Miten olette puhuneet lapsille sukulaisten välirikoista?
Kysymys otsikossa. Jos esimerkiksi lapsen täti, setä, mummo, pappa tms. on kadonnut perheen elämästä tai on mukana elämässä paljon vähemmän kuin ennen, miten olette selittäneet tilanteen kyselevälle lapselle?
Kävi ilmi, että omassa suvussa sukulaisten välisen riidan jälkeen on yritetty olla puhumatta aiheesta, vaikka lapsi kyselee, joka on johtanut jo aika erikoisiin tilanteisiin.
Kommentit (7)
Lapsi tuntui olevan siinä käsityksessä, ettei mitään syytä ole, yhtäkkiä on vain ihan mahdotonta liikkua kahden kaupungin välillä, vaikka se ennen onnistui ihan hyvin.
Ihmisiä, myös sukulaisia, arvotetaan omaisuuden, uran ja saavutusten mukaan. Hyvin toimeentulevat ovat keskenään tekemisissä ja muita karsastetaan. Luulevat olevan " parempia" ihmisiä.
Mutta mitä niille lapsille siitä sanotaan?
Luulisi että tämä aihe koskettaisi useampaa ihmistä, mutta voi olla, että juuri se, miten nämä vaikuttavat lapsiin on monelle erityisen vaikeaa. Niin itsellenikin. Lapsi kyselee ujosti, että mutta äiti sanoi näin, mitä sinä sanot.
Äitinsä oli peitellyt asiaa, mutta myös antanut ymmärtää, ettei tämä ihminen vain ilman mitään järkevää syytä tule suvun luokse enää. Itse sanoin lapselle rehellisesti, että on ollut riita ja sitä täytyy vähän jäähdytellä. Ja että aikuisille aika kulkee eri vauhtia kuin lapsille ja siksi aikuisten tauko tapaamisessa voi lapsesta tuntua vielä paljon pidemmältä kuin aikuisista. En halua valehdella lapselle, kyllähän lapsi sen ymmärtää, että jokin kiista on ollut.
Mutta kun lapsi halusi tietää syitä, sanoin että ne ovat sitten aikuisten asioita.
Muistan, että aikanaan äidillä oli ystävätär, jonka perhe oli melkein serkuksia oltaisiin lapset oltu. Sitten heille tuli riita emmekä koskaan enää nähneet lasten kanssa. Se oli hirveän surullista. Myöhemmin aikuisena äiti kertoi, mistä he olivat riidelleet ja se kuulosti niin surulliselta kahden loukkaantuneen naisen yhteenotolta, etten ymmärrä miksi sen takia piti hajottaa viiden lapsen ystävyyssuhteet. Äidillä tosi oli muutenkin tapana vain leikkailla ihmisiä elämästään. Mutta joskus näin vain käy. Mietin vaikuttaako sekin lasten ihmissuhdeongelmien ratkomiskykyyn, kun on se malli, että ihmiset vain katoilevat.
Serkku jäi orvoksi kun vanhempansa kuolivat, katkeroitui tästä eikä olla missään tekemisissä. Lapsille on kerrottu, miten asia on.
Tämä on kyllä ajankohtainen aihe, kun näitä välien katkeamisia ja poikkilaittamisia on nykyään niin paljon.