Lue keskustelun säännöt.
Työntekijät ovat niin väsyneitä, että virkistyspäivissä halutaan vain maata viltin alla
23.12.2025 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011704099.html
Siis mitä ihmettä?! Miksi joku haluaa tuollaisen elämän, että on aina väsynyt?
Kommentit (57)
Meillä sinänsä ok, että saadaan viettää puoli päivää omalla tiimillä missä halutaan. Pieni euromäärä per nuppi käytössä, esihenkilö ei tunge mukaan. Ei muuta ongelmaa, kuin töiden kasaantuminen sillä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä ootte muuten siitä, että virkistyspäivä sisältäisi juopottelumahdollisuuden? Joskus tuotannollisessa duunissa ollessani meillä oli sellainen kylpyläreissu etelänaapuriin kerran vuodessa.
Ei siinä ainakaan virkistymään päässyt. Sellaista menoa, että vieläkin sydän väpättää ja tulee krapula ajatuksestakin.
Siis oikeesti varsinkin keski-ikäisillä juopottelureissut voi viedä unet ja palautumiset tyyliin viikoksi. Vaikka ne hauskoja voisi ollakkin.
Eli onko viinakset ihan järkisyistä kokonaan parempi jättää pois?
Elämä on valintoja. Yhteiskunnan älykkäin osa elää muiden verorahoilla. Ei stressi liiemmin paina.
Leikataan virkistys päivät. Leikataan lomat. Ei kunnon ihminen tarvi mitään lusmuilupäiviä. On se ihme kun ei työnteko maistu!
Vierailija kirjoitti:
Leikataan virkistys päivät. Leikataan lomat. Ei kunnon ihminen tarvi mitään lusmuilupäiviä. On se ihme kun ei työnteko maistu!
Leikataan nurmikko. Tai kesällä heinää pellolta viikatteella. Se rentouttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli joskus tuollanen virkistyspäivä. Tai ei se kokonaan tuota ollut, mutta siihen kuului rentoutuminen patjoilla maaten - kaikki tykkäsivät puheista päätellen. On se luksusta kun saa hengähtää luvan kanssa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on virkistyspäivä? Siis viikonloppu? Loma?
3-4 eli meillä ainakin noin puoli päivää kestävä oman tiimin kesken totetutettava pieni irtiotto arkityöstä. Syksyllä käytiin museossa ja kahvilassa. Mitä tiimi päättääkin tuona aikana tehdä. Joskus on käyty keilaamassa, jotkut on olleet tuossa äänimaljarentoutuksessa, keväisin on kävelty ulkona ja syöty siellä eväitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Tyhy-päiviin menee vain rahaa, ne voitaisiin minun puolestani lopettaa. Helsingin sotessa Tyhy tarkoittaa: vedät ensin aamuvuoron sata lasissa. Sitten siirryt tyhyilemään. Ensin tunti jotain hikoilua (keilausta, kuntopiiriä, reippailua) sitten äkkiä syömään hotkiskotkis, että tyhyilemässä olevat iltavuorolaiset ehtivät sorvin ääreen raatamaan "työhyvinvoinnin" jälkeen.
Bonarina tietenkin se, että tyhyilykohde on jossain pitkän matkan takana, että saadaan koko porukalta kortisolit tappiin. Koko tyhyilyn idea on siis mahdollisimman stressaavasti harrastaa työporukan kanssa jotain tiukalla aikataululla. Toisena bonarina on vielä se, että ne jotka eivät osallistu tyhyyn ja ovat normaaleissa työvuoroissa työpaikalla, saavat vetää kivirekeä alimiehityksellä, koska ketään tuuraajia tai sijaisia ei palkata puutoksia täydentämään. Toisten työhyvinvointi on toisten työpahoinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on virkistyspäivä? Siis viikonloppu? Loma?
Mene töihin niin tiedät.
Olen yksityisyrittäjä ja en todella tiedä
Yrittäjänä se on ihan oma päätöksesi. Oma valinta jos on niin ahne ettei ikinä pidä vapaata.
