Lue keskustelun säännöt.
Elämä yksin
31.12.2025 |
Miten hyväksyä se, ettei kroonisesti sairaana todennäköisesti tule elämänkumppania löytämään? Etenkin, kun ainoa, jota elämässä kaipasi, oli rakkaus. Miten asiasta pääsee yli ja mitä tekee loppuelämällään? Tappaa aikaa, kunnes kuolee?
Älkääkä sanoko, että kyllä voi löytää jonkun. Joitain voi onnistaa, mutta itse en jaksa enää toivoa. Se vain pitää tuskaa yllä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Terveys se antoikin heti palautetta ja säikäytti sydänoirein, kun tätä asiaa surin... Parisuhderakkautta tuskin tulen kokemaan, mutta on sentään vielä äiti, joka huolehtii ja soittelee, ettei mulla ole pumppu pettänyt. Täytyy olla kiitollinen. Ja kun tässä vielä ollaan, kai sitä voisi jotain vielä koittaa kokeakin. Edes jotain pientä...
Voit käydä läpi montakin parisuhdetta vain joutuaksesi toteamaan että missään ei ollut kyse syvemmistä tunteista. Riippuvuudesta, yksinolemisen pelosta ja hyödyistä sitäkin enemmän.
Ei tuohonkaan havahtuminen hyvälle tunnu.
Voittaa se ikuisen yksinäisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon riippuu tietysti sairaudesta, ja miten se vaikuttaa toimintakykyyn. Tilanteesi on vaikea toki. Jos sairaudellesi on olemassa tukiyhdistys, voit hakeutua sinne hankkimaan lisätietoa ja vertaistukea sairauteesi, ehkä jopa löytää uusia kavereita tai kumppanin sitä kautta. Vertaistukea saat ainakin.
Elämässä on valitettavan paljon tilanteita, joissa toista ihmistä on vaikeaa lohduttaa, taikka keksiä ratkaisuja ongelmiin, etenkään sellaisia jotka voisi luvata varmuudella toimiviksi. Suru on on aina kohdattava ja surtava, ja se vie oman aikansa. Siihen ei oikein muita ratkaisuja ole.
Kovasti jaksamista sinulle Ap sairautesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voit aivan hyvin löytää kumppanin.
Sukulaiseni löysi rakkauden päälle 60-vuotiaana oltuaan yli 15 vuotta yksin.
Itse olen ollut 10 vuotta yksin ja se on tehnyt todella hyvää. Olen tutustunut itseeni syvällisesti ja ymmärtänyt kuinka surkea olinkaan aiemmissa parisuhteissani.Olen myös päässyt rauhaan sen ajatuksen kanssa että saatan olla loppuelämäni yksin.
ala kehittää itseäsi henkisesti ja rakkaus tulee jos on tullakseen.
Ehkä täytyy jättää sen varaan, että vanhoilla päivillä voi vielä jotain tapahtua, jos sinne asti elää. Toistaiseksi päästää irti toivosta, koska se vain satuttaa. Henkistä työtä olen tahkonut koko aikuisikäni ja nyt alkaa riittää. Ei siitä hullua hurskaammaksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Paljon riippuu tietysti sairaudesta, ja miten se vaikuttaa toimintakykyyn. Tilanteesi on vaikea toki. Jos sairaudellesi on olemassa tukiyhdistys, voit hakeutua sinne hankkimaan lisätietoa ja vertaistukea sairauteesi, ehkä jopa löytää uusia kavereita tai kumppanin sitä kautta. Vertaistukea saat ainakin.
Elämässä on valitettavan paljon tilanteita, joissa toista ihmistä on vaikeaa lohduttaa, taikka keksiä ratkaisuja ongelmiin, etenkään sellaisia jotka voisi luvata varmuudella toimiviksi. Suru on on aina kohdattava ja surtava, ja se vie oman aikansa. Siihen ei oikein muita ratkaisuja ole.
Kovasti jaksamista sinulle Ap sairautesi kanssa.
Kiitos paljon empaattisesta viestistäsi <3 Sureminen tosiaan ainoa vaihe tässä jäljellä.
Onhan elämässä paljon muutakin mistä nauttia! Ja muita tärkeitä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi yksin kuin väärän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin väärän miehen kanssa.
Parempi oikean miehen kanssa kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ehkä pitää opetella päästämään irti siitä ajatuksesta, että vain rakkaus ja parisuhde tuo elämään iloa ja onnea, ja yrittää löytää sen sijaan muita ilonaiheita elämään. Miten se tehdään, en osaa sanoa, varmaan monenlaisia keinoja on yrittää päästä siihen, itsekin niitä olen hakenut ja matkalla edelleen olen.
Mutta paljon on hyviä päiviä, jolloin elämä tuntuu jo ihan elämisen arvoiselta, vaikka yksin olenkin, toisaalta on myös paljon päiviä, kun elämä tuntuu ihan turhalta ja yritän vain kuluttaa aikaa. Sellaisista päivistä pitää vaan selvitä, ajatella että tämäkin menee ohi. Toivottavasti sellaisia päiviä tulee yhä vähemmän ja vähemmän, niin minulle itselleni kuin sinullekin. Tsemppiä!
