Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan mene päähän!!
22.04.2007 |
Toisella palstalla puhuttiin töihinottamisesta ja raskaudesta. Suurinosa mammoista näytti olevan sitä mieltä että " juu, salaa vaan se raskaus, mitä väliä työnantajasta" , itselläni nousi verenpaine noista kommenteista. Onko Suomessa todellakin näin huono työmoraali, että vaikka kusettamalla saadaan se työpaikka ja sitten jäädäänkin kohta jo äitiyslomalle, jättäen työnantaja palkkaamaan TAAS uuden sijaisen toisenkin äitiysloman ajaksi..? Siis alkuperäisessä kirjoituksessa kirjoittaja itse oli ollut ehdolla äitiyslomalaisen sijaiseksi ja oli nyt itsekin raskaana.
Työnantaja ei saa heittää työntekijää pihalle, oli tämä sitten kuinka huono tai poissaoloja keräävä tahansa, jos kyseessä on raskaana oleva/perheellinen nainen. Kuin taikasauvaa heilauttamalla työpaikka pitää näillä ihmisillä pysyä, vaikka itse työsopimus olisi toiselta osapuolelta valehtelua alusta loppuun saakka..! Jossei onnistu, niin firma haastetaan oikeuteen syrjimisestä. Äitiyden aiheuttamat kulut menevät automaattisesti työpaikalle hoidettaviksi, ihmettelen kuinka epäkannattavaa lastentekoikäisten naisten palkkaaminen onkaan..?
Ministeriksikin piti valita naisia, joille on tulossa perheenlisäystä ja näin ollen nimitykset jäävät muodollisiksi; joku toinen ne hommat hoitaa.
Ei mene päähän, ei...tyhmä ja ajattelematon ihminen varmasti olen kun en " pidä naisten puolia" tässä asiassa. Mutta suoraan sanottuna, käsi sydämelle: mitä mieltä te olisitte työntekijästä, joka hakee äitiyslomalaisen sijaisuutta ja päätyykin itse kys. lomalle, kertomatta edes että oli raskaana..?
Kommentit (23)
Siis pienetkin, vasta toimintaansa aloittelevat firmat, saavat kyytiä koska työnantajat isoissa paikoissa ovat kusipäitä? Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäähän sen, että jos kertoo olevansa raskaana, niin työtä ei saa. Kyllä sitä mielellään raskaana olevat tekee töitä, jotta saa hieman isomman äp-rahan.
ministerit ja kansanedustajatkin sitä tekevät. Miesten ei sellaisesta tarvitse huolehtia, kun eivät tule raskaaksi.
Olin itse rehellinen ja kerroin hyvisajoin työnantajalle jääväni äitiyslomalle. Ja seuraus siitä oli et sen hetkinen työsopimus (varmaan jo 10 pätkä) oli päättynyt aiemmin, tein töitä sen viikon ja senpä jälkeen mua ei tarvittu, vaikka olisin ollu työkykyinen n.3,5 kk. Arvatkaa meenkö vielä hänelle töihin(odottaa mua kuulemma töihin) vai pitäskö tehä oharit, luvata mennä sillojasillo töihin, mutten meniskää.. Et tämmösiä kivoja työnantajia ku itse on rehellinen ja ajattelee työnantajaa joka pystyisi hyvisajoin järkkään asiat. En enää koskaan tee muuta ku töitä työpaikalla!
Suurin osa työnantajista on rehellistä porukkaa. Joukkoon mahtuu ihan varmasti mätämunia, joillakin aloilla enemmän, useimmilla toivottavasti vähemmän.
Monissa tapauksissa se lähin esimieskin, jonka niskaan esim. raskausajan sairaupoissaolot kaatuvat, on äiti, joka joutuu tekemään ylitöinä raskaana olevan työt kun omat lapset odottavat äitiä kotona. Äitiesimies on se, joka kantaa vastuun kun työntekijä joskus pitkänkin työhön perehdyttämisjakson jälkeen jää heti äitiyslomalle. Ja taas menee omaa työaikaa siihen kun perehdytetään uusi työntekijä töihin, ja taas tehdään ylitöitä... Kierre on jatkuva! Mutta eihän se tunnu olevan työntekijän murhe, hänellähän on oikeus olla kertomatta koko totuutta!
