Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsisin empatiaa, minkä puoleen kääntyä?
21.12.2025 |
Koen olevani ihan yksin, en tiedä, miksi minun ongelmani sivuutetaan kokonaan.
Sain tänä vuonna syöpädiagnoosin ja ohimenneen sydänkohtauksen. Olen ollut aika masentunutkin. Tuntuisi hyvältä saada joltain empatiaa tai sympatiaa, että joku edes vähän tukisi henkisesti.
Mieheni ei noteeraa sairauttani mitenkään, hän ei tunnu muistavan sen olemassaoloakaan. Aikuinen lapseni ei myöskään noteeraa tai muista sitä, mutta se on ok, en haluaisikaan hänen mietiskelevän sitä, vaan nauttivan omasta elämästään. En ole edes kertonut sydänkohtauksesta hänelle.
Oma äitini sitten. En ymmärrä häntä. Hän puhuu minulle pitkällisesti muiden ihmisten sairauksista, mutta ei tunnu rekisteröivän ja muistavan, että minulla on syöpä ja infarkteja. Tänään kävin kylässä taas ja hän puhui tunnin verran sukulaisten ja tuttujensa sairauksista, eikä koko vierailun aikana edes kysynyt, miten minulla menee.
Onko tämä normaalia, vai saavatko muut vakavasti sairastuneet yleensä jostain tukea? Tai muistavatko muiden läheiset yleensä, jos he sairastuvat vakavasti?
Työpaikalla syöpääni (en ole ollut edes päivääkään sairaslomalla sen takia) reagoitiin oudosti. Moni suuttui kun kuuli siitä ja osa alkoi pitää mykkäkoulua. Aivan käsittämätöntä.
Kommentit (19)
Kysy siltä lekuriltas tietäiskö se joistain tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista, diakoniatyöntekijäkään ei välttämättä se huonoin vaihtoehto jutella ja saattaapa hänkin tietää tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista tai jostain vastaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa miehestä? Ota joku empaattinen. Äitisi kuulostaa erikoiselle, muilla samantyyppinen äiti. Ehkei pysty käsittelemään hyvin aihetta tai yhdessä. Äiti voi silti tuoda jotain ja kuskata? Ellei ole vanha. Itselle voi olla empaattinen. Lapsi välittää varmaan, mutta ahdistuu ehkä helpommin ei siksi puhu? Onko sydän tutkittu ja verenkierto, elimet. Labra joskus? Olisiko verkon kautta tukea, some tai yksittäinen tukija.
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä lekuriltas tietäiskö se joistain tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista, diakoniatyöntekijäkään ei välttämättä se huonoin vaihtoehto jutella ja saattaapa hänkin tietää tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista tai jostain vastaavasta.
Voin googlata niitä virallisia tukiryhmiä netistä, onhan niitä. Ihmettelen vain, että eikö ihmisen läheiset yleensä mitenkään noteeraa tai tue tällaisissa tilanteissa. Olen aika pettynyt erityisesti mieheeni ja äitiini. Ihan kuin olisimme vain hyvänpäivän tuttuja.
Ap
Noin se menee omassakin suvussa. Muiden ongelmia kuunnellaan, mutta minua lähinnä hyväksikäytetään. Laitoin lopulta välit poikki koko sukuun ja minähän se ongelma olen edelleen, jopa r aiskaajani kutsutaan sukujuhliin ja minua ei :)
Ihmiset ovat katkeria ja pahoja. Jumala tuo parempia ihmisiä sellaisten elämiin, jota omat läheiset kohtelevat kaltoin. Ole avoin uusille kontakteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä lekuriltas tietäiskö se joistain tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista, diakoniatyöntekijäkään ei välttämättä se huonoin vaihtoehto jutella ja saattaapa hänkin tietää tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista tai jostain vastaavasta.
Voin googlata niitä virallisia tukiryhmiä netistä, onhan niitä. Ihmettelen vain, että eikö ihmisen läheiset yleensä mitenkään noteeraa tai tue tällaisissa tilanteissa. Olen aika pettynyt erityisesti mieheeni ja äitiini. Ihan kuin olisimme vain hyvänpäivän tuttuja.
Ap
Jokaisessa suvussa on yleensä narsisteja ja uhreja, joiden kärsimys ja ongelmat nähdään valituksena, siinä missä kaikki huomio pyritään ohjaamaan narsistiin. Usein dominantti mies on tämä narsisti ja kärsijäksi joutuu heikoin, nainen, vanhus, jne. Lopulta tämä sitten kuolee ja sitte narsisti alkaa uhriutumaan siitä, miten uhri jätti hänet.
Jätä heidät vielä kun voit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon vaikeissa elämänkriiseissä huomannut että sukulaiset ja ystävät ei oikein jaksa kuunnella. Jokaisella on omia murheitaan eikä empatiaa tunnu riittävän. Kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, siis ihan vaikka terapeutin.
