siis eihän ole tarkoitustakaan nukkua kun on saanut vauvan, jotkut luulee

sairaalassa, mutta jokaisessa niissä on hoitajat omasta tahdostaan vieneet vauvat ensimmäiseksi yöksi hoitajien huoneeseen nukkumaan, että äiti saa levätä. Ovat sitten tuoneet yöllä syömään. Minä en yhtäkään vauvaa ole uskaltanut nukuttaa vieressä ihan pienenä, että siinä mielessä on ollut ihan sama onko nukkunut samassa huoneessa omassa sängyssä vai toisessa huoneessa.

Ja meidän lapset ovat kotio tultuakin nukkuneet 6 tunnin pätkän yöllä, että en ole joutunut yhdenkään kanssa valvomaan, että en tiedä kuin kuulopuheista millaista on kun lapset valvottavat, ja monta tuttua äitiä ovat olleet todella väsyneitä jos lapsi heräilee esim 1 välein monta kuukautta.

Minä olen nukkunut paremmin vauvojen syntymän jälkeen, kuin raskausaikana kun vatsa painoi ja vessassa sai juosta tunnin välein, se oli rankkaa.

niin kuin joissakin viestissä lukee. Mutta eihän se uni tule olemaan vuosiin (monesti) niin kuin ennen kun on saanut vauvan eikä kuulukaan olla Kuuluu olla väsynyt, tietysti jokainen tarvitsee unta mutta kun jotkut luulevat että voi nukkua 8-9t yöunet ja sit kun ei onnistukaan niin rupeaa valittamaan. Kuuluu asiaan nukkua ns koiranunta, pätkäunta jne, ja hormoonit auttaa jaksamisessa. Tämän huomaa hyvin jos esim nainen jolla 6v lapsi yhtäkkiä joutuu nukkumaan niin kuin tuore äiti siitä ei tule mitään koska hänen hormoonitoiminta ei ole samanlainen kun tuoreen äidin. ap

Kyllä minusta ainakin on ihan päivänselvä, että kun vauva syntyy niin ei se oma yöuni ole enää sitä mitä ennen. Ei voi olla eikä tarvi olla. Uni on katkonaista ja vauvan tarpeet menee äidin tarpeiden edelle. Niin se vaan on! Se on luonnollista ja kuuluu tähän lyhyeen elämänvaiheeseen. Jos sitä ei voi hyväksyä, niin vika on äidin korvien välissä. Kuka vain pärjää puoli vuotta-vuoden katkonaisilla yöunilla.



Toki ymmärrän, että joku vuorokausia synnyttänyt tarvitsee yhdet hyvät yöunet jaksaakseen taas jatkaa. Mutta kuka helkkari synnärillä saa nukuttua?! Siellähän vauvat huutaa yökausia ja ovet kolisee... Kyllä saa olla aika hyvät unenlahjat, että saa siellä hyvät yöunet _etenkin_ jos oma, vastasyntynyt vauva on jossain muualla kuin äidin kainalossa.



Ja jos on kuukausien univelka jo takana, niin hei haloo, ei muutama yö sitä minhinkään muuta...

Itse vein synnärillä viimeisenä yönä vauvan kansliaan nukkumaan (klo 2-7) kun vauva oli siihen saakka kitissyt levottomasti, enkä ollut itse nukkunut ollenkaan. Seuraavana päivänä oli kotiutus edessä ja kotona odotti kaksi isompaa (pientä) sisarusta, joten oli kaikkien etu kun sain nukkua edes hetken sinä yönä. Nukuin kyllä ihan sikeästi koko tuon välin heräämättä ja voi miten hyvää teki!



Ei tullut mieleenkään, että olisin jotenkin huono äiti, mutta olisihan se pitänyt tietää että tälläkin asialla voi päteä.

Omaa vauvaani odotellessa tutustuin Baby Wise -tyyliin hoitaa vauva. Tilasin kirjat USA:sta. Niillä ohjeilla levoton ja temperamenttinen vauva alkoi nukkua 2-kuisena 12 tunnin yöunet. Olen varma, ettei samaa olisi tapahtunut ilman rajua interventiota a´la baby Wise.



Voi olettaa saavansa nukkua. Ja on keinoja tähän.



Itse sain vauvan ja nukuin silti ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Se on mahdollista. Moraalikysymys on se, onko tämä filosofiani ja vauvanhoitotyylini oikein vai ei.

