Mitä kertoisit lapselle eron syyksi?

Sano, että ei tultu enää toimeen, että oltais vaan riidelty koko ajan, eikä se ole kivaa kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on raskas taakka,  jos hänet sotketaan mukaan vanhempien parisuhdeongelmiin.

Niin. Salasuhteilulla. On. Vaikutuksia.

Sitten voi pohtia kostaako sen pettäneelle puolisolle vai myös lapselle. 

Totuus on aina parempi kuin valheet ja salailu.

 

Tämä. Ei väliä vaikka lapsi traumatisoituisi koko loppu elämäkseen, kunhan totuus tuodaan esiin kaikille sukulaisille, naapurille, työkavereille ja mielellään hieman liioiteltuna. Lapsi voi tehdä vaikka itsarin, ei sillä väliä, kunhan totuus. Eikun voisiko lasta kohdella lapsena aikuisuuteen saakka ja kertoa hänelle ikätasoisesti ja unohtaa oma kaunansa, eikä piilottaa katkeruuttaan totuudrn

Missä oli sanottu ettei totuutta voisi ikätasoisesti kertoa?

Se vasta pidemmän päälle traumatisoi jos lapsi laitetaan elämään valheessa tai pitämään vanhemman käskystä salaisuuksia,

  
Mutta selvästi nyt näkyy että joskus totuus on niin pelottavaa jollekin että sen ilmitulo on pyrittävä estämään keinolla millä hyvänsä.

Herää kysymys että miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on raskas taakka,  jos hänet sotketaan mukaan vanhempien parisuhdeongelmiin.

Niin. Salasuhteilulla. On. Vaikutuksia.

Sitten voi pohtia kostaako sen pettäneelle puolisolle vai myös lapselle. 

Totuus on aina parempi kuin valheet ja salailu.

 

Tämä. Ei väliä vaikka lapsi traumatisoituisi koko loppu elämäkseen, kunhan totuus tuodaan esiin kaikille sukulaisille, naapurille, työkavereille ja mielellään hieman liioiteltuna. Lapsi voi tehdä vaikka itsarin, ei sillä väliä, kunhan totuus. Eikun voisiko lasta kohdella lapsena aikuisuuteen saakka ja kertoa hänelle ikätasoisesti ja unohtaa oma kaunansa, eikä piilottaa katkeruuttaan totuudrn

#havaintojasarjapettäjästä

Jättäisin eroon johtaneet yksityiskohdat kertomatta, koska en haluaisi mustamaalata lapsen toista vanhempaa. 

Itsehän olen hänet valinnut ja tehnyt virheen, kun en ottanut paremmin selvää hänen huonoista kuonteenpiirteistää (päihteet, pettäminen, väkivaltaisuus). 

On tärkeää tuntea tulevan puolison vanhemmat, sillä huono käytös on yleensä  jatkumo vanhempiensa käytöksestä ja kasvuolosuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Moni narsistisia piirteitä vahvasti ilmentävä haluaa yleiseksi malliksi sen että lapselle ei saa koskaan kertoa totuutta vanhempien eron syistä totuudenmukaisesti,

Hän pelkää totuutta. 

Totuuden paljastuminen ihmisten edessä saattaisi johtaa sellaisen psyyken rohmahdukseen josta ei enää toivu. Siksi pakenee salaisuuksiin.

Jos isä on väkivaltanen alkoholisti niin ero ei tule lapselle yllätyksenä eikä sitä tarvitse mitenkään perustella. 

Vierailija kirjoitti:

Selittäisi taustalla olevia syitä että alkoholi johti miehellä käytökseen jota ei itse hyväksy. Mutta isä asuu nyt eri asunnossa.

Pitää olla rehellinen! Alkoholi ei aiheuta mitään itsessään.

Minä ajattelisin, että lapselle voi ja kannattaa puhua sellaisista asioista, jotka hän on omin silmin todennut ja jotka ehkä häntä askarruttavat. Mutta esimerkiksi vanhempien seksielämään liittyvät asiat jättäisin kertomatta, ellei lapsi itse ole käräyttänyt vanhempaansa rysän päältä. 

