Veljeni vaimo tukahduttaa kolmevuotiaan!

Yrittääköhän hän jotenkin hyvittää omaa lapsuuttaan ja kolhuja oman lapsensa kautta? Tai jotain...

teillä ollessaan lapsi aina käyttäytyy reippaasti ja touhuaa innoissaan teidän lastemme kanssa.

Mun miehen sisko istuu ruokapöydässä 5-vuotiaan tyttönsä vieressä, siis kylki kyljessä ja auttaa vähintään joka kolmannen lusikallisen lapsen suuhun. Pilkkoo perunoita ja poimii pippureita, pyörittää ja velloo ruokaa koko ajan. Nokkamuki on tietysti vielä käytössä, koska " tyttö ei suostu välillä juomaan mistään muusta" . No eihän lapsi juo, jollei sitä janota. Kyseessä on siis terve, tavallinen lapsi, joka tosiaan osaa ja haluaa syödä itse. Tekisi joskus mieli ruveta kahvipöydässä pilkkomaan kälyn korvapuustia ja juottaa kahvihörppy noin niin kuin auttamistarkoituksessa.

Ystäväperheessä on samantyyppinen tilanne. Poika täyttää 3v eikä äiti edes kauppaan ole päässyt ilman lasta. Vain äiti on hoitanut, isälle ei ole jättänyt koska lapsi nostaa niin hirveän metelin...

Nyt elokuussa alkaa päiväkoti ja saas nähdä miten se lähtee sujumaan kun äiti ei ole opettanut yhtään

olemaan muiden kanssa. Miksi pitää takertua niin lujasti lapseen ettei mitenkään voi ottaa etäisyyttä?

Ap:n ja lastensa vaikutuksesta tää veljen vaimon lapsikin on reipas. Ilman heidän vaikutuspiiriään ei.

En minäkään jättäisi lastani hoitoon ihmiselle, joka suhtautuu minuun negatiivisesti, vihamielisesti ja tuomitsevasti. Pelkäisin että antipatia kohdistuisi myös lapseen.

Tuolla arkuus/reippausasialla tarkoitin sitä, että lapsi on perusluonteeltaan arka. Meillä ollessaan hän on kuitenkin mielestäni aina tosi reipas (siis omaksi itsekseen reipas, toki arkuus on jossain pohjavireessä), enkä vain jaksa uskoa, että hän ei mitenkään muka pärjäisi ilman äitiään. Tätä siis tarkoitin, eli minusta tuntuu, että lapsen äiti on vain keksinyt (ja haluaa uskoa) ettei lapsi mitenkään pärjää ilman häntä. En vain voi käsittää, ettei hän halua edes kokeilla lapsen hoitoon jättämistä. En nyt sano, että yöksi pitäisi jättää, mutta edes yhdeksi illaksi.



Ja kyllä se on juuri niinkuin joku arvelikin - veljeni ei sano yhtään mitään. Aina vähän yrittää vihjailla, että voisihan sitä kokeilla, jos XX tulisi hoitoon ja sitten lapsen äiti tyrmää ajatuksen täysin. Väittää, että lapsi järkyttyy liikaa, jos äiti jättää hänet tai jotain muuta yhtä järkevää. Varmaan järkyttyisikin tosi paljon. Mielestäni meillä leikkiessään ei huomaa edes äitiään ja sitten jos vähän joku paikka kolahtaa, hyökkää äiti jostain " lohduttamaan" ja lapsikin tajuaa, että voisihan tässä vaikka itkeä kun äiti on näköjään sitä mieltä että sattui. Enkä sano ettei lapsia saisi lohduttaa mutta joku raja sentään.



Eikä muuten ole kyse vain meistä, lasta ei todellakaan jätetä edes tämän veljeni vaimon omille sukulaisille hoitoon.



Ap

Vierailija:

Ap:n ja lastensa vaikutuksesta tää veljen vaimon lapsikin on reipas.

