Päihdeongelmaisen joulu? Millaiseksi sen kuvittelet?

Käyn mummolla syömässä (selvinpäin), sitten tulen kotiin ja ryypätään ja syödään juustoja miehen kanssa. 

Päihdeongelmainen veljeni viettää joulua sairaalassa, mikä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin täysin läävä, likainen asuntonsa, jossa ei ole edes toimivaa kattovaloa ja jossa vain makaa sängyllään. Tosin muisti ei toimi, kukaan ei tiedä palautuuko. Kukaan ei käy häntä katsomassa.

Älkää antako asioiden päästä tähän pisteeseen. Lopettakaa se päihteiden käyttö ennen kuin on liian myöhäistä.

Päihderiippuvainen suorittaa pakolliset joulujutut, mitä ne kenellekin ovat, jotka on pakko tehdä selvinpäin (esim. ei voi ottaa, koska pitää olla kuskina, osa tosin mokaa tämän ja se on sitten joulu putkassa). Päihteidenkäyttöä on toki pedattu jo ainakin päiviä etukäteen (päihteiden hankinta, piilotus, käytön suunnittelu jne.) 

Leikitään hyvää vanhempaa ja puolisoa, pidetään siis kulissia yllä. Heti tilaisuuden tullen käytetään päihteitä. Tarpeen niin vaatiessa salaa. Ruoan kanssa lasi viiniä ja joulusaunaan kuuluu tietenkin olut. Sukulaisilla voidaan myös olla käyttämättä päihteitä (ainakaan julkisesti), jos ollaan vain pikaisesti käymässä. Jos vierailu venähtää, riippuvaisesta tulee äreä.

Muutama alkoholiannos ja vanhempi on aivan sekaisin. Selvää on, että jotain muutakin on otettu, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Virtahepo olohuoneessa. Päihderiippuvaisen mielestä kaikilla pitäisi olla hauskaa, kuten hänelläkin (nousuissa). Perhe odottaa ahdistuneena, miten tässä taas käy. Tunnelma kiristyy illan mittaan. Yleensä tulee riitaa, mahdollisesti myös fyysistä(kin) väkivaltaa.

Jälkeenpäin vedotaan marttyyrina siihen, miten tehtiin sitä ja tätä tai annettiin niin hieno lahjakin jne, jos ja kun sanomista tulee. Mitä epäkiitollinen perhe oikein valittaa? Tästä voikin uhriutua ja kehittää kätevästi riidan ja lähteä radalle (tai autotalliin/muuhun ns. omaan tilaan), niin pitkäksi aikaa, kun rahat/päihteet tai terveys riittää.

Tämä perheellisen, ei ihan vielä rappiotasolla olevan päihderiippuvaisen joulu perheenjäsenen näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Melkeinpä sama kun kysyt "valkoihoisen joulu tai neeekerin joulu"

Päihderiippuvaisia yhdistää se, että joulu, kuten kaikki muukin, pyörii sen päihteen ympärillä. Tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvitella asiaa joka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Miksi vastata ketjuun, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

No sen asiasta tietämätön mieltää samaksi stereotypiaksi, kuin alkoholisminkin. Eli varmaan päihdeongelmaisen joulu on halvimmat votkan yltiöpäistä kittaamista aamusta iltaan, välillä oksentaen. Ja että syödään korkeintaan Alepan porkkanalaatikko ja leikkelekinkku.

 

Meillä se oli sitä, että syötiin joulupöydän antimia sivistyneesti ja lapset sai paljon kalliita lahjoja. Kuten sai myös silloinen puoliso. Joulupöydässä otin muutamia lasillisia viiniä ja toki olin ottanut olutta pohjalle päivän mittaan jo ennen pöytään istumistani. Mutta koska toleranssi alkoholiin oli huipussa, en minä ollut humalassa, en edes hiprakassa. Sitten kun pöydästä oli noustu ja lahjat avattu, niin aloin omasta mielestäni vasta juomaan. Kuuntelin musiikkia ja lasten mentyä nukkumaan tulin ehkä koneelle. Sitten meni viskiä ja join itseltäni lähestulkoon tajun pois. Aamulla nukutti pitkään ja oli helvetin huono olo. Sitten sitä lähdettiin korjaamaa

Tosin myös lapset tiesivät sinun olevan kaatokännissä, kun sinä kuvittelit olevasi korkeintaan hieman hiprakassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla se oli aina hirveää kituuttelua. Muut päivät vuodesta saa ryypätä mielin määrin mutta jouluna joutuu viettämään aikaa läheisten kanssa enkä viitsi pilata heidän joulua olemalla kaatokännissä. Voi sitä helpotusta kun pääsee illalla omaan kotiin ja saa korkata. 

Ymmärrän kyllä tuon kituuttelu fiiliksen mutta miksi sinun pitää korkata yksin kotona? Etkö osaa olla muuten vaan kotona, puuhailla jotain mielenkiintoista ja syventyä siihen? Mitä teet humalassa ryypiskellessäsi?

Eri mutta nousuhumala vie yksinäisyyden tunteen edes hetkeksi pois.

Ja laskuhumala tuo sen tuplana takaisin.