Jep, ap asettaa liikaa panoksia yhdelle suhteelle/ihmiselle.
Vt'un senso'rointi ei pysty lähettää viestiä!!!!! Onko sana työpa'ikka nyt kielletty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vt'un senso'rointi ei pysty lähettää viestiä!!!!! Onko sana työpa'ikka nyt kielletty?
Olin vastaamassa, että jos kävisi töissä ei tarvitsisi kokea "ikuista yksinäisyyttä" eivätkä ajatukset pyörisi vain yhden asian ympärillä. Ehkä kannattaisi mieluummin pyrkiä töihin siis.
Ihan naurettavaa kun viestiä ei pysty lähettää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittyy muihin mielenkiinnon kohteisiin. Etsii vinkkejä niihin. Hetki kerrallaan. Uni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin väärän miehen kanssa.
Parempi oikean miehen kanssa kuin yksin.
Ok incel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vt'un senso'rointi ei pysty lähettää viestiä!!!!! Onko sana työpa'ikka nyt kielletty?
Olin vastaamassa, että jos kävisi töissä ei tarvitsisi kokea "ikuista yksinäisyyttä" eivätkä ajatukset pyörisi vain yhden asian ympärillä. Ehkä kannattaisi mieluummin pyrkiä töihin siis.
Mitään muuta ole tässä tehtykään kuin yritetty päästä takaisin töihin. Kukaan ei palkkaa keski-ikäistä kehäraakkia, kun nuoria ja terveitä tekijöitä tunkee ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vt'un senso'rointi ei pysty lähettää viestiä!!!!! Onko sana työpa'ikka nyt kielletty?
Olin vastaamassa, että jos kävisi töissä ei tarvitsisi kokea "ikuista yksinäisyyttä" eivätkä ajatukset pyörisi vain yhden asian ympärillä. Ehkä kannattaisi mieluummin pyrkiä töihin siis.
Mitään muuta ole tässä tehtykään kuin yritetty päästä takaisin töihin. Kukaan ei palkkaa keski-ikäistä kehäraakkia, kun nuoria ja terveitä tekijöitä tunkee ovista ja ikkunoista.
Selkeästi on jotain muutakin tehty.
Mulla oli tai kai vieläkin on yksi haave, jonka halusin toteutuvan enemmän kuin mitään muuta. Se vaan oli sellainen, että sen on mahdoton toteutua. En keksinyt siitä ulospääsyä, joten ainut keksimäni vaihtoehto oli surra. Syvään suruun meni noin 1,5 vuotta, se ihan kamalaa aikaa. Sitten olo alkoi vähitellen helpottaa. Tuntuu, että olen ikään kuin saapunut eri puolelle, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Että ennen vuosikaudet itkin että tekisin mitä vaan haaveeni takia. Nykyään puolestaan musta tuntuu, että vaikka tekisinkin haaveeni takia mitä vaan, sen saavuttaminen ei ole mahdollista, ja koen saaneeni asian kanssa jonkinlaisen rauhan. Mutta liikaa mun ei kannata jäädä sen kans enää piehtaroimaan, niin kyllä saa surun vielä pintaan, mutta se ei silti ole enää sellainen kaiken nielevä suo.
Eli ymmärrän ap:tä, vaikka oma haaveeni olikin eri. Ja jos yhtään auttaa, niin en itsekään ole parisuhteessa. Sopivan sellaisen löytäminen tuntuis siltä kuin löytäis sen kuuluisan neulan heinäsuovasta.
No, kun miettii, että romanttiseen rakkauteen ei ole oikeutta, kenelläkään, ja nekin ketkä sitä saavat, vaikka täysin terveitä, ei ole taattua onnea. Niin parasta on vaan olla laskematta elämänsä onnellisuutta sen varaan. Pitää olla muuten aktiivinen ja vaalia ystävyys-/ sukulaisuus- ym ihmissuhteita. Ei pidä miettiä sitä, mitä ei saa, tai tuhlata elämäänsä sen tavoittelemiseen, mitä itseltä puuttuu, vaan pitää pitää keskittyä näkemään kaikki hyvä, mitä itsellä on, ja vaalia kaikkea sitä.
...Ei tuohonkaan havahtuminen hyvälle tunnu.
<Voittaa se ikuisen yksinäisyyden.
Hankkisit vaikka sauvakävelykaverin.
-->
Kommentti on ilmoitettu.
Kommenttisi on jonoutettu moderointia varten ja julkaistaan hyväksynnän jälkeen.
Pieniä ilon aiheita on toki muitakin, terveyden menetettyään tosin vähänlaisesti tai ainakin kaikkea varjostaa se, mihin ei kykene. Elämän merkityksettömyyden tunne pahinta. Mutta täytyy vain hyväksyä tosiasiat. Ehkei toivomaansa täyttymystä tule koskaan kokemaan, mutta joihinkin asioihin voi olla sentään vielä tyytyväinen. Kiitos viestistäsi ja tsemppiä sinullekin.