Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Veljeni vaimo tukahduttaa kolmevuotiaan!
22.04.2007 |
En kestä enää katsella sivusta, miten veljeni vaimo käyttäytyy heidän poikaansa kohtaan. Poika on siis jo kolmevuotias ja vieläkin äiti kohtelee häntä kuin pientä vauvaa. Lapsen ajatuksia arvaillaan mitä ihmeellisimmistä sanoista, joten hän ei ole vieläkään oppinut kunnolla puhumaan. Koko ajan kysellään, onko paha mieli, voisiko äiti tehdä jotain jne. Lisäksi äiti puhuu lapselle aivan käsittämätöntä lässykieltä. Jos tulee pienikin kolaus, ollaan halimassa ja pusimassa niin, että lapsikin on aivan ihmeissään. Äiti ei voi mennä mihinkään lapsen luota, ettei lapselle vain tule paha mieli. Näin ollen veljenikään ei ole päässyt kertaakaan vaimonsa kanssa viettämään iltaa tms.
Meillä ollessaan lapsi aina käyttäytyy reippaasti ja touhuaa innoissaan meidän lastemme kanssa (2- ja 4-vuotiaat). Olen toistuvasti sanonut, että kyllä me voimme tulaa lapsenvahdiksi, jos he haluaisivat vaikka käydä elokuvissa tms. Veljen vaimo on useimmiten kuin ei kuulisikaan, ja jos veljeni sanoo, että miten olisi, vaihtaa äiti useimmiten puheenaihetta. Joskus on sanonut, ettei pidä ajatusta hyvänä, koska lapselle saattaa tulla paha mieli. Äiti ei siis ole koskaan ollut lapsensa luota pois paria tuntia pidempää. Jos käy vaikka kaupassa ja lapsi jää veljeni kanssa, vakuutteelee tuntitolkulla rakkauttaan ja sitä kuinka hänen tulee kova ikävä. Lapsi on mielestäni aika arka ja varmasti johtuu äidin käytöksestä. Mielestäni on aivan sairasta sitoa lapsi itseensä noin. Mitä mieltä muut olette? Minkälainen mies näin kasvatetusta lapsesta kasvaa?
Kommentit (41)
Kyllä mua ainakin lähinnä huvittaa tuollaiset hössöttävät ja lapsilleen lässytävät äidit. Niinkuin se lapsi särkyisi jos joutuu hieman kokemaan pettymyksiä tms.
Kyllä on varmasti vaikea paikka tuolle naiselle " napanuoran katkaisu" kun lapsi joskus " joutuu " olemaan äidistään erossa, vaikka esikoulu ajan, kokonaiset 4 t.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä äitejä on, jotka pitävät isoja lapsia ja ihan vauvoina ja hidastavat lapsen normaalia kehitystä. Mieheni lapsi esimerkiksi on äidillään ihan vauvan asemassa. Lapsen äiti syöttää ja pukee 3-vuotiasta!
Lapsen puheenkehitykselle käsittääkseni on vain hyvkäsi, että häntä yritetään ymmärtää eikö korjailla sanoja. Vai olenko väärässä?
Minusta empatian osoittaminen on tapa kehittää empaattisia ihmisiä. Miksi toiset äidit kohtelevat lapsiaan niin tunteettomasti, vain, jotta päästäisiin mahdollisimman vähillä itkuilla? Kyllä minäkin mielelläni itkisin joskus jonkun kainalossa, jos olisi joku, joka välittäisi.
Vierailija:
... Lapsen ajatuksia arvaillaan mitä ihmeellisimmistä sanoista, joten hän ei ole vieläkään oppinut kunnolla puhumaan....Koko ajan kysellään, onko paha mieli, voisiko äiti tehdä jotain jne. Lisäksi äiti puhuu lapselle aivan käsittämätöntä lässykieltä. Jos tulee pienikin kolaus, ollaan halimassa ja pusimassa niin, että lapsikin on aivan ihmeissään.
veljen vaimon, miehen eksän tai miehen siskon lapsia.
