Veljeni vaimo tukahduttaa kolmevuotiaan!

En kestä enää katsella sivusta, miten veljeni vaimo käyttäytyy heidän poikaansa kohtaan. Poika on siis jo kolmevuotias ja vieläkin äiti kohtelee häntä kuin pientä vauvaa. Lapsen ajatuksia arvaillaan mitä ihmeellisimmistä sanoista, joten hän ei ole vieläkään oppinut kunnolla puhumaan. Koko ajan kysellään, onko paha mieli, voisiko äiti tehdä jotain jne. Lisäksi äiti puhuu lapselle aivan käsittämätöntä lässykieltä. Jos tulee pienikin kolaus, ollaan halimassa ja pusimassa niin, että lapsikin on aivan ihmeissään. Äiti ei voi mennä mihinkään lapsen luota, ettei lapselle vain tule paha mieli. Näin ollen veljenikään ei ole päässyt kertaakaan vaimonsa kanssa viettämään iltaa tms.



Meillä ollessaan lapsi aina käyttäytyy reippaasti ja touhuaa innoissaan meidän lastemme kanssa (2- ja 4-vuotiaat). Olen toistuvasti sanonut, että kyllä me voimme tulaa lapsenvahdiksi, jos he haluaisivat vaikka käydä elokuvissa tms. Veljen vaimo on useimmiten kuin ei kuulisikaan, ja jos veljeni sanoo, että miten olisi, vaihtaa äiti useimmiten puheenaihetta. Joskus on sanonut, ettei pidä ajatusta hyvänä, koska lapselle saattaa tulla paha mieli. Äiti ei siis ole koskaan ollut lapsensa luota pois paria tuntia pidempää. Jos käy vaikka kaupassa ja lapsi jää veljeni kanssa, vakuutteelee tuntitolkulla rakkauttaan ja sitä kuinka hänen tulee kova ikävä. Lapsi on mielestäni aika arka ja varmasti johtuu äidin käytöksestä. Mielestäni on aivan sairasta sitoa lapsi itseensä noin. Mitä mieltä muut olette? Minkälainen mies näin kasvatetusta lapsesta kasvaa?