Mistä te löydätte voimaa jaksaa tässä elämässä?

Kaipaat selvästi jännitystä elämään. Suosittelen lämpimästi k ullikarusellia.

Minulla myös usko Jumalaan antaa merkitystä elämälle. Olen huonosta ja raskaasta pitkästä suhteesta eronnut ja lapsettomaksi jäänyt nelikymppinen. Ei usko kaikkia elämän ongelmia poista, mutta auttaa jaksamaan niistä huolimatta.

Nro 14 kirjoitti

"Täytyy olla vähään tyytyväinen"

Miksi ihmeessä? Olen täysin eri mieltä. Tuo on juuri meidän suomalaisten ongelma ihan isossakin kuvassa. Ollaan vaatimattomia ja tyydytään vaan siihen mitä on. 

Tämä on juuri sitä kun ollaan vähään tyytyväisiä, silloin jämähdetään paikoilleen, ei kehitytä, ei mennä elämässä eteenpäin, pysytään koko elämä siinä mitä minulla on nyt. Jotkut tyytyy siihen, mutta ne joilla on halu mennä elämässä eteenpäin, kehittyä, nähdä muutakin saada uusia kokemuksia, menee eteenpäin ja nauttii siitä. 

Sanonta- vierivä kivi ei sammaloidu pitää hyvinkin paikkansa, sillä paikoillaan oleva kivi sammaloituu jo muutamissa vuosissa, katoaa näkyvistä kymmenessä vuodessa.  Miettikääpä sitä.

AV palstalta 💪.

M50

Nyt pitäisi hälytyskellojen soida, joku sun elämässä mättää ja pahasti. Aika tehdä muutoksia, mutta tutustu itseesi ensin. Ja ennen kaikkea, mitä tahansa sieltä retkeltä itseesi löydätkin, lapsen etu tulee ykkösenä. Olet sellaisen maailmaan päättänyt tehdä ja sun kipuilut ei ole lapsen vika.

Vitutus, tyytymättömyys, sisäinen levottomuus, kiinnostuneisuus, halu muutokseen ja johonkin uuteen sekä rohkeus vie minua eteenpäin. 

Myös piittaamattomuus siitä mitä muut minusta ajattelee, olen oman tieni kulkija, en kysy keltään miten minun pitäisi elää ja olla. 

Tosin en ole koskaan ajautunutkaan tuohon perhenormatiiviseen elämäntilanteeseen joten olen oman elämäni promoottori, minulla ei ole noin sitovia velvollisuuksia muita kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 14 kirjoitti

"Täytyy olla vähään tyytyväinen"

 

Miksi ihmeessä? Olen täysin eri mieltä. Tuo on juuri meidän suomalaisten ongelma ihan isossakin kuvassa. Ollaan vaatimattomia ja tyydytään vaan siihen mitä on. 

 

Tämä on juuri sitä kun ollaan vähään tyytyväisiä, silloin jämähdetään paikoilleen, ei kehitytä, ei mennä elämässä eteenpäin, pysytään koko elämä siinä mitä minulla on nyt. Jotkut tyytyy siihen, mutta ne joilla on halu mennä elämässä eteenpäin, kehittyä, nähdä muutakin saada uusia kokemuksia, menee eteenpäin ja nauttii siitä. 

 

Sanonta- vierivä kivi ei sammaloidu pitää hyvinkin paikkansa, sillä paikoillaan oleva kivi sammaloituu jo muutamissa vuosissa, katoaa näkyvistä kymmenessä vuodessa.  Miettikääpä sitä.

Miten se eteenpäin meno toteutetaan? 

Löysin sisäisen viisauden polun. Aloin luoda omia rajoja ja huomasin että olenkin voimakas enkä heikko. Aiheutan nyt aitoudellani silti ihmisissä sen, että Jungin teorian mukainen "varjo-itse" tulee heissä esiin eli omat kipeät käsittelemättömät puolet. Mitä narsistisempi, sitä enemmän hän minua vihaa. Mutta kun ymmärsin sen, tajusin miksi on syytäkin vetäytyä yksinäisyyteen. En tunne enää häpeää enkä epäonnistumista, vaan saan joka päivä oppia jotain uutta sisäisen intuition avulla. Muut eivät halua oppia niitä, eikä minun tarvitse selitellä kenellekään väkisin. 