Ihan varmasti minäkin, itsekin äitinä, olen ymmärtävä ja oikeudenmukainen esimies, mutta jos työntekijä ei kohtele työnantajaa vastavuoroisesti samoin, ei se todellakaan tunnu mukavalta! En kannata valehtelua tässä(kään) asiassa, se ei kannata pidemmän päälle. Vai olisiko teistä äitiyslomien ja joskus pitkienkin hoitovapaiden jälkeen mukava palata työpaikalle, jossa luottamus on jo heti alkuun menetetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudesta ei mikään laki velvoita kertomaan ennen säädettyä aikaa. Näin vaan on ja sillä hyvä.
Enempään ei voi ketään velvoittaa. Kun edes nämä toteutuisivat työpaikoilla.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miks lähteä salaamaan asiaa,joka ihan tasan tulee kaikille näkymään?
Siis mä en kehota ketään kertomaa raskauttaan etukäteen jos ei ole vakipaikkaa! Senkin kertomiseen on määrätty aika(olikohan kk ennen älomalle jääntiä) Mä ainaki täst lähin pidän turpani kiinni, sen opin ainakin. Ja kova olen töitä tekemään.(kertoo jo ehkä sekin et tosiaan entinen työnantaja odottaa mua pokkana töihin takas, no siinäkö odotelkoon, kylmä töitä muualtaki saan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkäni oireili ja oli menkkamaisia kipuja. Ilmoitin työnantajalleni olevani raskaana ja jääväni todennäköisesti sairaslomalle. Hän pyysi minua toimistoonsa kirjoittaakseen uuden työsopimuksen, ennen kun jään pois. Sopimukseni olisi loppunut seuraavana päivänä. En koskaan palannut ko. työpaikkaan, mutta työsopimukseni vuoksi sain parempaa äitiyspäivärahaa ja sairauspäivärahaa.
Heti plussan jälkeen vai saako odottaa edes ekaa ultraa?
Monet kertoo kaikille muutenkin vasta kaikille 12. viikon jälkeen kun suurin km-riski on ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minun pitäisi ajatella työnantajani parasta, jos työnantaja viis veisaa siitä onko minulla hänen palveluksessaan hyvät vai huonot oltavat? Työsuhde on kahden kauppa: myyn rahasta työpanokseni yrityksen käyttöön tietyksi ajaksi päivästä.
Vierailija:
Miksi minun pitäisi ajatella työnantajani parasta, jos työnantaja viis veisaa siitä onko minulla hänen palveluksessaan hyvät vai huonot oltavat? Työsuhde on kahden kauppa: myyn rahasta työpanokseni yrityksen käyttöön tietyksi ajaksi päivästä.
Kyllä minun työnantajani ainakin ajatteli minun etuani. Kyseessä on pieni yksityinen firma. Kun raskaus oli pitkällä, kirjoitimme tj:n kanssa uuden työsopimuksen. Siihen tuli mm. ylimääräinen maininta minulle kuuluvasta 3 kk:n palkasta, jota muuten en olisi saanut. Kaikki tämä siis työnantajan aloitteesta. Esimies taas yritti parhaansa mukaan järjestää minulle lopussa kevyempiä töitä. Sain myös oikeuden nukkua kesken työpäivän jos siltä tuntuu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokea kahdessa viimeisimmässä työsuhteessani:
1. tapaus: Yritys palkkasi minut x haarakonttoriin. Sitä ei rekrytointitilaisuudessa mainittu, että haarakonttori on lakkautusuhan alla, jollei tuota tarpeeksi. Pikkuhiljaa tuo tuottavuusvaatimus kävi hyvin selväksi ja olin monesti esim. puolikuntoisena töissä, jottei yritykselle vain tulisi lisälaskuja " turhista" sairauslomista. No, pianhan tuo haarakonttori liitettiin pääkonttoriin ja meille vain ilmoitettiin etteivät työt suinkaan lopu, ne vaan siirtyvät toiselle paikkakunnalle 200km päähän... Kyllä kannatti paiskia hommia kuin hullu jopa kipeänä..
2. tapaus: Minulle luvattiin vakituinen paikka kuntatyönantajan palveluksessa. Mutta pari kuukautta myöhemmin minulle ilmoitettiin, että se ei valitettavasti toteudukan, mutta saan kyllä olla vielä vuoden määräaikaisena. Taas olin tehnyt vaikka mitä kehittämissuunnitelmia ja ylimääräisiä töitä kun olin vakkaripaikasta niin iloinen.
