Mitähän meidän lasten sukupolvesta oikein tulee=(
Aivan liian monella tuttava piirissä on vanhemmuus jotenkin aivan hukassa.. Jopa aivan pientä vauvaa ei jakseta hoitaa edes 2 viikkoa yhteen putkeen, kun pitää antaa jo hoitoon ja hoidossa ollaan paljon.. Vauvan kitinöitä ei jakseta ja vauvalta odotetaan aivan liian paljon taitoja.. esim. pienen pitäisi mennä nukkumaan silloin, kun äiti tahtoo, vauvan vireystilasta huolimatta.. Äidit eivät jaksa olla äitejä vauvoilleen/pikku lapsilleen. ovat jo yhden kanssa aivan puhki. Toinen mikä kauhistuttaa, on että vauvat/lapset jotenkin pois suljetaan.. vaikea selittää. Äidit eivät uskalla/halua heittäytyä äitiyteen. kaiken pitää olla kuin ennen lasta ja sitten, kun huomataan, että täähän on aikamoista uhrautumista, niin vauvat/lapset muuttuukin rasitteeksi=(
Kommentit (11)
jotka ovat olleet viikot esim. isovanhempien hoidettavana vanhempien ollessa töiden takia toisella paikkakunnalla. Ennen tämä oli hyvin tavallista, tehtaissa tehtiin pitkiä päiviä ja vanhemmat asuivat jossain kortteerissa tehtaan lähellä viikot. Viikonlopuiksi ehkä päästiin kotiin, jos matkoihin oli varaa. Äitiyslomiahan ei tuohon aikaan ollut, joten hoitoon jätettiin hyvinkin pieniä vauvoja.
Mä tunnen paljon teiniäitejä ja heillä ei ole mitään kauhukakaroita. Tunnen siis naisia, jotka ovat tietoisesti heti peruskoulun jälkeen alkaneet yrittämään lasta ja joilla on saattanut olla 25-vuotiaana jo kuusikin lasta.
Ihmeellisen pitkä pinna ja usein lapsille on jaksettu opettaa todella hurjasti asioita. Eräskin poika osasi 5-vuotiaana puhua kolmea kieltä, lukea kahta eri kieltä (erilaiset aakkoset), laskea plus- ja miinuslaskuja jne.
Kukaan heistä ei ole edes käynyt baarissa koskaan.
hepposin perustein tuuppaamassa lapsia hoitoon sun muuta. Tiedän monta tapausta, ja kelpo kolmekymppisiä heidänkin lapsistaan on kasvanut. Väitän että nyt lapsia vasta hyysätäänkin.
Maailma on jo muutenkin todella surullinen ja sairas paikka. Ja aina vain huonommaksi tuntuu menevän. Ihmiset ovat itsekkäitä, ahneita, moraalittomia (tai heikolla moraalitajulla varustettuja) yms.
Mielestäni ihmisarvoisen elämän ainoa lähtökohta on siinä, miten isä ja äiti kohtelevat lastaan. Yhden puutetta (vanhempien rakkauden, ajan ja huomion puute) ei koko loppuelämän aikana voi korvata millään. Siksi ihmiset hakevat sisäiseen tyhjyyteensä täytettä: alkoholista, tupakasta (oraali-neuroosiset), ylensyömisestä (kun toiset kuolevat nälkään), väkivaltaviihteestä (koska eivät voi kohdata omaa sisäistä raivoaan), tietokonepeleistä, TV:stä...Ja kun lopulta jostain omituisesta syystä päätämme hankkia lapsia niin emme osaa olla heille läsnä, koska meille ei ole oltu läsnä.
" Ihan hyviähän noista tuli" ei koskaan riitä. Niin kauan kun maailmassa raiskataan naisia ja lapsia, toiset näkevät nälkää toisten syödessä itsensä sairaalloisen lihaviksi, niin kauan kuin toiset kärsivät sodasta toisten kääntäessä selkänsä heidän kärsimyksilleen. Niin kauan kuin maailmaa saastutetaan yhtään piirua liikaa. Ihan hyvä ei ikävä kyllä riitä.
Jos vertaan oman sukupolveni äitikokemuksia (70-luvun lapsi olen) ja vertaan niitä nykyvauvojen hyys-hyys-äitikokemuksiin, niin aivan selvä tulos:
Nyt on lasten ja vauvojen elämä parempaa.
Oma äitini veti mallua sekä odotus- että vauva-aikana.
Oma äitini vei minut 2-kuisena tarhaan, myös sairaana!
Oma äitini rakastui toiseen mieheen ollessani vauva.
Oma anoppini hoidatti esikoisensa anopillaan.
Nykyäiti on hirveiden paineiden alla. Sääliksi käy jokainen vauvan äiti sen karmean syyllistämisen takia, jota ap:kin harjoittaa.
kun ap ja kumppanit eivät tajua, ettei se äiti minuuttaan menetä, kun sen vauvan pökkäsee ulos!
Jollekin se äitiys on ahdistavaa ja jollekin ei.
Perhana, elämässä on muitakin osa-alueita kuin se äitiys.
Monesti ne supermammat ovat aivan helevetin ärsyttäviä vaimoina, kavereina ja lähimmäisinä!
Ja usein huono äiti on maailman paras työkaveri, ystävä ja vaimoke.
Nih.
Edellinen sukupolvi teki näistä nykyisistä vanhemmistä yhteiskunnan elättejä,avuttomia. Nyt he " kasvattavat" vielä surkeamman joukon :(
Vierailija:
Mä tunnen paljon teiniäitejä ja heillä ei ole mitään kauhukakaroita. Tunnen siis naisia, jotka ovat tietoisesti heti peruskoulun jälkeen alkaneet yrittämään lasta ja joilla on saattanut olla 25-vuotiaana jo kuusikin lasta.Ihmeellisen pitkä pinna ja usein lapsille on jaksettu opettaa todella hurjasti asioita. Eräskin poika osasi 5-vuotiaana puhua kolmea kieltä, lukea kahta eri kieltä (erilaiset aakkoset), laskea plus- ja miinuslaskuja jne.
Vierailija:
kun ap ja kumppanit eivät tajua, ettei se äiti minuuttaan menetä, kun sen vauvan pökkäsee ulos!Jollekin se äitiys on ahdistavaa ja jollekin ei.
Perhana, elämässä on muitakin osa-alueita kuin se äitiys.
Monesti ne supermammat ovat aivan helevetin ärsyttäviä vaimoina, kavereina ja lähimmäisinä!
Ja usein huono äiti on maailman paras työkaveri, ystävä ja vaimoke.Nih.
äitit vie lapset virikehoitoon kun masentuvat uusavuttomina jo sen yhden kanssa
mun lapset on jo teinejä, ja kyllähän ne oli rasittavia pienenä, kun ei edes kiskalle päässyt yksin, ja oli ihanaa kun sai ne hoitoon muualle aina välillä. Hassua, että mulla on siitä huolimatta fiksu opiskelija ja kiva ylä-asteelainen täällä.
Se on vaan sieltä pikkulapsimaailmasta niin kiva tuomita muita äitejä ja pohtia muiden fiiliksiä, vaikka mistään ei mitään tiedetäkään. Kuule ihan kivoja nuoria ja aikuisia niistä tulee, vaikka äiti haluaisikin yksin ihmisten ilmoille välillä ja se lasten sitovuus alussa vähän ahdistaisikin. Kun ei ne lapset sitä minuutta kuitenkaan vie mihinkään.