Kiitokset/haukut entisille opettajille

Äidinkielen opettaja huomasi kiinnostukseni kirjoittamiseen. Hän kannusti ja antoi kiitosta. Kirjoittamisesta ei tullut minulle ammattia, mutta mukavalle tuntuu kehut vielä vuosienkin päästä.

Alakoulun opettajani oli tiukka, mutta arvostin häntä kyllä ja muistin aina hyvällä.

Kunnes 25 vuotta myöhemmin tapasin hänet sattumalta kotikaupunkini paikallisessa, ilahduin ja menin juttelemaan. Hän alkoikin lääppimään ja ehdotella. Oli aika järkytys ja koen, että jotain meni rikki. 

Muistan paljon opettajiani, vaikka kouluajoistani on puoli vuosisataa.

Hyvällä muistan matematiikan opettajaa, joka ymmärsi, että vaikka vanhempi sisarukseni olikin nero, minun ei tarvinnut sitä olla. Hän jopa antoi minulle tukiopetustunteja sen vuoksi, että en vain ymmärtänyt senkään vertaa kuin heikoimmat luokkakaverini.

Hyvällä muistan äidinkielen opettajaa, joka halusi minusta kollegan. Ei ihan saanut, mutta aika läheltä liippaa. :)

Erittäin pahalla muistan opettajaksi ryhtynyttä pappia, joka vihasi uskonnottomia ja näytti sen kouriintuntuvasti. Siinäpä mies, joka ei varmasti istu nykyisin pilvenlongalla harppu sylissä jäätelöä syömässä, vaan vähän alempana pyyhkimässä nokea silmistään. Kuvaannollisesti ja vain toiveajatteluna tietenkin, harmi.  

Minulla on ollut peräti kaksi pappia uskonnonopettajana. Toinen oli ollut aiemmin vankilapappina, ja parin yläkouluvuoden jälkeen hän palasi vankilatyöhön. Vissiin murhaaja-raiskaajatkin olivat hänen mielestään vähemmän helvetillistä seuraa kuin yläastelaiset. Toinen pappi oli varsin maallistunut agnostikko ja käsitteli uskonnon asioita varsin moniuskontoisesti ja filosofisesta näkökummasta. Häntä muistan yhä lämmöllä. 

Lukion äidinkielen opettaja oli ensimmäinen ja ainoa opettaja, joka koskaan sanoi, ettei tiedä jotain asiaa. Se oli suorastaan järkyttävää mutta toisaalta teki hänestä inhimillisen ja helposti lähestyttävän. Hänen esimerkkinsä innoitti myöhemmin minutkin opettajaksi.

Kaikki heistä ovat olleet jo pitkään eläkkeellä, jos ovat elossakaan enää.

Lähes kaikki Amk openi olitte aivan perseestä! Kyseessä kuvataiteen amk, mikä selittää sen miksi siellä oli vain tyhmiä narsistisia paskoja jotka ei osaa opettaa.

Pienen yläasteen äidinkielen opettaja Kirsi J. 80- luvun lopulla.Olit varsinainen taiteilija, mielenkiintoinen persoona, räväkkä, luova ja oppilaistaan välittävä ope. Innostuksesi tarttui ja löysin muutenkin motivaation oppimiseen. Kiitos siitä! Kannustavan palautteen myötä  kirjoittamisesta tuli ensin harrastus ja myöhemmin työ. 

Jouduin käymään noin kerran vuodessa erikoislääkärin seurannassa n. 100 km:n päässä ja tämä vei aina kokonaisen koulupäivän. Kyseisenä päivänä oli jokin englannin koe. Tämä englannin ope tuli syyllistämään mua joku päivä jälkeen päin, että mitä oikein koepäivänä lähden kaupunkiin huvittelemaan. Olin niin ujo, etten uskaltanut sanoa mitään. Jotain kautta se ope oli sit saanut oikaisun asiaan ja olisiko myöhemmin pahoitellut väärintulkintaansa. En enää muista, koska se negatiivinen kokemus jäi niin vahvasti mieleen. Jostain syystä mulla on ollut aikuisena taipumus sanoa vastaavissa tilanteissa asiat vähän liiankin painokkaasti ja suoraan. Ei ole jäänyt epäilijälle tulkinnanvaraa, oliko kyseessä huvireissu vai pakollinen lääkärikäynti. Nykyään kyllä open wilma vilkkuisi punaisena, jos menisi lapselleni noin kommentoimaan.