiheessa olen alkanut jopa inhota kaikkea heissä. Tästä olen oppinut sen, että mun ei tarvitse suostua ystäväksi kaikille, jotka haluavat päästä mun seuraan. Kunpa tuo olisi opetettu mulle jo lapsena, että kaikkia pitää kohdella asiallisesti, mutta ei ole mitään velvollisuutta olla kaikkien kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on myrkkyä sielulle.
Menneet on menneitä, katse eteenpäin!
Tsemppiä 🍀
Kyllä nuo kokemukset kummasti vaikuttaa tulevien tuttavuuksien muodostamiseen.
Samoja fiiliksiä voi myös olla entisiin kumppaneihin