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin eroon johtaneet yksityiskohdat kertomatta, koska en haluaisi mustamaalata lapsen toista vanhempaa. 

Itsehän olen hänet valinnut ja tehnyt virheen, kun en ottanut paremmin selvää hänen huonoista kuonteenpiirteistää (päihteet, pettäminen, väkivaltaisuus). 

On tärkeää tuntea tulevan puolison vanhemmat, sillä huono käytös on yleensä  jatkumo vanhempiensa käytöksestä ja kasvuolosuhteista.

 

Nämä puolison piirteet voivat tulla esille vasta vuosien kuluessa, joten itseään niistä on turha syyttää. Ja vaikka appivanhemmat olisivat sysipaskoja, ei heidänkään vastuunsa kovin pitkälle yletä. Mutta kieltämättä kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, kuinka kunnioittavasti appivanhemmat toisiaan kohtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Jos isä on väkivaltanen alkoholisti niin ero ei tule lapselle yllätyksenä eikä sitä tarvitse mitenkään perustella. 

Ja vaikka perustelisikin täysin rehellisesti, perusteet eivät tulisi 10-vuotiaalle yllätyksenä. Todennäköisesti lapsi olisi huojentunut, koska tietää, että huonosti ei saa lähimpään kohdella, ja nyt se loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelisin, että lapselle voi ja kannattaa puhua sellaisista asioista, jotka hän on omin silmin todennut ja jotka ehkä häntä askarruttavat. Mutta esimerkiksi vanhempien seksielämään liittyvät asiat jättäisin kertomatta, ellei lapsi itse ole käräyttänyt vanhempaansa rysän päältä. 

Eihän tietenkään tarvitse kertoa mitään seksielämän asioita, mutta toki voi kertoa, että isällä on uusi nainen. Lapset eivät ole tyhmiä, ja huomaavat helposti paljon enemmän kuin mitä aikuiset uskovat.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on raskas taakka,  jos hänet sotketaan mukaan vanhempien parisuhdeongelmiin.

Niin? Onhan se raskasta, jos isä on väkivaltainen alkoholisti, joka ei arvosta perhettään. Ei se ole pelkästään parisuhdeongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin eroon johtaneet yksityiskohdat kertomatta, koska en haluaisi mustamaalata lapsen toista vanhempaa. 

Itsehän olen hänet valinnut ja tehnyt virheen, kun en ottanut paremmin selvää hänen huonoista kuonteenpiirteistää (päihteet, pettäminen, väkivaltaisuus). 

On tärkeää tuntea tulevan puolison vanhemmat, sillä huono käytös on yleensä  jatkumo vanhempiensa käytöksestä ja kasvuolosuhteista.

 

Nämä puolison piirteet voivat tulla esille vasta vuosien kuluessa, joten itseään niistä on turha syyttää. Ja vaikka appivanhemmat olisivat sysipaskoja, ei heidänkään vastuunsa kovin pitkälle yletä. Mutta kieltämättä kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, kuinka kunnioittavasti appivanhemmat toisiaan kohtelevat.

Alkoholismi, huono käytös ja väkivalta on tietyllä tapaa "periytyvää", sillä siitä voi tulla jälkeläisille tietynlaisen käyttäytymisen malli ja siten normi. 

Milloin tällainen käytös alkaa voi olla olosuhteista kiinni tai toivottavasti ei ala koskaan, jos jälkeläiset ovat sen verran älykkäitä, että valitsevat toisin. Alkoholistien lapsista ei aina tule alkoholisteja ja väkivaltaan tuntuu ja tottuu. Pettäminen on  persoonallisuushäiriöstä johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus kaikkiin: Äiti ja isä huomasivat olevansa kiinnostuneita niin eri asioista elämässä, että katsoimme viisaamaksi erota. Tämä ei ole sinun vikasi, eikä liity sinuun mihinkään eikä sillä ole vailutusta siihen, miten paljon äiti ja isä rakastavat sinua edelleen.

