Äidin rakkauttako oma äitini ei halua pitää yhteyttä
Onko muilla niin, ettei äiti välttämätä ota yhteyttä lapseensa moneen kuukauteen? Millainen suhde teillä on äitiinne? Oletteko pettyneitä tai ymmärrättekö sen? Minä en ymmärrä miten äitini voi olla 2kk soittamatta minulle ja kysymättä lastenlastensa kuulumisia, varsinkin kun tietää että lapset olleet ja minä vakavasti sairaita. Vedin pahasti herneet nenään ja nyt sanoin äidilleni suorat sanat, ettei minulla äitiä taida ollakkaan kun ei kiinnosta. Asumme kaukana heistä eikä heitä ole 2v näkynyt meillä, emme asu suomessa, mutta olemme tarjoutuneet maksamaan mm. lentoliput. Äitini vain tokaisi, että mitäs muutitte sinne kauas ja sellaista se on lasten kanssa... ONko teillä yhtä ihania äitejä? Minä sanoin hänelle, etten enää koskaan tule vierailulle teille, ennenkuin yksi askel on otettu tännepäin, en enää jaksa olla se ainut yhteydenpitäjä ja joka tulee vieraille. Sääli lapsiani, mutta minusta se on äiti jonka pitäisi olla enemmän yhteydessä lapseensa. Enkä voisi kuvitellakaan, etten menisi auttamaan omia lapsiani sitten joskus, varsinkin jos he pyytävät, itkevät ja rukoilevat sitä. Olenko kohtuuton?
Kommentit (4)
ja kuulumisia vaihdetaan. Ainakin kerran viikossa näemme. On tuo ensimmäinen lapsenlapsi hurauttanut mummon pään, eikä malta olla käymättä kuin maksimissaan viikon :)
Pystyn äitini kanssa puhumaan ihan kaikesta ja välit ovat aina olleet erittäin lämpimät.
..eli siitä asti kun sanoin että meille ei ole tulemista ennenku pyytää anteeksi. Ei ilmeisesti sitten anteeksi halua pyytää, ja niinpä lapsilta meni myös mummo. Ja takaisin ei ole enää tulemista, itsepähän valitsi.
ennen muuttoa pois. Isäpuoleni alkoholinkäyttö on taustalla jota en hyväksy lasten läsnäollessa. Heidän mielestä olen itsepäinen ja haluan kasvattaa lapseni pumpulissa koska en suvaitse isäpuoleni tissuttelua päivät ja viikot päästään. Kumpa olisikin äiti jonka kanssa voisi kaiken jakaa, mutta olemme kuin eri planeetalta. Sanoinkin hänelle juuri eilen, että me olemme niin erilaisia, minä en ymmärrä häntä eikä hän minua. Vain veri ja liha on samaa. Olen ollut surullinen, vihainen ja katkera mutta ymmärrän nyt, etten voi muuta. Luulen, että isäpuolen 25v alkoholinkäyttö on sairastuttanut äitinikin.
No se ei yhtään mukavampaa ole että äiti ei päästäisi irti eikä tajua että sen tehtävä ei todellakaan ole sanella meidän elämää...Auta armias jos yrittää luoda omia juttujaan joulun jne suhteen ja tekee niinkun me haluamme...