Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson saapui AMA-kyselytuokioon 19.12.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse sitä mieltä, että lasten ja nuorten kehitys on mennyt liian huonoon suuntaan? Tämä varmasti näkyy jo muutaman kymmenen vuoden aikana ja menee vain huonommaksi. Mitkä ovat sinun parhaat vinkit asian korjaamiseen??

 

Vastaus: itse olen eniten huolissani polarisaatiosta eli väestön jakautumisesta hyvinvoinnin suhteen. Osalle lapsista ja nuorista kasaantuu ihan kohtuuton kuorma erilaisia riskitekijöitä ja vastoinkäymisiä hyvin nuoresta alkaen. Suuri osa lapsista ja nuorista Suomessa voi hyvin ja paremmin kuin silloin joskus "ennen vanhaan". Eli osalla on mennyt liian huonoon suuntaan ja tämä porukka pitäisi saada takaisin mukaan.  Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa olisi tärkeää sen takia, että kuilu ei repeäisi enää enempää ja sitä saataisiin korjattua.  Sitten on tämä hyperdigitalisaatio, joka on vienyt liikaa tilaa ihmisten väliseltä välittömältä vuorovaikutukselta. Läsnäololoikka olisi hyvä tehdä digiloikan perään. kouluissa myös voisi tarkemmin miettiä, mihin kaikkeen oppimiseen digi sopii ja mihin ei. Monissa kouluissa on esim. palattu reaaliaineissa fyysisiin kirjoihin. Vanhempien ja perheiden mielenterveyden hoitaminen ja köyhyyden rajoittaminen olisi hyvin tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nepsy-tapaukset aidosti lisääntyneet/diagnosoidaanko paremmin vai oireileeko lapset ja nuoret epätervettä ympäristöä (yhteiskuntaa/perhettä/koulua/jne)?

 

Vastaus: Laaja ja kiinnostava kysymys. kaikki lisääntyminen ei missään nimessä johdu paremmasta diagnostiikasta. Arvioni on, että esim. ADHD-diagnoosit eivät kaikki ole oikeaa ADHD:ta, vaan mukana on muuta sosiaalisen tuen ja itsesäätelyn tuen puutettua (joissain muissa vastauksissa näistä tekijöistä vähän enemmän). Aivot tarvitsisivat kasvurauhaa, tarpeeksi "hitaan" maailman ja ihan välttämättä riittävän laadukkaita ihmissuhteita kehittyäkseen. Nykymaailmassa on paljon elementtejä, jotka vievät kehitystä eri suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surullista, että lapset eivät samalla tavalla enää innostu pihapeleistä tai ulkoilusta, vaan haluavat kaiket päivät vietytää kännykällä. Miten saada heidät innostumaan jostain muustakin? 

 

Vastaus: jossain toisessa vastauksessa jo viittasinkin siihen, että asetelmahan on tosi epäreilu, kun teknologiajätit käyttävät valtavat pääomat sen suunnittelemiseen, miten laitteet ja sovellukset olisivat mahdollisimman koukuttavia. Mitä nuorempana aivot tottuvat siihen muuhun tekemiseen ja kokevat sen palkitsevana (vaikkapa juuri pihapelit, metsäkävelyt tai muu ulkona liikkuminen) sitä helpommin nämä tavat pysyvät mukana myöhemmin elämässä. aikuisten esimerkki ja nimenomaan yhdessä lapsen kanssa noiden asioiden tekeminen silloin kun lapsi vielä kulkee vanhemman mukana, totuttavat aivoja siihen, että tämä on mukavaa. Pienten lasten tai ehkä vielä alakoululaistenkin vanhemmat voisivat vaikka yhdessä yrittää sopia sellaisia käytäntöjä, joiden avulla lasten olisi helppo valita noita muita tekemisiä kuin laitteilla olo. Mutta ei ole helppo tehtävä ja siksi tosiaan näitä rajoituksia on jouduttu tekemäänkin, vaikka tietyisti sovellukset jne olisivat se, jota pitäisi muuttaa...Ei se lasten vikaa ole, että puhelin houkuttaa pihapelejä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää älylaitteista on lapsen ja kehittymiselle ja oppimiselle? Onko ongelmissa vain kysymys liian suuresta käyttömäärästä?

