PASKAPASKAPASKA! Miksi just nyt tulin raskaaksi!?!

Ihanaa, että palstalta löytyy vielä kypsästi ajattelevia naisiakin. Voimia sinulle!



Ihan oikeasti ap, ymmärrän että kaikenlaiset tunteet myllertävät päässäsi mutta silti " ongelmasi" tuntuu ihan kohtuuttomalta kun vertaa mitä kaikkea voi sattua.



Sikäli kun tämä nyt ei ollut provo, ehdotan että printtaat oman tekstisi ja luet sen myöhemmin uudestaan...

Tätä olen yrittänyt tolkuttaa monille että relatkaa ja jättäkää yrittäminen niin onnistutte.



Mitä tilanteeseesi tulee on uskomatonta että olet tyytymätön kun vihdoinkin olet raskaana.



Sinulla on elämänarvot väärässä järjestyksessä jos maraton menee lapsen edelle. Olen surullinen lapsesi puolesta päätätpä hänet pitää tai antaa abortoida kun se poloinen ei sovi nyt sun almanakkaasi.



Jos päädyt aborttiin niin tietänet että on mahdollista ettet koskaan tule saamaan lasta.



Sinut lienee helppo tunnistaa lähipiirissäsi tämän avauksen myötä. On toki mahdollista että tämä on PROVO ja toivon että olisikin.

Silloin ehkä tajuatte, että oikeastaanhan haluatte lapsen juuri nyt, vaikka se pistääkin kaikki ajatukset ja suunnitelmat uusiksi. Niinhän syntymättömän pienen ihmeen kuuluisikin tehdä! :)

Ilmeisesti ap ei ole kuullut, että on täysin mahdollista tulla raskaaksi myös monen vuoden jälkeen. Vaikka todennäköisyys on pieni, sitä saa pienennettyä siitäkin erittäin reippaasti esimerkiksi kondomilla. Turha valittaa, jos kaikki keinot eivät ole olleet käytössä. Omalla kohdallani (meillä nyt 3 v yritystä) tulee olemaan vuoden - parin sisään jaksoja, jolloin voi olla järkevämpää varmistaa, että raskaus ei juuri silloin ala, ja ehkäisy on sitten käytössä.

Mä en ole yhdessäkään viestissä edes vihjannut aborttiin päin.



Saan kai silti harmitella, että MIKSI JUURI NYT?



Miksei silloin 4 vuotta sitten, kun kuume oli pahimmillaan? Miksei puoli vuotta sitten, kun en ollut haaveillut vielä niin kauan marasta? Miksei puolen vuoden päästä, kun mara olisi jo takana?



MIKSI NYT?



ap



ps. On mulla ollut oikeasti vaikeaa elämässä. Tämä on nyt TÄLLÄ HETKELLÄ suurin harminpaikkani.

Ethän voi olla satavarma siitäkään et pääsisitkö koko maratoniin .. Voit olla kipeänä sillon tms

Kuten aiemmin on todettu, ehkäsyä voi käyttää jos ei raskaaksi halua tulla.



Ihan vaan tiedoksi, että vauva tulee pistämään elämäsi uusiksi muutenkin kuin pelkän maratonin osalta.



Opettelepa ajoissa nostamaan se katse välillä omasta navastasi.

juuri selitti, että MIKSI se tapahtui JUURI NYT: koska olitte lopettaneet yrittämisen! Niinhän se yleensä menee, ette keskity lapsen tekemiseen ja murehdi lapsettomuutta -> tulet raskaaksi.

Edes av:lta ei löydy tollaisia lapsellisia idiootteja...

Tämä on aika lievästä päästä vielä. ei pääse edes 100 pahimman joukkoon...

Vierailija:

Edes av:lta ei löydy tollaisia lapsellisia idiootteja...

Kärjistin " hieman" . Juuri av:lta löytyy tällaisia lapsellisia idiootteja :-D



37 tai jotain

Mut hei, mä tajuun mitä sä ap. tarkoitat. Ymmärrän harmistuksesi. Parempi kuitenkin näin, vai mitä. Sähän voit vaikka kävellä sen matkan jos ihan välttämättä maratonille haluat. Siis jos pystyt siinä tilassa. :)

Oonko mä ainoa, joka ymmärtää ap:n TUNTEEN? Hän ja jokainen meistä tietää mainiosti, että raskaus on ihana asia ja maratonia varten voi treenata myöhemminkin, mutta nyt on tuo tunne, hämmennys, pettymys, turhautuminen, päällä.



Ja te, ketkä löpisette lapsettomien tunteiden loukkaamisesta, jokainen lapsettomuudesta kärsinyt tietää, mitä ap tarkoittaa. Että hemmetti, ensin kärsit ja odotat ja testaat ja kärsit ja kuulet miljoonat hyvää tarkoittavat tsempit ja sitten, kun se The Iso asia tapahtuu, tapahtuu se juuri pahimpaan aikaan.... Ja sitten siitä pitäisi vain iloita ja iloita ja vielä iloita enemmän kuin nopeasti raskaaksi tulevat!



Kyllä, menee pari viikkoa, ehkä pari päivää, kun ap:n tunteet tasaantuvat ja pettymys vaihtuu aidoksi iloksi. Sitä ennen, ei se sikiö kärsi, vaikka vanhemmilla tässä vaiheessa on vähän sekavat tuntemukset.

Itse lapsettomuudesta kärsineenä en todellakaan tajua ap:ta. Tai joo, ymmärrän hämmästyksen kyllä, mutten sitä miten joku maraton muka voisi olla elämän tärkein asia. Meille nyt onneksi on lapsi suotu, mutta tiedänpä erään joka olisi vaikka vuoden kävelemättä jos sen lapsen joskus saisi. Siinä mieless' ap:n pointti on typerä ja lapsellinen.

tajusi ehkäistä ja kolmen viikon päästä juostaan ½maraton. Sen jälkeen kumit nurkkaan ja housut kinttuun.

Jos on oikeasti tavotteita ja niihin ei lapset sovi, niin ehkäisy kuntoon. Jos kävi vahinko, totuttaudu siihen.

Todennäköisesti kroppasi on nyt niin hyvässä kunnossa, että voit alkaa pian synnytyksen jälkeen juosta uudelleen. Jos hyvin käy, juokset maratonin vuoden päästä kesällä. Ihan totta, mä aloitin juoksun kun vauvani (kolmas lapseni) oli 4kk ja tuolle samaiselle puolikkaalle olen nyt menossa.

Tiedän äitejä, jotka imettävät vielä ja silti ovat juosseet maratonin.

Elämäsi ei kaadu tähän, siirrä maratonunelmaasi vuodella tai kahdella. Se on pieni aika, vaikka voi tuntua pitkältä nyt. Älä hylkää liikuntaa raskauden ajaksikaan, vaan liiku miten parhaimmalta tuntuu. Pysyt koko ajan kuosissa ja olen synnytyksessä iskussa.

Osta juoksurattaat ja juokse niiden kanssa! Kyllä sinä keinot keksit. Me tapaamme sitten vuoden päästä HCM:llä. Eikö niin?!