Eli omaan kyllä käytöstavat, en tietenkään suhtaudu häneen avoimen negatiivisesti. Päin vastoin ehkä liikaakin myötäilen, kun en kehtaa sanoa, että hänen toimintansa on mielestäni älytöntä. Kyse ei siis ole siitä, että emme tulisi toimeen. Päin vastoin olemme paljon tekemisissä ja täällä nyt vain ajattelin avautua asiasta, kun haluaisin tietää, mikä muiden mielestä on normaalia ja mikä ei.



Ap

Onhan lapsi tietysti myös veljeni lapsi. Eli veljenpoikani, ei siis vain veljen vaimon lapsi.



Ap

Vierailija:

Kyse ei siis ole siitä, että emme tulisi toimeen. Päin vastoin olemme paljon tekemisissä ja täällä nyt vain ajattelin avautua asiasta, kun haluaisin tietää, mikä muiden mielestä on normaalia ja mikä ei.

Ap

sanansijaa.



9

Lapsen äidillä on hyvin vahvat mielipiteet siitä, miten lapsi pitää kasvattaa ja mikä on lapselle vahingollista. Hänen mielestäni minun kasvatusmetodini ovat varmasti todella huonoja, koska lapset ovat jo olleet yökylässäkin, saatikka sitten päiväkodissa. Tiedän aivan varmaksi, että jos mielipiteeni hänelle sanoisin, hän suuttuisi minulle tai ei ottaisi asiaa kuuleviin korviinsakaan. Hän tekee mielestään kuitenkin aivan oikein ja toimii vain lapsen parhaaksi.

Ei se ettei tajua päiväkotien tai yökyläilyn päälle tee kenestäkään vielä mielenvikaista.

Kuvaat varsin negatiiviseen sävyyn veljesi vaimoa, en usko, että suhteenne on niin hyvässä kunnossa kuin annat ymmärtää.



Kolme vuotias on sitä paitsi vielä varsin pieni. Lapsen käytöksen perusteella et sinä ole varmastikaan se, joka pystyy tekemään johtopäätöksiä arkuudesta, ulospäinsuutautuneisuudesta tai siitä kuinka hän tulee äitinsä varjosta ulos kasvamaan. Kyse ei ole lastensuojelurikkeestä, joten turha höyrytä ilkeyttään.

Mielestäsikö 16 yökyläilyn/päiväkodin ja 24/7 äidin kyljessä olemisella ei ole mitään välimuotoja??? En ole vaatinut, että lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin tai yökylään, vaan näissä asioissa kukin etenee ajallaan. Mielestäni olisi vain normaalia, että kolmivuotiaan lapsen vanhemmat olisivat edes kerran jo olleet esim. yhdessä syömässä tai leffassa.

tarvitsisi olla vielä kokemusta kummastakaan. Minusta sen 3-vuotiaan äiti on paremmin oikeilla linjoilla kuin sinä. Sori vaan.

Siis kaikkien muitten mielestä ja itse olen vain ilkeä:) Kiva oli kuitenkin kuulla kommenttejanne. Ehkä osaan suhtautua asiaan rennommin, kun ajattelen, että tuo on muidenkin mielestä ihan ok.

Minun mielestä on epänormaalia ottaa liian henkilökohtaisesti se, ovatko lapsen vanhemmat käyneet siihen siihen tai tuohon ikään mennessä leffassa, raflassa, pikkujouluissa tai Ruotsin risteilyllä.



Ei niitä veljien vaimojen tai kaimojen mielipiteitäkään kannata liian totisesti ottaa. Kasvatustapoja kun on monia, ja suurin osa vihatuistakin veljien vaimoista osaa mukulansa täysipäisiksi kasvattaa.

Miten muuten tämäkin keskustelu kääntyi päiväkotikeskusteluksi ja minun huonouteeni? Lapseni ovat päiväkodissa max. 5 h päivässä, kun itse opiskelen ja kaksi kertaa ovat olleet mummulassa yötä niin että mieheni ja minä on yöllä menty sinne. Nuorempi lapseni täyttää syksyllä kolme. No näiden syntieni takia näköjään menetin oikeuteni olla huolissani muiden kasvatusperiaatteista. Hyvää jatkoa vaan kaikille!