Itse olen paras äiti levänneenä. Jos en nuku, olen heti saatanasta seuraavaksi pahin.

venyivät pitkiksi ja olo oli todella uupunut pari seuraavaa päivää. Lisäksi olin nukkunut tosi huonosti pari viimistä raskausviikkoa. Vein kummankin lapsen 2 ekana yönä (3 olin sairaalassa)hoitajien huoneeseen nukkuman. Laitoin tulpat korviin ja hoitajat toivat vauvan yöllä syömään. Toisen lapsen kohdalla vähän alkuun " nurisivat" kun vein toiseksikin yöksi. Mutta kotiin lähti suht pirteä ja levännyt äiti. En tunne että meidän äiti-lapsi suhe olisi tästä mitenkään kärsinyt. Tyytyväien ratkaisuun olin. Etenkin toisen lapsen synt jälkeen ei niin vain päiväunia oteta kun esikoinen tarvitsee myös huomiota ettei jää vauvan varjoon.

vastasyntynyttä lasta kohtaan laittaa se vauvalaan, jos ehdotonta tarvetta ei ole. Julmaa, epäluonnollista, epäinhimillistä ja vastenmielistä. Vastasyntynyt ja vauva kuuluu äitinsä lähelle.

Minusta on täysin naurettavaa, kun jotkut sanovat, että " halusin sitten nukkua yöni hyvin siellä synnytyssairaalassa" . Eli tämä mukamas toivottu ja odotettu lapsi on jo ensimmäisenä yönään niin raskas ja rasittava, että pitää saada yökin nukkua rauhassa. Olisiko pitänyt jättää lapset ehkä hankkimatta, jos ei ole valmis edes rakkaan vastasyntyneensä kanssa ensimmäisiä öitä valvomaan? Miettivätkö ihmiset koskaan, miten kallisarvoisia lapset ovat?

Itsekkäitä nykyajan vanhemmat. Onneksi jotkut osaavat jopa tuntea sydämellään ja ajatella aivoillaan.



Nukkumisen aika tulee sitten joskus taas (itselläni on sairas lapsi enkä ole saanut nukuttua yhtään kokonaista yötä nyt kolmeen vuoteen. Lapseni herää kipuihin 3-15 kertaa yössä.). Toisilla onneksi aiemmin ja toisilla myöhemmin.

Jos ei sitä voi hyväksyä niin ei tule hankkia lapsia.

Voiko joku oikeasti olla noin putkinäköinen?

Ennen oli täysin normaalia, että lapsi vietiin äidiltä synnytyksen jälkeen, jotta äiti saisi levätä. Ei tämä ole nykyäitien keksimä juttu.



Ole onnellinen, jos sinä olet voinut synnytyksen jälkeen niin hyvin että olet hyvin jaksanut hoitaa vauvaa. Joillekin se synnytys nyt kuitenkin on aikas rankka kokemus.

valvokoon ne jotka haluavat vaikka 6-vuotta putkeen, mutta on aivan pähkähullua tulla väittämään, että kaikkien äitien pitäisi siihen pystyä. Joidenkin yllätykseksi voin kertoa, että ihmisen unentarve ei ole vakio vaan yksilöllinen. Toinen selviää hienosti viidellä tunnilla unta, mutta toinen tarvitsee sen kahdeksan jotta pysyy tervejärkisenä.



Tottahan se on, että vauva-aikana hormoonit jaksavat auttamaan, mutta ei loputtomiin. Ehdottomasti tärkeintä vauvalle on levännyt ja hyväntuulinen äiti. Ei niinkään se, että onko äiti ihossa kiinni 24/h.



Minulla oli helppo vauva-aika esikoisen kanssa ja mitään univelkoja ei todellakaan ollut. Mutta nyt kun poika on 1,5v on uusi ääni kellossa. Saan öisin nukuttua pätkissä 2-4h ja olen aivan kuollut. Tätä on jatkunut nyt kuukauden ja en pysy enää päivisin tajuissani. Päiväunia en osaa nukkua ja toisaalta en ehdikkään, koska poika nukkuu päikkäreitä vain 0,5-1h. En uskalla ajaa autoa, koska en tiedä ajanko ojaan. Olen koko ajan kiukkuinen ja nuutunut, en jaksa tehdä mitään kotitöitä ja pelkään iltaa kun se rumba taas alkaa. Tämä on ihan kauheeta...ja tässä ei enää mitkään tuoreen äidin hormoonit auta.



Ai niin, mutta mä oon äiti...en mä saa olla väsynyt. Mä olen nyt yli-ihminen. Huoh..ei siltä tunnu!

Uni on tärkeää äidillekin. Rankasta synnytyksestä on hyvä topiua edes hieman ennen kotiinlähtöä.



Omat vauvat ovat olleet vierihoidossa, mutta meillä he ovatkin nukkuneet vauvasta saakka hyvin yönsä eli 1-2 syötällä omassa sängyssä jo sairaalassa. Loppujen lopuksi mielestäni ihan sama oliko se tuhiseva käärö kopassaan minun vieressäni vai vauvalassa, koska nukkuva vastasyntynyt ei tuntunut muutenkaan tajuavan missä oli. Pääasia että sai maitoa kun nälkä yllätti.

lopulta sektiolla ja sen jälkeen en edes ehtinyt kyselemään saako nukkua vai en, kyllä nukuin, mitään en mahtanut.