Aika silottelevaa puhetta tuo alku, että "kiinnostuneita eri asioista elämässä". Tämä on samanlainen eufemismi kuin se, että kuolleesta sanotaan, että "nukkui pois". Lapsi saattaa ajatella, että nukkuminen on hengenvaarallista tai että jos pariskunta kiinnostuu eri asioista, seuraa katastrofi.

Ja jos pettämistä silotellaan noin niin ei ole hyväksi millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin eroon johtaneet yksityiskohdat kertomatta, koska en haluaisi mustamaalata lapsen toista vanhempaa. 

Itsehän olen hänet valinnut ja tehnyt virheen, kun en ottanut paremmin selvää hänen huonoista kuonteenpiirteistää (päihteet, pettäminen, väkivaltaisuus). 

On tärkeää tuntea tulevan puolison vanhemmat, sillä huono käytös on yleensä  jatkumo vanhempiensa käytöksestä ja kasvuolosuhteista.

 

Nämä puolison piirteet voivat tulla esille vasta vuosien kuluessa, joten itseään niistä on turha syyttää. Ja vaikka appivanhemmat olisivat sysipaskoja, ei heidänkään vastuunsa kovin pitkälle yletä. Mutta kieltämättä kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, kuinka kunnioittavasti appivanhemmat toisiaan kohtelevat.

 

Alkoholismi, huono käytös ja väkivalta on tietyllä tapaa "periytyvää", sillä siitä voi tulla jälkeläisille tietynlaisen käyttäytymisen malli ja siten normi. 

Milloin tällainen käytös alkaa voi olla olosuhteista kiinni tai toivottavasti ei ala koskaan, jos jälkeläiset ovat sen verran älykkäitä, että valitsevat toisin. Alkoholistien lapsista ei aina tule alkoholisteja ja väkivaltaan tuntuu ja tottuu. Pettäminen on  persoonallisuushäiriöstä johtuvaa.

No, kaikessa oppimisessa on vahvana mallioppiminen, mutta ei se nyt suoraan mene kuten lapsuuden perheessä. Monelle omat vanhemmat ovat varoittava esimerkki.

En arvosta pettäjiä, mutta onko tosiaan persoonallisuushäiriöstä johtuvaa? Onko sinulla lähdettä tähän?

Monella pettäjällä on persoonallisuushäiriöiden piirteitä käytöksessään vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan. Tässäkin ketjussa riehuu ainakin yksi sellainen.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Monella pettäjällä on persoonallisuushäiriöiden piirteitä käytöksessään vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan. Tässäkin ketjussa riehuu ainakin yksi sellainen.

Pettämistä kun toistaa elämänsä aikana useasti niin jossain vaiheessa päätyy yhteiskunnan pohjalle josta on mahdoton enää päästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus kaikkiin: Äiti ja isä huomasivat olevansa kiinnostuneita niin eri asioista elämässä, että katsoimme viisaamaksi erota. Tämä ei ole sinun vikasi, eikä liity sinuun mihinkään eikä sillä ole vailutusta siihen, miten paljon äiti ja isä rakastavat sinua edelleen.

 

Aika silottelevaa puhetta tuo alku, että "kiinnostuneita eri asioista elämässä". Tämä on samanlainen eufemismi kuin se, että kuolleesta sanotaan, että "nukkui pois". Lapsi saattaa ajatella, että nukkuminen on hengenvaarallista tai että jos pariskunta kiinnostuu eri asioista, seuraa katastrofi.

Olen samaa mieltä. Erilaisuus on rikkaus, mitä seuraa pitkä ja hyvä avioliitto. Näin sanoi Eero Melasniemi ja Kristiin Halkolakin tänään.

Olen myös mieheni kanssa kuin yö ja päivä ja avioliittoamme on nyt kestänyt jo 37 vuotta.