Nykyisin en pätkääkään luota työnantajiin ja teen vain ne työt, joista minulle maksetaan. Ja jos olen kipeä niin olen kotona. Raskaudesta kerron vasta kuin on pakko.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Vierailija:
Vierailija:
Miksi minun pitäisi ajatella työnantajani parasta, jos työnantaja viis veisaa siitä onko minulla hänen palveluksessaan hyvät vai huonot oltavat? Työsuhde on kahden kauppa: myyn rahasta työpanokseni yrityksen käyttöön tietyksi ajaksi päivästä.Kyllä minun työnantajani ainakin ajatteli minun etuani. Kyseessä on pieni yksityinen firma. Kun raskaus oli pitkällä, kirjoitimme tj:n kanssa uuden työsopimuksen. Siihen tuli mm. ylimääräinen maininta minulle kuuluvasta 3 kk:n palkasta, jota muuten en olisi saanut. Kaikki tämä siis työnantajan aloitteesta. Esimies taas yritti parhaansa mukaan järjestää minulle lopussa kevyempiä töitä. Sain myös oikeuden nukkua kesken työpäivän jos siltä tuntuu jne.
Paljon tarinaa on tullut, mutta kukaan ei ole kommentoinut tapausta, että raskaana oleva tekisi työnantajan kanssa sopimuksen äitiysvapaasijaisuudesta, jolloin sijaisuus kestäisi min vuoden. Kuitenkaan tämä työntekijä ei olisi käytettävissä sitä vuotta oman raskauden takia.
Mun mielestä se on MORAALISESTI todella väärin ja katsoisin tälläisen naisen olevan epärehellinen. En kyllä todella kehtaisi tehdä tuollaista.
Ei ap, enkä edes työnantaja.
En missään tapauksessa kertoisi töissä raskaudesta ennen kuin raskausviikot 12 täynnä, koska keskenmenoriski on aika suuri. Ja koska laki antaa naiselle aikaa rv 22 saakka asti, en koe että tässä olisi toimittu millään tavalla vastoin periaatteita.
Olin ollut määräaikaisessa työsuhteessa vajaan vuoden, kunnes vakinaistettiin kun olin rv 8. Ei tullut mieleenkään silloin kertoa raskaudesta, entä jos raskaus olisi mennyt kesken? Raskaus oli minun yksityisasiani vielä silloin. Eri asia, jos sitä olisi kysytty eli olisin valehdellut, sitä en olisi tehnyt.
Olen kunnan palveluksessa, joten mikään pieni firma tai ykstyisyrittäjä ei takiani ottanut takkiinsa. Kunta taas teettää paljon myös laittomia määraikaisuuksia, joten ei ole minun päänsärkyni kun joutui maksamaan minulle myös 3kk äitiyslomapalkan ja palkata sijaisen.
olen aloittamassa kesäkuussa uuden työn. Vauvaa aletaan tekemään myös silloin. Rakskaaksi tulen mitä todennäköisemmin 4kk koeajan aikana. Tässä onkin nyt sitten moraalinen ongelma, että kerronko mahdollisesta raskaudesta koeajalla vaiko vasta sen jälkeen? Mieheni ja ystäväni ovat kaikki sitä mieltä, että ÄLÄ KERRO! Itse taas pelkään, että jos kerron avsta koeajan jälkeen, niin välini työnantajaan huononevat ja työssä loppuajan oleminen on yhtä tuskaa.
Takana on vielä menneisyys jossa menin kertomaan uudelle työnantajalleni koejan alussa, että olen raskaana. Työnantaja esitti, niin kuin kaikki olisi ihan ok ja se ei mitään haittaisi. No mutta minun selän takana työnantaja oli kuitenkin haastatellut jo uusia työntekijöitä tilalleni. Niinhän siinä sitten kävi, että viimeisellä koeaika viikolla sain " potkut" . Tai työnantaja sanoi, että työsopimusta ei jatketa. Kylä oli tosi kivaa!
Isolla masulla oli turha haaveilla enää uudesta työstä. Jouduttiin myymään asunto pois ja muuttaan vuokralle, myymään auto ym koska rahat eivät riittäneet elämiseen. Mies oli opiskelija. Meni pikkasen usko työnantajiin...ja siitäkin syystä mietityttää, että mitä nyt tekisin?
Kyse on tosiaan vain 4 kuukaudesta ja näin ollen sun ei tarvitsisi yhtään pohtia koko asiaa ja saisit rauhassa aloittaa uudessa työpaikassa. Onko ihan hölmö ajatus?
Alue: Aihe vapaa
Teen itse pätkätöitä. 14. pätkä menossa samalla työnantajlla ja jos tuun raskaaksi niin varmasti salaan sen mahdollisimman pitkään, koska tiedän kokemuksesta ettei raskaana olevien työsopimuksia jatketa.