Katsokaa vaan tätäkin ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsen puheenkehitykselle käsittääkseni on vain hyvkäsi, että häntä yritetään ymmärtää eikö korjailla sanoja. Vai olenko väärässä?kyllä on aivan päinvastoin tämä asia. Jos yritetään ymmärtää kaikki lapsen sanomiset, lapsi ei edes yritä opetella sanoja oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a mielestäni " vauvana" . Moni asia on äidin mielestä pojalle liian vaikeaa ja vaarallista. Äiti on pojan kanssa aina. He nukkuvatkin vierekkäin. Kun isä on käymässä kotona, hän nukkuu eri huoneessa. Ei voi muuttaa mitään, mihin poika on tottunut. Elämä pyörii aivan pojassa. Päiväunille mennään, kun poika haluaa, vaikka illalla 19.00. Yöunille sitten sen mukaan. Jos on joku meno sovittu esim. 18.00, ei tiedä onko poika silloin yö vai päiväunilla ja kaiken pitää joustaa pojan mukaan. Poikaa ei tietenkään herätetä, voi nukkua päikkäreitä niin monta tuntia kuin nukkuu. Poikahan kärsii, jos herätetään. Voi nukkua päikkärit vaika ulkohaalareilla, jos on nukkunut vaikka ulos keinuun, äiti kantaa sisälle sänkyyn. Minun mielestäni päivissä pitäisi olla edes joku rytmi, ei minutilleen, mutta kuitenkin. Minä olen tämän äidin mielestä hirviö, pakotan, uhkailen ja määrään 4 ja 5v lapsiani. Lisäksi poika käy melko usein kesken päivän touhujen ja leikkien tissillä, eihän sitä voi lopettaa.
Vaaikei hän siis esim. nyt kysynyt meidän mielipiteitämme esim. päiväkodista...
Musta 3v lapsen vois ihan hyvin jättää tädin luo pariksi tunniksi leikkimään serkkujen kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika on nykyään niin arka ettei uskalla esim mennä mihinkään missä on nähnyt paloauton tai ambulanssin pillit päällä, poika pelkää myös kaikkea elävää liikkuvaa jne. joka pitää ääntä. kerran oli meillä leikkimässä, mutta ei tule enään kun pelästyi melkein kuoliaaksi jotain leikki autoa josta lähti vähän ääntä. on sairasta mielestäni tartuttaa lapseen tuollainen panikoiminen! sääliksi käy, poika menee ensi syksynä eskariin ja taitaa tulla vaikeeta!
veljen vaimon pyyntöä kommentoida hänen kasvatusmetodejaan ja silti ap kommentoi niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ihan ok kysyä jos joku asia tuntuu oudolta, ei sen takia tarvitse ketään alkaa arvostelemaan... voi vaan ihan kommentoida sitä asiaa mistä kysyttiin...
että minusta se 3-vuotias vaikuttaa paremmin pidetyltä ja terveemmältä kuin hänen oma 2-vuotiaansa. Se on minun mielipiteeni ja vastaus hänen kysymykseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi alkaa puhumaan, se, että vanhemmat ymmärtävät kannustaa ja rohkaisee lasta. Se, että vanhemmat joko korjailevat jatkuvasti tai kieltäytyvät ymmärtämästä väärin sanottuja tai epäselviä sanoja, ei voi olla hyväksi lapsen itsetunnolle. Tiedän lapsia joiden puhe on ollut hyvinkin epäselvää vielä 4-5 vuotiaana, ja heille on ollut hyvin tärkeää, että heitä ymmärretään eikä vihjailla, että puheessa olisi vikaa.
Vierailija:
Vierailija:
Lapsen puheenkehitykselle käsittääkseni on vain hyvkäsi, että häntä yritetään ymmärtää eikö korjailla sanoja. Vai olenko väärässä?kyllä on aivan päinvastoin tämä asia. Jos yritetään ymmärtää kaikki lapsen sanomiset, lapsi ei edes yritä opetella sanoja oikein.
Mutta silti peräänkuuluttaisin sitä, että äiti tuntee oman lapsensa herkkyyden parhaiten. (Ellei ole päästään pipi tietysti.)
Minun esikoiseni oli pienenä kovin arka ja halusin antaa hänen olla juuri niin arka kuin haluaa, enkä liikaa halunnut vaatia ' reippautta' . Neljä-vuotiaana vielä työnsin päiväkotiin rattailla (kiire). Ja vaatetta olen aina auttanut päälle noin niinkun rakkauden osoituksena. No nyt tämä poika on mitä reippain ja sosiaalisin alakoululainen. Ja ihan ikäisensä tasolla omatoimisuudessa.