Palkallista ? Mene jo vit tuun täältä vänkyttämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin itse työnantaja, niin en järjestäisi näitä vaan antaisin työntekijöille palkallisen vapaapäivän. Omat kokemukset näistä tyhyilyistä ovat suurimmalta osin karmeita, suorastaan nöyryyttäviä. Tuolileikkejä, standuppia jossa koomikko pilkkasi työntekijöitä vitsin varjolla, saunomista ja yöpymistä jossain korvessa, samassa tuvassa kanssani nukkui 10 muuta jne.
Yksi syy, miksi lähdin yksinyrittäjäksi oli tämä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Yhteiskunnan älykkäin osa elää muiden verorahoilla. Ei stressi liiemmin paina.
Elämä on keitto. Minä olen Haarukka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän veikkaan, että tuo on enemmän naisten juttu. Miesvaltaisilla työpaikoilla edelleen tykätään enemmän toiminnallisista tyky-päivistä, vaikka oltaisiin miten väsyneitä ja stressaantuneita.
Minä ainakin tuollaisessa retriitissä vain miettisin työasioita tosin kuin mikroauton ratissa.
Miehenä omasta puolestani, että yhtä lailla ärsyttävää. Se sama suorittamisen ja keskinäisen kilpailun meininki ylläpidetään niillä hiekkalaatikkopäivilläkin. Koskahan nuo pomot ymmärtäisivät, että kaikki miehet eivät ole laumasieluja ja kilpailuhenkisiä.
HOMO!
Puolestani voitte edelleen keskenänne vertailla vehkeitänne. Pahvikortin poltin jo 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Käyn tuollaisessa harjoituksessa viikottain. On tehnyt hyvää kuormittuneelle hermostolle. Suosittelen lämpimästi kaikille.
En kyllä kristittynä menisi mihinkään jooga/äänimaljajuttuihin vaikka maksettais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan virkistyspäiviä. Ottaa päähän muutoinkin muutamat kollegat ja sitten virkistyspäivänä pitäisi näiden kanssa virkistyä, kun he alunperinkin ovat sen kuormittumisen aiheuttaneet.
TÄMÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän veikkaan, että tuo on enemmän naisten juttu. Miesvaltaisilla työpaikoilla edelleen tykätään enemmän toiminnallisista tyky-päivistä, vaikka oltaisiin miten väsyneitä ja stressaantuneita.
Minä ainakin tuollaisessa retriitissä vain miettisin työasioita tosin kuin mikroauton ratissa.
Meillä virkistyspäivän järjestää työntekijät. Jännä homma, että yksikään mies ei koskaan ole järjestämässä, mutta etunenässä ollaan osallistumassa ja rentoutumassa. Miehet ajattelevat vain itseään. Näin toki myös kaikki pikkujoulujen järjestämisen ja kollegoiden muistamiset. Miehet eivät eväänsä lotkauta.
En kyllä lotkauttaisi evääni vaikka olen nainen, toisaalta ei osallistuminenkaan kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on muuten totta, että noi virkistystoiminnat ja niiden järjestäminen jää usein työpaikan naisten harteille. Ne kun sisältää sitä kuuluisaa metatyötä, eli suunnittelua ja miettimistä mistä kukin voisi tykätä. Ja aina joku kiukuttelee, että en mä tälläisestä tykkää. Vaikka ei kuitenkaan ole asiaa edistänyt millään tavalla.
Oon ite onneksi niin kaikkiruokainen, kirjaimellisesti, sosiaalisesti ja aktiviteetillisesti että en kuormitu siitä vaikka joutuisin tekemään jotain tylsää, vaikeaa tai vaikka kiusallistakin joskus. Kiva vaan että joku vaivatuuu järjestämään. Ja huomatkaa tässä. Mä oon just se siipeilijä joka tulee valmiiseen pöytään, enkä osallistu suunnitteluun kuin korkeintaan jonkun ideariihen tasolla. Mutta en myöskään valita.
Itse aiheeseeen voin todeta, että tietotyön rasittavuus on ihan todellinen ilmiö. Ennen miehet/ ja naiset meni rikki fyysisesti. Mutta se fyysinen p
Edelleen on meitä jotka mennään rikki fyysisessä työssä.
Yrittäjänä se on ihan oma päätöksesi. Oma valinta jos on niin ahne ettei ikinä pidä vapaata.