Tämä video kannattaa laittaa korviin vaikka lenkillä, jos olit aiemmin herkkä ja avulias. Se on voimasi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa jokseenkin tutulta. Itse löysin voimaa hoidattamalla masennukseni kuntoon. Luulin, etten ole masentunut, koska jaksoin kuitenkin punnertaa itseni jotenkin aamulla sängystä ylös ja suorittaa kaikki velvollisuuteni, mutta itse asiassa olin hyvin masentunut. En vain ollut vielä joutunut ihan pohjakosketukseen sen masennuksen kanssa. Onneksi läheinen tajusi asian ja sai minut hakemaan apua. 

Monet meistä ovat hakeneet apua eivät ole tulleet hullua hurskaammiksi. Joskus avun hakeminen pahentaa tilannetta.

Sossusta kossua!Se auttaa kaikkiin vaivoihin. :)

Jos haluat kuitenkin pitää miehesi ja lapsesi, niin istutappa se mies eteesi ja kysy haluaisiko hän muutosta nykyiseen. Todennäköisesti ei koska miehet ovat usein hyvin tapa ja paikkauskollisia eikä heitä häiritse vuodesta toiseen aina samana toistuva rutiini (tai sitten ovat jo itse rakentaneet itselleen vapaamman ja sallivamman arjen, esim oma aika, omat harrastukset ja kaverit). 

Ja huomaa että miehet ei heti osaa sanoa mitä he haluaa vaan heitä se muutoksen siemen ilmaan, vähän niinkuin korvan taakse. Välttämättä heti ei tapahdu mitään, mutta vuoden päästä voi olla että olette muuttamassa, sulla voi olla uusi työ tms. Muistakaa se että lapsi ei ole este, sen kanssa voi toteuttaa vaikka mitä unelmiaan. Muuttakaa vaikka ulkomaille vähäksi aikaa jos on taloudellinen mahdollisuus. Repäistään itsenne irti.

Harrastuksista, mielenkiintoisesta työstä, ystävistä, tekemisestä, matkustelusta, uuden kokemisesta ja ihan vaan uuden näkemisestä. Olen aina ollut kiinnostunut hirmu monista asioista, ilmiöistä, ihan siitä mitä maailmalla tapahtuu jne. 

Olisin kuollut pystyyn jos olisin päätynyt tuohon kuvaamaasi elämäntyyliin: mies, talo ja lapset ja siinähän sitten olet seuraavat 20v elämässä joidenkin muiden elämää.  Huh, happi loppuu pelkästä ajatuksestakin.

Nykyisin en murehdi tulevaa enkä välitä muiden mielipiteistä.

Elän vain itsekkäästi omaa elämää.

Enkä vertaile itseäni muihin.

Jos tekee kuten aina ennenkin saa sen mitä aina ennenkin. 

Eli muuta jotain elämässäsi jotain mistä saat itsellesi lisää jotain positiivista. Se voi olla yksi tai 2 ihan jotain pientäkin juttua mutta siitä se lähtee. Etsi iloa elämään.  

Käy vaikka avannossa aamulla jos se on mahdollista. Virkistää kummasti. 

 Pensaka ja mies mukaan, älä kuitenkaan kasta sitä kersaa sinne avantoon.  Tai tee ihan mitä vaan mikä virkistää. Äläkä tyydy siihen että ukko vastustele ja pyrkii rajoittamaan.  Sano sille että sinun elämä ja sinä teet mitä haluat, älä kysele, ota ohjat käsiisi ja ole oman elämäsi Audikuski, siirry ajamaan ohituskaistalle...... Jos ymmärrät kielikuvan! 

Silloin kun tyydytään vasten tahtoisesti siihen mitä meillä on, ollaan juuri niitä "vähään tyytyväisiä"  --> loppuu kehitys. 

Miettikääpä, tämä pätee hirvittävän moneen asiaan esim: 

urheilusuoritukset ei parane koska olen tyytyväinen tai tyydyn nykytilaan. 

Olen ylipainoinen ja se on minulle ok, tyydyn tilanteeseeni koska en viitsi/osaa tehdä muutosta, pysyn lihavana enkä laihdu. 

En kouluttautunut, jäin matalapalkka-alalle johonkin mitään älyä vaatimattomaan duuniin koska olen vähään tyytyväinen. No sitten en pääse koskaan edes keskiansioisiin töihin enkä etene työuralla mihinkään mielenkiintoisempaan vaan mätänen samassa työssä koko työikäni ja tympäännyn kuoliaaksi. 

Entäpä naapurin Jarmo, hänhän on katsellut sinua jo pidemmän aikaa sillä silmällä. Mitä jos ryhtyisit pieneen seikkailuun?