Lapsen puheenkehitykselle käsittääkseni on vain hyvkäsi, että häntä yritetään ymmärtää eikö korjailla sanoja. Vai olenko väärässä?
Olet siis väärässä: jos 3-veetä " yritetään ymmärtää" korjaamatta sanantapailuja jää puhuminen todellakin kehittymättä. Siis juuri nämä äöidit, jotka ymmärtävät silmien asennosta lapsensa ajatukset tekevät huonon palveluksen jo pelkästään puheen oppimiselle saatikka muulle sosiaaliselle kehitykselle ja omatoimisuudelle.
Minusta empatian osoittaminen on tapa kehittää empaattisia ihmisiä. Miksi toiset äidit kohtelevat lapsiaan niin tunteettomasti, vain, jotta päästäisiin mahdollisimman vähillä itkuilla?
Siis nimenomaan tämä äitihän siloittaa lapsensa tietä ylihuolehtimalla. Kannattaa tutustua curling-vanhemmuuteen jos olet empatian kehittämisessä tätä mieltä. Metsään menee sun tavalla että rytisee.
Kyllä minäkin mielelläni itkisin joskus jonkun kainalossa, jos olisi joku, joka välittäisi.
Niinpä..
Vierailija:
... Lapsen ajatuksia arvaillaan mitä ihmeellisimmistä sanoista, joten hän ei ole vieläkään oppinut kunnolla puhumaan....Koko ajan kysellään, onko paha mieli, voisiko äiti tehdä jotain jne. Lisäksi äiti puhuu lapselle aivan käsittämätöntä lässykieltä. Jos tulee pienikin kolaus, ollaan halimassa ja pusimassa niin, että lapsikin on aivan ihmeissään.
Minä en muuten ole koskaan! ollut mieheni kanssa yhdessä elokuvissa enkä kuin ehkä kaksi kertaa ravintolassa, vaikka olemmekin olleet yhdessä jo melkein 10 vuotta. Olemmekohan mekin sinusta epänormaaleja? No, mitä väliä?
ja varsinkin, jos lapsi on menossa pian paivakotiin, aiti haluaa, oikein tai vaarin, pitaa lapsen lapsena, niin pitkaan kuin mahdollista. ehka hanesta tuntuu, etta kun lapsi kasvaa, ei kukaan tarvitse hanta enaa... eihan se totta ole, mutta useinhan meilla kaikilla on mielikuvia asioista, joita emme tieda, jotka myohemmin osoittautuvat vaariksi!
luulen, etta kaikesta huolimatta lapsi kasvaa niinkuin pitaakin, ja aiti paastaa hieman irti! kylla han huomaa, etta lapsi kehittyy ehka jossain asioissa hitaammin kuin ikatoverinsa ja silloin se kuuluisa kilpaileva aiti tunkee esille!
anna heidan elaa niinkuin haluavat, lapsi kylla rapistelee esille, kun tuntee sen turvalliseksi. ehka voit joskus kokeilla kysya veljeltasi ja hanen vaimoltaa, voiko heidan lapsi tulla leikkimaan teidan lasten kanssa, koska teidan lapset kaipaavat tata tyttoa/ poikaa.
voihan myos olla, etta veljesi vaimo pelkaa olla yhdessa miehensa kanssa, koska pelkaa, ettei hella ole enaa mitaan yhteista, lapsi on ollut hellyyden ja muun kohde niin pitkaan!
usein se, etta pyytaa jotain, joka hyodyttaisi itsea otetaan vastaan paremmin, kuin se, etta tarjotaan apua, koska se auttaisi teidan tilannettanne! kysy siis joskus, voiko lapsi tulla teille, koska teidan lapsenne ikavoivat heidan lasta. tama esim onnistuneen vierailun jalkeen. jos vain tarjoat apuasi, se voi hanen korvaansa kuulostaa silta, etta veljesi ja hanen suhteesi todella kaipaisi vahan yhteista aikaa, tai etta heidan lapsi todella tarvitsisi muiden huomiota ja seuraa. molemmat arvostelevat heidan perhettaan.
toisaalta taas, voi olla, etta han pitaa sinun kasvatustyylistasi ihan yhta vahan kuin sina hanen, ja siksi kieltaytyy!
Alue: Aihe vapaa
kun maailma on vähän sellainen paikka, että jos kovasti lähtee kiviä viskomaan, ei kannata itse istua lasisessa talossa.