 

Vastaus: pienille lapsille laitteista ei ole apua tai hyötyä oppimisen tai kehityksen kannalta, koska esim. taaperoiden aivot eivät oikein pysty käsittelemään diginä tulevaa ärsykettä (esim. kommunikaatiota ja kieltä ei tutkimusten mukaan pikkulapsi-iässä voi oppia laitteilta). myöhemmissä kehitysvaiheissa voi sovelluksista ollakin apua ja hyötyä, mutta laitteet sinänsä eivät ole varmaankaan se hyvä tai huono juttu, vaan juurikin se, millaisia sovelluksia sieltä löytyy, miten niitä käytetään ja miten tarkasti tiedetään, mikä sopii mihinkin (esim. matematiikassa kynä-paperityöskentely helpottaa oppimista, koska aivot aktivoituvat silloin päättelyn ja oppimisen kannalta hyödyllisellä tavalla ja samaan aikaan opettaja on voinut vaikka tehdä hyvän videon, jota voi läksyjen tukena käyttää). Ihmisen kavussa ja oppimisessa digin pitäisi kuitenkin olla sopivassa roolissa, eikä se saisi syrjäyttää liikaa tavallista vuorovaikutusta. MIkä on mahdollisesti liian suuri käyttömäärä, vaihtelee tosi paljon ihmisten välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kieltää somen kokonaan ja lapsi ei ollenkaan käyttäisi älylaitteita, häneltä jäisi myös paljon asioita oppimatta ja jää paitsi uusista trendeistä, somevaikuttajista yms mistä kaikki ikätoverit juttelee. Ja näin hän jää myös helposti ulkopuolelle. Mikä on mielipiteesi tähän?

 

Vastaus: Tämä on ihan totta ja juuri sen vuoksi minusta koko asiaa pitää lähestyä myös yhteiskunnallisella tasolla. yksi perhe tai yksi lapsi jää liian yksin taistelemaan isoja voimia vastaan ja jos muu maailma jatkaa menoaan, niin tuo ulkopuolelle jääminen ei sekään ole kehitykselle hyväksi. Toisaalta jos digilaitteiden käyttö kuitenkin selkeästi aiheuttaa ongelmia lapselle ja nuorella, niin silloin siihen joutuu kuitenkin puuttumaan. Paras ratkaisu olisi, jos ideaalimaailmassa teknologiayritykset kantaisivat vastuunsa ja esim. sisällöt ja sovellukset olisivat sellaisia, että netti ja some olisi lapsille ja nuorilla turvallinen paikka. Mutta sillä aikaa kun tätä odotamme, niin joudumme tekemään säädöksiä ja rajoittamaan lasten ja nuorten laitteiden käyttöä.  Laitteet tai sovelluksethan eivät sellaisenaan ole automaattisesti pahoja asioita ja tosiaan paljon hyödyllistä sosiaalisen elämän ja tiedon hakemisen kannalta on myös olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että adhd/autismi linkittyy vahvasti toisiinsa, niin että jos diagnosoidaan vaikka adhd niin sitten on todennäköisesti myös autismi samalla ihmisellä. Pitääkö tämä paikkansa ja eikö tästä pitäisi sitten paremmin "tiedottaa" ihmisiä vaikka terveydenhuollon kautta?

 

Vastaus: enemmän tavallista on se, että jos on autismia, niin voi olla adhd-piirteitä myös. ADHD.hen ei ollenkaan aina liity autismia. Autismi on selvästi harvinaisempi kuin ADHD. Mutta kokonaisuudessa on siis kyse aivojen kehityksestä ja sen poikkeamista ja diagnoosien rajat eivät aina noudata näitä rajoja. Totta että voisi sellaista yleistä tietoa näistä asioista kertoa.

Kiitos aktiivisesta osallistumisesta ja hyvää viikonloppua!