Lue keskustelun säännöt.
Elämä yksin
31.12.2025 |
Miten hyväksyä se, ettei kroonisesti sairaana todennäköisesti tule elämänkumppania löytämään? Etenkin, kun ainoa, jota elämässä kaipasi, oli rakkaus. Miten asiasta pääsee yli ja mitä tekee loppuelämällään? Tappaa aikaa, kunnes kuolee?
Älkääkä sanoko, että kyllä voi löytää jonkun. Joitain voi onnistaa, mutta itse en jaksa enää toivoa. Se vain pitää tuskaa yllä.
Kommentit (47)
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Terveys se antoikin heti palautetta ja säikäytti sydänoirein, kun tätä asiaa surin... Parisuhderakkautta tuskin tulen kokemaan, mutta on sentään vielä äiti, joka huolehtii ja soittelee, ettei mulla ole pumppu pettänyt. Täytyy olla kiitollinen. Ja kun tässä vielä ollaan, kai sitä voisi jotain vielä koittaa kokeakin. Edes jotain pientä...
Miksi haluaisit jonkun juopon/väkivaltaisen/riitelijän kotiisi? Yksikään suhde ei ole positiivinen. Kolmiodraamassakin hirveätä kettuilua, vähättelyä jne. parien kesken. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jonkun ärsyttäjän kotiinsa.
Sitähän se elämä alkaa olemaan neljästä kympistä eteenpäin, ajan tappamista ja lopun odottelua. Saattaa tulla valaistuminen miten turhaa oravanpyörässä juokseminenkin on kuten itselläni, kaikki vaan tuntuu jotenkin merkityksettömältä.
Rakasta, anna rakkautta ympärillesi.
Älä pidä kiinni parisudeajatuksesta ja rajoita rakkautta romanttiseen; rakkautta voi näyttää ja vastaanottaa kaikissa ihmussuhteissa.
Niin elämäsi täyttyy rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi, voisitko ottaa lemmikin? Ei korvikkeeksi vaan tuomaan lämpöä ja hellyyttä elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Terveys se antoikin heti palautetta ja säikäytti sydänoirein, kun tätä asiaa surin... Parisuhderakkautta tuskin tulen kokemaan, mutta on sentään vielä äiti, joka huolehtii ja soittelee, ettei mulla ole pumppu pettänyt. Täytyy olla kiitollinen. Ja kun tässä vielä ollaan, kai sitä voisi jotain vielä koittaa kokeakin. Edes jotain pientä...
Voit käydä läpi montakin parisuhdetta vain joutuaksesi toteamaan että missään ei ollut kyse syvemmistä tunteista. Riippuvuudesta, yksinolemisen pelosta ja hyödyistä sitäkin enemmän.
Ei tuohonkaan havahtuminen hyvälle tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on onnellinen luonnostaan, olipa parisuhteessa tai ei, mutta tietysti seksuaalinen kaipaus jatkuu niin kauan kuin sitä iloa kestää, eihän keho osaa kertoa tulevaa vaan ikään kuin se nykyinen olotila olisi pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Terveys se antoikin heti palautetta ja säikäytti sydänoirein, kun tätä asiaa surin... Parisuhderakkautta tuskin tulen kokemaan, mutta on sentään vielä äiti, joka huolehtii ja soittelee, ettei mulla ole pumppu pettänyt. Täytyy olla kiitollinen. Ja kun tässä vielä ollaan, kai sitä voisi jotain vielä koittaa kokeakin. Edes jotain pientä...
Voit käydä läpi montakin parisuhdetta vain joutuaksesi toteamaan että missään ei ollut kyse syvemmistä tunteista. Riippuvuudesta, yksinolemisen pelosta ja hyödyistä sitäkin enemmän.
Ei tuohonkaan havahtuminen hyvälle tunnu.
Moni iso tähti mm Elizabeth Taylor ja Brigitte Bardot eivät olleet onnekkaita rakkaudessa eikä ollut ulkonäöstä, lahjakkuudesta tai varallisuudesta kiinni, en tiedä sitten mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on krooninen sairaus joka estää tämän?
Moni muukin on kroonisesti sairas, etsi samanlainen?
Esim. Itse elän kroonisen kivun kanssa vaikka en ole kroonisestisairas.
ehkä pitää opetella päästämään irti siitä ajatuksesta, että vain rakkaus ja parisuhde tuo elämään iloa ja onnea, ja yrittää löytää sen sijaan muita ilonaiheita elämään. Miten se tehdään, en osaa sanoa, varmaan monenlaisia keinoja on yrittää päästä siihen, itsekin niitä olen hakenut ja matkalla edelleen olen.
Mutta paljon on hyviä päiviä, jolloin elämä tuntuu jo ihan elämisen arvoiselta, vaikka yksin olenkin, toisaalta on myös paljon päiviä, kun elämä tuntuu ihan turhalta ja yritän vain kuluttaa aikaa. Sellaisista päivistä pitää vaan selvitä, ajatella että tämäkin menee ohi. Toivottavasti sellaisia päiviä tulee yhä vähemmän ja vähemmän, niin minulle itselleni kuin sinullekin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kroonisesti sairas kun tapasin mieheni. En ollut edes parisuhdetta etsimässä. Kahdella ystävällä oli samoihin aikoihin haku päällä ja molemmilla kumppanit pysyneet rinnalla. Toinen on omaishoitajakin nykyään.