Seuraavat päivät olivatkin sitten rankkoja siinä vauvojen ja äitien sekamelskassa samassa huoneessa, jossa ei kukaan nukkunut kun vauvat vuorotellen heräsivät.



Päivällä nukkuivat mutta silloin tupa oli aina täynnä vierailijoita.



Silloin mietin kyllä tosiaan että synnytys ja sektio on ainoa noin rankka kokemus ihmiselle minkä jälkeen ei saa nukkua - ei sairaalassakaan.



Missä muussa tahansa leikkauksessa on toipumisaikaina suotavaa nukkua paljon.



Onneksi lapsi alkoi muutaman viikon iästä nukkua 8-10 tunnin yhtenäiset unet ja epäinhimillistä väsymystä en sairaalan jälkeen kokenut.

söi ekat 4 kk vuorokauden ympäri 2 h välein ja sen jälkeen heräili vuoden ikään saakka 1-4 h välein. Hänen ollessaan puolivuotias, mä olin jo ihan burnoutissa. Eikä 1 v lapsi vieläkään nuku täysiä öitä, vaan heräilee 1-2 krt yössä. Minusta ei voi mitenkään vaatia, että ihmisen pitäisi jaksaa tuollaista menoa. Se on ihan epäinhimillistä.

Minulle kun olin pääsykokeissa (ja sanoin että univelka saattaa vaikuttaa kokeen tulokseen) että " Miten niin ei (vauva 11kk) nuku?? Eikös ne ala nukkumaan kun äiti on niin väsynyt ettei jaksa nousta? Nimenomaan vauvat helposti omaksuu uuden tavan, älä hoivaa enää yöllä."



Kyseessä ei siis ollut lasten psykologi vaan sellainen joka on mukana pääsykokeissa. Mutta hän ei siis nähnyt mitään väärää siinä että huudattaa vauvaa (kunhan ei laiminlyö, ymmärrätte varmaan mistä puhun).

Kyllä mä ymmärsin ap:n pointin, mutta mä en olekaan vauvan äiti, vaan jo pari vuotta nukkunut yöni hyvin. :) Nyt on taas tosin vauva-arki edessä.



Ehkä ap haki aloituksellaan jotain sellaista, että realistinen asennoittuminen vauvan kanssa elämiseen auttaisi jaksamisessa? Monella nimittäin tuntuu olevan aika epärealistinen kuva vauvojen kehityksestä, niiden pitäisi olla valmiita lapsia jo ties kuinka nuoresta, vaikka vauva on oikeasti vain äidin ulkopuolelle fysiologisista syistä joutunut sikiö. Toisin sanoen, ihmisvauvat syntyvät aivojen suuren koon vuoksi tavallaan liian aikaisin, ja ovat siksi suhteettoman riippuvaisia erityisesti äidistään alkukuukausina. Tämän tajuaminen auttaa jaksamaan lapsen kitinöitä, heräilyjä ja tissillä roikkumista aika hyvin.



Se on ihan tutkittu juttu, että odotukset vaikuttavat onnistumisen kokemukseen. Eli kun odotukset on realistiset tai jopa vähän pessimistiset, on todennäköisempää, että ihminen on tyytyväinen raakaan todellisuuteen.

Just ton takia mun lapset on aina nukkunu suht hyvin. Eikä ole mitään epäinhimillistä huudattamista ollut, mutta mä päätin jo ekan syntyessä etten tosiaan lähde vauvan " yöelämään" mukaan, maitoa sai tietenkin siihen asti kun kiinteitä aloiteltiin.

koska vauva kitisi läpi yöt (2 yötä) ja äidistä näki että oli todella uupunut. Ja oma tyttö kun söi ja nukkui (en halua kehuskella) niin itse olisin muuten saanut nukkua ja levätä kunnolla. Kolmantena yönä hoitajat ehdottivat että ottaisivat vauvan jotta äiti saa nukkua,ja kyllä oli huomattavasti pirteämpi äiti aamulla.



Toki eihän kukaan voi olettaa että nukkuminen lapsen saatuaan voisi aina olla samanlaista kun ennen lapsia. :)

Kaikkeen tottuu.

Heräsin 15 vuotta, joka ainoa yö milloin minkäkin syyn takia. (imetys, pullonlämmitys, vaipan vaihto, korvakipu tms) kunnes tuli yhtäkkiä tilanne, että kaikki lapset nukkuivat läpi yö. Itse en osannut kuitenkaan enää nukkua yöunia putkeen, joten pesin yöllä pyykkiä

vaikka lyhyesti