Sanokaa voinko seurustella vakavasti seuraavanlaisen miehen kanssa:

on vähemmän ennakkoluuloja, traumoja ja pelkoja joita ap:llakin selvästi on.



Ainoa neuvo on että kuuntele vaistoasi. Jos se sanoo että olette liian erilaiset niin sitten te olette.

Mutta minusta teet väärin, jos omien ennakkoluulojesi perusteella et anna suhteelle edes mahdollisuutta. Jos näin on, ei miestä kannata enää tavata, se ei ole oikein, jos olet päättänyt, ettei siitä mitään tulisi kuitenkaan. Parhaat miehet eivät kulje puvuissa ja salkku kädessä.

En voi kuin ihmetellä miksi haluat tietää miltä suhteenne näyttää paperilla? Mitä merkitystä sillä on? Tässä tilanteessa sinun pitäisi kokeilla sitä yhdessäoloa ja kun tutustut mieheen, tiedät toimiiko homma vai ei. Jokainen järjellä varustettu ihminen ymmärtää, että koulutus tai kouluttamattomuus ei tee kestään älykästä tai typerää.

On naurettavaa nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

Sen ymmärrän, että itseltään vaatii paljon, mutta toisten pitäisi kyllä antaa elää niinkuin he haluavat.

Ne asiat mitkä vähän ärsytti alussa alkavat mitä todennäköisimmin ärsyttää enemmän.



Joku irvaili ap:lle siitä, että työnsä vuoksi noudattaa lakia. No mitä sitten? Tätä sopisi toivoa mm. kansanedustajiltakin, eikö?

Ja minkä valtavan lynkkauksen Leena Luhtanen sai täällä oomista rötöksistään. Ja mammat, kumpi oikeesti on tuomittavampaayks pimeä käteinen vai se, että ostaa alkoholia nuorelle??



Kysyin jo tuolla taannoin mitä av-maammat ajattelee asiasta, mutta tapoihinsa kuuluen kukaan ei vastaa asiakysymyksiin vaan jauhaa jotain muuta sontaa. No eipä oo eka kerta.



Ap:lle, ehkä tää on väärä paikka hakea selvyyttä asiaan ;-)

Tai saada oikeasti jotain perspektiiviä asioihin.

Tuntuu, että täällä vastataan hormoonikierron ja muiden astrologioiden mukaan ei terveen järjen.

Yrittäkää edes ymmärtää... Mutta jotkut asiat mietityttää ja sanon ne suoraan:

~jotkut asiat hoitamatta esim muutamat raha-asiat (en halua olla äiti vaan kumppani!!)

~ikäero mietityttää, jotkut jutut tosi lapsellisia! aikoo kuulemma opiskella, mutta ei tiedä vielä mitä!

~en hirveästi tykkää miehellä monista tatuoinneista/lävistyksistä!! jä hänellä niitä on...



auttakaa rakentavassa hengessä!!



ap

osaa keskustella filosofiasta sun muista " fiksuista" asioista, toisin kuin tuntemani trendipellet. Mutta ei liittynyt mitenkään ap:n mieheen.

Siis jos itseäsi tosiaan vaivaa nuo " puutteet" . Minun mielestäni niiden ei pitäisi pahemmin vaivata, jos on muuten kaikin puolin mieleinen, eikä mikään rikollinen tms.

Itse aloitin opiskelut vasta 26-vuotiaana. Hän on kuitenkin töissä, ei mitenkään sossupummi.

eivät monestikaan ole kovin syvällisiä. Kiinnostuksen kohteina lähinnä oma itsensä.

ettekö seurustelua aloittaessanne tienneet paljonko teillä on ikäeroa? Miksi se ei silloin haitannut? ois kannattanut miettiä jo silloin asiaa..

Ikäeroa siis 3 vuotta! Kyse ei ole seksistä kun ei olla sitä vielä edes harrastettu;) En oo antanu;)



Mies kuulemma tahtoisi olla minun kanssa, mitä tarkoittaneekaan... Eli seurustella kuulemma!



ap

Itselläni on 3 vuotta nuorempi avoukko, eikä ole koskaan tullut koettua, että meillä edes olisi mitään mainittavaa ikäeroa...

Se, että joudut asiaa miettimään, on jo ratkaissut koko homman.



Voit kuvitella tulevaisuuden skenaariot jo saman tien...



Ei lennä. Sori.

Tarkkaile hänen omaa alkoholinkäyttöään. Miten hän kokee tuon rikkomuksensa? Tunteeko syyllisyyttä? Onko valmis tekemään saman uudestaan esim käteisen tarpeessa? Usein suhteen alussa vastapuoli antaa vihjeen omista ongelmistaan. Ongelma voi myöhemmin saada massiiviset mittasuhteet, varsinkin kun ja jos teille tulee jotain selvitettäviä erimielisyyksiä. Onko miehen itsetunto vahva? Jos ei niin mitähän voisi tehdä heikkona hetkenään? Juoda tolkuttomat kännit? Muuta?

Siitä tulee joku ihmeellinen kynnyskysymys. Aivan kuin ihminen olisi määriteltävissä nuoruuden virheitensä takia, kaikkihan me muutumme...

syyt on muualla jos on.

Itse olen akateeminen, mieheni rekkakuski. Olen aina ideologisesti ajatellut, ettei muilla tekijöillä ole merkitystä kunhan vaan ihmiset tykkäävät toisistaan. Miehen kouluttamattomuus on vaivannut minua paljon vuosien varrelle ja vaivaa edelleen. Ei se, että hän olisi tyhmä, mutta meidän puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet (filosofia -autojen tuunaus) ovat loppujen lopuksi ihan eri maailmasta. Ja ihan rehellisesti sanottuna, voih kun minä toivoisin olevani naimisissa koulutetun miehen kanssa, jonka kanssa voisin keskustella muustakin kuin arkipäivän toimiin liittyvistä asioita. Miehessäni on paljon hyvää, mutta kyllä jotan minulle tärkeää puuttuu. Oli miten pinnallistä hyvänsä niin tältä minusta tuntuu.

moni akateeminenkin pitää sellasta pitkästyttävänä.

Tämä oli kuitenkin vain esimerkki tarkoituksena osoittaa mieheni ja minun erilaiset kiinnostuksen kohteet.