Kaikki oltiin 45+ kymmenessä vuodessa olisi varmaan tullut esiin jos urpoja olisivat. Ehkä maailma on muuttunut tai oliko vaan se että oltiin avoimin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit jonkun juopon/väkivaltaisen/riitelijän kotiisi? Yksikään suhde ei ole positiivinen. Kolmiodraamassakin hirveätä kettuilua, vähättelyä jne. parien kesken. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jonkun ärsyttäjän kotiinsa.
En tietenkään sellaista halua. Kasvoin sellaisen lapsena, ei ikinä enää.
Sellaisen lempeän, joita olen kyllä myös tuntenut, halusin, mutta haaveeksi jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakasta, anna rakkautta ympärillesi.
Älä pidä kiinni parisudeajatuksesta ja rajoita rakkautta romanttiseen; rakkautta voi näyttää ja vastaanottaa kaikissa ihmussuhteissa.
Niin elämäsi täyttyy rakkaudesta.
Ei se ihan sama asia ole, mutta pitää tosiaan olla kiitollinen siitä, mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi, voisitko ottaa lemmikin? Ei korvikkeeksi vaan tuomaan lämpöä ja hellyyttä elämääsi.
Ei ole pitkäaikaistyöttömänä varaa. Muuten ottaisin pari kissaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa huonolta, kun ainoa asia mitä elämältä kaipaat on rakkaus. Itselleni tärkeintä on näkökyky. Jos sen menettäisin, en tiedä jaksaisinko elää.
Terveys se antoikin heti palautetta ja säikäytti sydänoirein, kun tätä asiaa surin... Parisuhderakkautta tuskin tulen kokemaan, mutta on sentään vielä äiti, joka huolehtii ja soittelee, ettei mulla ole pumppu pettänyt. Täytyy olla kiitollinen. Ja kun tässä vielä ollaan, kai sitä voisi jotain vielä koittaa kokeakin. Edes jotain pientä...
Voit käydä läpi montakin parisuhdetta vain joutuaksesi toteamaan että missään ei ollut kyse syvemmistä tunteista. Riippuvuudesta, yksinolemisen pelosta ja hyödyistä sitäkin enemmän.
Ei tuohonkaan havahtuminen hyvälle tunnu.
Ei varmasti. Noita olen vierestä seurannut ja paljon tehnyt omaa työtä, etten tuollaisiin kuvioihin sotkeennu.
Vierailija kirjoitti:
ehkä pitää opetella päästämään irti siitä ajatuksesta, että vain rakkaus ja parisuhde tuo elämään iloa ja onnea, ja yrittää löytää sen sijaan muita ilonaiheita elämään. Miten se tehdään, en osaa sanoa, varmaan monenlaisia keinoja on yrittää päästä siihen, itsekin niitä olen hakenut ja matkalla edelleen olen.
Mutta paljon on hyviä päiviä, jolloin elämä tuntuu jo ihan elämisen arvoiselta, vaikka yksin olenkin, toisaalta on myös paljon päiviä, kun elämä tuntuu ihan turhalta ja yritän vain kuluttaa aikaa. Sellaisista päivistä pitää vaan selvitä, ajatella että tämäkin menee ohi. Toivottavasti sellaisia päiviä tulee yhä vähemmän ja vähemmän, niin minulle itselleni kuin sinullekin. Tsemppiä!
Helpommin sanottu kuin tehty. Valehtelematta itseltä katosi elämästä jonkinlainen pointti kun lopulta totesin ettei parisuhteissakaan ole mitään järkeä eivätkä ne olleet sitä mitä olin kuvitellut. Sitä ennen jonkinlaista pointtia toi se haaveilu että joku päivä pääsen parisuhteeseen joka tekee elämästä elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit jonkun juopon/väkivaltaisen/riitelijän kotiisi? Yksikään suhde ei ole positiivinen. Kolmiodraamassakin hirveätä kettuilua, vähättelyä jne. parien kesken. En kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jonkun ärsyttäjän kotiinsa.
En tietenkään sellaista halua. Kasvoin sellaisen lapsena, ei ikinä enää.
Sellaisen lempeän, joita olen kyllä myös tuntenut, halusin, mutta haaveeksi jäi.
Minulla oli yksi hyvin lempeä mutta jotenkin etäinen ja jopa flegmaattinen kumppani johon kypsyin aika pian.
Tuo onkin viimeisin parisuhteeni. Tuli olo että hakkaan vain päätäni seinään. Etten voi muuta kuin epäonnistua.
Ei yksinäisyys vaivatonta ole mutta huonoina hetkinä muistelen miten huonosti olen voinut kaikissa suhteissani niin heti helpottaa. Yksin suhteessa on paljon tuskallisempaa kuin yksin omassa seurassa johon löytää helposti ihmispintaa esim kirjoista. Tosin masennus voi hetkittäin estää tämänkin tyydytyksen.
Voit aivan hyvin löytää kumppanin.
Sukulaiseni löysi rakkauden päälle 60-vuotiaana oltuaan yli 15 vuotta yksin.
Itse olen ollut 10 vuotta yksin ja se on tehnyt todella hyvää. Olen tutustunut itseeni syvällisesti ja ymmärtänyt kuinka surkea olinkaan aiemmissa parisuhteissani.
Olen myös päässyt rauhaan sen ajatuksen kanssa että saatan olla loppuelämäni yksin.
ala kehittää itseäsi henkisesti ja rakkaus tulee jos on tullakseen.
Voit aivan varmasti löytää, mutta sehän vaatii tuuria. Täydellisiä ihmisiä ei olekaan, joten siitä on hyvä lähteä. Rakkaushan ei ole sellainen asia, joka tulee ansaita. Jos se on ehdollista, se on jotain muuta. Vakka kantensa ja sitä rataa.