Jopa Putinilta saat helpommin empatiaa kuin suomalaisilta. Kirjoita sille kirje.
Joku saataa suostua esittämään empatiaa, jotta saa pumpattua susta draamaa omaksi viihteekseen. Kävisikö tällainen järjestely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse selvittänyt verisuoniterveyttäsi, jos sait sydänkohtauksen? Onko suolan ja rasvan kulutus terveellistä?
Syöpä on asia joka tulee sellaisille, jotka ovat tavalla tai toisella laiminlyöneet itseään, hyvinvointiaan ja terveyttään jo pitkään. Keskitä nyt kaikki huomio itsees ja tee kaikki tarvittava, jotta kehosi voi alkaa voimaan hyvin. Älä edes katso mieheen päin tai vastaa äidille, jos he eivät anna huomiota ja rakkautta sinulle.
Se on niin, että sun piireissä ei ole tunneälyä. Näin se on joissain suvuissa ja piireissä.
Luokatonta väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveellisten elintapojen lisäksi pitkät, rauhalliset kävelylenkit lisäävät reippaasti ihmisen hyvinvointia. Nauti näistä, yksin, jos kerran läheisesti eivät sinusta välitä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse selvittänyt verisuoniterveyttäsi, jos sait sydänkohtauksen? Onko suolan ja rasvan kulutus terveellistä?
Syöpä on asia joka tulee sellaisille, jotka ovat tavalla tai toisella laiminlyöneet itseään, hyvinvointiaan ja terveyttään jo pitkään. Keskitä nyt kaikki huomio itsees ja tee kaikki tarvittava, jotta kehosi voi alkaa voimaan hyvin. Älä edes katso mieheen päin tai vastaa äidille, jos he eivät anna huomiota ja rakkautta sinulle.
Jep syöpäsi on oma vika!
Eristäydy siis yhteiskunnasta luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä lekuriltas tietäiskö se joistain tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista, diakoniatyöntekijäkään ei välttämättä se huonoin vaihtoehto jutella ja saattaapa hänkin tietää tukiryhmistä sekä niiden kokoontumisista tai jostain vastaavasta.
Voin googlata niitä virallisia tukiryhmiä netistä, onhan niitä. Ihmettelen vain, että eikö ihmisen läheiset yleensä mitenkään noteeraa tai tue tällaisissa tilanteissa. Olen aika pettynyt erityisesti mieheeni ja äitiini. Ihan kuin olisimme vain hyvänpäivän tuttuja.
Ap
Riippuu mistä roikkuu. Vaikea sanoa, kun ei tunne ja ihmisiä on erilaisia, niissä läheisissäkin, mutta noissa tukiryhmissä olisi ainakin samanlaisessa tilanteessa eläviä, joista vois olla ihan toisenlainen tuki, kun ovat edes oman kokemuksensa pohjalta jotenkin perillä, mistä olis apua ja tukea ihan oikeasti.
Aiemmin oli terveyskeskuksessa psykiatrinen hoitaja jonka luona oli mahdollista käydä keskustelemassa. Selvitä onko nykyään mahdollista.
Syöpäjärjestöltä voisit myös tiedustella asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan keskity omaan hyvinvointiisi. Suuntaa energiasi muualle kuin moukkamaisiin juntteihin.
Ja kukaanhan ei tuu kotiisi sua emppaamaan. Suuntaa etsimään vertaistukea.
Mä yritin tänä vuonna itsemurhaa eikä multa kukaan kysynyt kuinka voin sen akuutti tilanteen lääkärin lisäksi. Kai se on niille niin vaikea paikka? Ne kaverit joille uskalsin asiasta kertoa hävisi. Sama asia kuin silloin kun teininä isäni kuoli ja mä olisin niitä ihmisiä tarvinnut, ne hävis vaan.
Toisen sairauteen ei osaa suhtautua, kai se pelottaa kysyä ja kun ei osaa mitenkään auttaa niin asiaa ei näennäisesti noteerata, voi se silti olla siellä heidän mielissä ja huolena kovasti.
Ja miehet. Mä joskus suhteen jälkeen kysyin exältä, miksi se aina suuttui ja alkoi huutamaan jos mä itkin. Se sanoi, että oli niin neuvoton kun ei osannut auttaa mitenkään ja se purkautui niin, ei hän osannut tulla toimeen niiden tunteiden kanssa. Ja itse tietenkin oon semmonen, et jos toisella on edes kuumetta niin mähän pysyttelen lähellä ja hoivaan. Lähden toiselle puolelle Suomea kummemmin ajattelematta jos kaverilla menee huonosti.
Juttele täällä?
Kovasti voimia sulle.
Sen, joka on Adamsin seuraaja New Yorkin pormestarina.
Edellisten ehdotuksien lisäksi ehdottaisin sinua jättämään huomiottasi heidät, jotka eivät huomioi sinua.
Tälleen tasaat puntit.
Et kuitenkaan koronaan kuollut. Sehän on plussaa.