Lue keskustelun säännöt.
Mitä autistit yleensä harrastaa?
Kommentit (22)
Jotain mistä ovat äärettömän kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä autistilla kitaransoiton harrastusta takana melkein 20 vuotta. Tosin viimeiset viisi vuotta touhua on voinut jo pitää puoliammattimaisena kun keikkoja 5-10 vuodessa.
Tietokonepelejä sekä Japanialaisia pikkulasten piirrettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea, mikä kuuluu autismin kirjoon
Riippuu ihmisestä. Itse harrastan kehonrakennusta, videopelejä ja lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjolla ohjelmassa yksi poika harrasti hissien bongausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse maalaan kiviä, hengailen metsässä, kuuntelen musiikkia, askartelen, keväällä teen kylvöjä ja istutuksia, kesällä hoidan pihaani ja kasvimaata ja uin. Tässä nyt jotain esimerkkejä.
Pyörin aikanaan autistilasten vanhempien vertaistukiryhmissä, joten tunnen vieläkin monta autistia.
Niistä kaksi harrastaa talonrakennusta ja sijoittamista, yksi pelkkää talonrakentamista, yksi eläintenhoitoa, yksi sarjakuvien piirtämistä, yksi suunnistamista, yksi marathonjuoksua, yksi vaateompelua, yksi kirjoittamista. Kaikki paitsi nuo urheilijat myös menestyvät harrastuksissaan hyvin ja iso osa (ei pelkästään ne sijoittajat) saa niistä myös varteenotettavan osan elantoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että yksilölajeja. Mulla ollut judo ja tanssi (yksin). Joukkuelajit tai missä joutuu liikaa kommunikoimaan, ovat raskaita ja liian vaikeita minulle, kun en tunnista ihmisten eleitä tai ilmeitä oikein.
Toisaalta aiheita joihin voi uppoutua, matematiikka tai ohjelmointi. Ei ole muita ihmisiä tai häiriötekijöitä oman ajattelun tiellä. En oikein näistä edes tykkää puhua muiden kanssa vaikka ymmärtäisivätkin aiheesta. Ei helposti löydä sellaista jonka kanssa voisi samalla tasolla puhua.
Shakki on ehkä ainut joka on tavallaan sosiaalinen muoto tästä aiheesta.
Luen ja juoksen. Lisäksi opiskelen eri kieliä aikani kuluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään sellaisista joissa joko ei tarvitse ajatella yhtään tai sitten hyvin vahvaa keskittymistä vaativia. Parhaiten viihdyn omien ajatusteni kanssa. Tämä on monille vaikea ymmärtää. Voin vaikka istua paljussa tuntikausia ja vain katsella maisemia ja pohtia omia juttujani.
Ihmiset ajattelee että kaipaan seuraa ja tulee juttelemaan. Sekin on välillä ihan ok, mutta mieluiten olisin yksin.
Laulan karaokea, siis kotona yksin. Ihan parasta! Soitan myös vanhoja kaksitasourkuja.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että yksilölajeja. Mulla ollut judo ja tanssi (yksin). Joukkuelajit tai missä joutuu liikaa kommunikoimaan, ovat raskaita ja liian vaikeita minulle, kun en tunnista ihmisten eleitä tai ilmeitä oikein.
Toisaalta aiheita joihin voi uppoutua, matematiikka tai ohjelmointi. Ei ole muita ihmisiä tai häiriötekijöitä oman ajattelun tiellä. En oikein näistä edes tykkää puhua muiden kanssa vaikka ymmärtäisivätkin aiheesta. Ei helposti löydä sellaista jonka kanssa voisi samalla tasolla puhua.
Shakki on ehkä ainut joka on tavallaan sosiaalinen muoto tästä aiheesta.
Monet autistit kyllä haluavat sosiaalisuuttakin, kunhan sen sosiaalisuuden säännöt ovat yksiselitteiset ja selvät. Shakki on tästä yksi esimerkki. Kuorolaulu ja teatteri käyvät myös (teatterissa tunteiden osoittaminen on joillekin autisteille vaikeaa, mutta juuri siksi myös kiinnostavaa). Joukkueurheilulajit käyvät, jollei ole samaan aikaan vaikeuksia ympäristön ja suuntien hahmottamisessa. Monet harrastavat myös esim kielikursseja tai sukututkimuskursseja.
Ei se autismi sinänsä rajoita harrasteen valintaa. Autisteillakin on monenlaisia muita ominaisuuksia ja preferenssejä.
Kerään muttereita.
Vaikeus on kodista poistuminen. Ulkona minun täytyy käyttää housuja.
Riippuu tasosta. Meillä kitaransoittoa ja judoa, jos tarkoitetaan ohjattu kodin ulkopuolista tekemistä. Ei halunnut kilpailla mutta treenailla harrasteryhmässä kyllä. Lopetti judon kun muutti pois. Soittelu omaksi iloksi jäi. Myös säveltää pöytälaatikkoon.