Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Väkivallan näkeminen lapsena

Vierailija
02.01.2026 |

Onko muita kohtalotovereita, jotka joutuivat näkemään väkivaltaa kotona (ja mahdollisesti itsekin sitä kokemaan)? 

 

Miten olet selvinnyt? 

 

Meillä oli iso perhe, isä etenkin humalassa täysin sekaisin. Jotenkin se väkivallan näkeminen on ollut traumaattista. 

 

Mietin aina, että miksi äitini ei vienyt meitä pois siitä kauhusta. Häpeile, piilotteli ja vaikeni. Sanomattakin selvää, että emme saaneet hoivaa ja turvaa kotona. Nyt aikuisena olemme toinen toista rikkinäisempiä. 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
02.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vaikea sanottaa, että miltä se tuntui.. Sellaista pohjatonta arvottomuutta, kauhua, vihaa isää kohtaan, epätoivoa, pelkoa. Ja sitten piti aina vain leikkiä kuin ei olisi mitään tapahtunut. 

Vierailija
2/2 |
02.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äidin avottomuus, uliseva poru, murtunut huuto, nahkavyön suhahtava ääni ja isku pikkuveljen selkään kun voimakas isä hakkaa täydessä hulluudessa, äidin hakkaaminen tyynyllä samalla kun isä rssskaa tätä ja huutaa meille pienille lapsille samalla, portaat alas vierivä isoveli, hiustukot isän kädessä.. 

 

Jäätävä pelko. Näitä mielikuvien välähdyksiä, säpsähdyksiä ja ahdistus tunnistamattomista äänistä öisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla