Lue keskustelun säännöt.
Psykiatriselle osastolle mars, kokemuksia?
16.12.2025 |
Onko kellään kokemuksia Iisalmen aikuisten psykiatrisen osaston hoidosta / siellä olosta? Millainen paikka? Kaikki info tervetullutta...
Joudun lähtemään tai lähden kai sit vapaaehtoisena painostettuna sinne syömishäiriön takia ;(
Mietin vielä et kieltäydynkö kuitenkin, ei varmaan täyty kriteerit vielä pakottamiselle.
Kommentit (12)
Opetetaanko siellä sulle miten syödään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mee Siellä on tylsää ja hoitajat tyrkyttää mömmöjä
+ pääosin ihan mukavat hoitajat
+ hoitajien kanssa saa hyvin juttuaikaa jos haluaa
+ ruoka ihan hyvää omasta mielestäni
+ ulkoiluluvat saa helposti eli voi käydä kaupassa, kävelyllä tai jopa nähdä ihmisiä (jos tuntee ketään Iisalmessa)
+ potilaat keskimäärin skarpimpia kuin toisessa sairaalassa, jossa olen ollut (Laine)
+ psykologia ja sairaalapappia voi nähdä
+ ihan kiva piha tosin ei talvella varmaan huvita siellä täristä
+ korttia, palapelejä, tv, kirjoja, lehtiä ym. voi harrrastaa
+- jotain ohjattua toimintaa, riippuu tykkääkö vai ei
+- pakko osallistua joihinkin keskustelu/musiikkiryhmiin, riippuu tykkääkö vai ei
+- pakko osallistua aamu/iltahetkissä äänessä (en itse tykännyt, koska olen todella ujo ja piti n. 15 ihmisen edessä puhua)
+- lähes pakko sosialisoitua muiden kanssa
- osasto on luultavasti täynnä joten voi joutua 2 hlö huoneeseen
- lääkäriä näkee harvoin
- osasto on osasto eli ei siellä hauskaa ole
Olin n. 3 viikkoa. Jos olet syömishäiriön takia (en itse ollut mutta näin toimintaa sivusta), niin siellä todellakin kytätään ihan huolella mitä syöt hoitajan vahtimana. Potilaat ja hoitajat oli tuolla pätkällä ihan mukavia, mutta arpapeliä vähän se on, että ketä on samaan aikaan potilaina.
Vierailija kirjoitti:
+ pääosin ihan mukavat hoitajat
+ hoitajien kanssa saa hyvin juttuaikaa jos haluaa
+ ruoka ihan hyvää omasta mielestäni
+ ulkoiluluvat saa helposti eli voi käydä kaupassa, kävelyllä tai jopa nähdä ihmisiä (jos tuntee ketään Iisalmessa)
+ potilaat keskimäärin skarpimpia kuin toisessa sairaalassa, jossa olen ollut (Laine)
+ psykologia ja sairaalapappia voi nähdä
+ ihan kiva piha tosin ei talvella varmaan huvita siellä täristä
+ korttia, palapelejä, tv, kirjoja, lehtiä ym. voi harrrastaa
+- jotain ohjattua toimintaa, riippuu tykkääkö vai ei
+- pakko osallistua joihinkin keskustelu/musiikkiryhmiin, riippuu tykkääkö vai ei
+- pakko osallistua aamu/iltahetkissä äänessä (en itse tykännyt, koska olen todella ujo ja piti n. 15 ihmisen edessä puhua)
+- lähes pakko sosialisoitua muiden kanssa
- osasto on luultavasti täynnä joten voi joutu...
Kiitos sinulle antoisasta ja asiallisesta vastauksesta! Juuri näitä asioita pohdinkin, sillä en oo ollut koskaan aikaisemmin psyk. osastohoidossa, tosin somatiikan puolella pidempiäkin aikoja, mut se on varmaan aika erilaista kuin psyk. Toi muiden kaa sosialisoituminen tulis olemaan kyl haaste mullekin, koska oon kans ujo ja tommoset tilanteet isolla porukalla on kyl ahdistavia, eikä sairaus sitä kyllä yhtään ainakaan helpota.
Koitko saavasi oikeesti apua tuolta? Onhan kaikki siis yksilöitä joo, mut toivottavasti sait.
Koin saavani apua, mutta lähinnä sen takia, että minun (masennus)lääkitys, unirytmi ja ateriarytmi sekä koko elämä oli pielessä sinne mentäessä (olin ehkä jopa psykoosissa tosin ei diagnoosia, en käytännössä tehnyt muuta kuin makasin kotona ja söin) ja kunnossa sieltä tullessa, kun sai rutiineja. En ehkä keskusteluista niinkään. Vasta avohoidossa sain keskusteluavusta mielestäni kunnolla hyötyä. Eikä se todellakaan auttanut mitenkään taikaiskusta, mutta akuuteimpaan masennukseen auttoi paljon ja itsetuhoiset ajatukset väistyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kieltäytyisit?
Koska oon vapaudenkaipuinen ja tarviin omaa tilaa ympärilleni. Haluan opiskella, harrastaa ja tehdä kivoja asioita, enkä olla muiden määrättävissä. Enkä edes koe olevani niin sairas et tarviisin jotain osastohoitoa. Enkä myöskään usko, et tommonen osastolla olo varsinaisesti auttaa, koska juurisyyt sairastumiselle on olemassa yhä jossain syvemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Koin saavani apua, mutta lähinnä sen takia, että minun (masennus)lääkitys, unirytmi ja ateriarytmi sekä koko elämä oli pielessä sinne mentäessä (olin ehkä jopa psykoosissa tosin ei diagnoosia, en käytännössä tehnyt muuta kuin makasin kotona ja söin) ja kunnossa sieltä tullessa, kun sai rutiineja. En ehkä keskusteluista niinkään. Vasta avohoidossa sain keskusteluavusta mielestäni kunnolla hyötyä. Eikä se todellakaan auttanut mitenkään taikaiskusta, mutta akuuteimpaan masennukseen auttoi paljon ja itsetuhoiset ajatukset väistyivät.
Okei no joo, tossa tilanteessa ollut varmasti sit konkreettista hyötyä, hyvä kuulla että voit paremmin sieltä päästyäsi!
Mäkin oon ollut avohoidossa jo melko pitkään, mutta mulla ei ehkä keskustelut oo sit auttaneet tai on vaan tullut taas sit vähän vaikeampi vaihe ja masennusta taustalla lisäksi. Pystyn kuitenkin toimimaan arjessa, lukuunottamatta välillä tosi huonoja päiviä, mutta en siltikään koe tarvitsevani vielä osastohoitoa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mee Siellä on tylsää ja hoitajat tyrkyttää mömmöjä
Joo en haluu mitää mömmöjä ;0
Yritän päästä jollekin syömishäiriöterapeutille.
Ei varmaan kannata olla ilman mitään hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy syömishäiriöliitosta neuvoja.
Iisalmessa ihan todella on kaikki mahdollinen, mitä ei ole muissa pikkukaupungeissa.
Miksi kieltäytyisit?