Onko täällä muita joiden lapsi on jo korkeakoulussa/yliopistossa ja joudut yhä auttamaan "läksyissä"?

Mä käyn lukiolaisen kanssa pitkää matikkaa läpi viikoittain. Hyvää aivojumppaa itsellekin, vaikka vähän väsyneenä ärsyttääkin. Ja mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

Korkeintaan jotain Word- tai PowerPoint-apua joudun välillä (harvoin) antamaan, ja määrällisen tutkimuksen kurssin harjoitustyön kanssa piti vähän sanallisesti tsempata. Muuten ei ole tässä puolentoista vuoden aikana tarvinnut pahemmin puuttua.

Mulla on kaksi lasta ala-asteella, enkä auta heitä läksyissä, muuta kuin kertomalla mistä he voivat vastauksia etsiä. Useimmiten vastaukset läksyihin löytyy koulun antamista materiaaleista, ja vanhemmalta kysellään vain siksi, että se on helpompaa ja nopeampaa kuin ottaa kirja käteen ja ajatuksella lukea mitä siinä sanotaan. 

 

Ei tämä nyt varsinaisesti liittynyt kysymykseesi, muuta kuin sitä kautta että haluan korostaa tilanteesi olevan mielestäni täysin absurdi, enkä suostuisi ikinä. 

En kyllä osaisi auttaa eikä minusta kuulu asiaan. Siinä koulutetaan työelämää varten ja jos asioita ei itse osaa tai opi annetun materiaalin, kirjojen ja netin avulla, ei mielestäni ole oikealla alalla.

Jos hän saa valmistumisensa jälkeen töitä, sinun pitää varmaan auttaa häntä niissä töissäkin. Mikähän on työnantajan näkemys tähän asiaan? Jos on jotain salassapitovelvollisuuksia tms. Miten onnistuu avustaminen, kun hän ei saa kertoa, mitä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Jos hän saa valmistumisensa jälkeen töitä, sinun pitää varmaan auttaa häntä niissä töissäkin. Mikähän on työnantajan näkemys tähän asiaan? 

Tätähän mä pelkään 😅

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta ala-asteella, enkä auta heitä läksyissä, muuta kuin kertomalla mistä he voivat vastauksia etsiä.

En itse asiassa tuolloin vielä auttanut kuin joskus hyvin satunnaisesti. Vasta yläkoulun ja lukion aikana enemmän. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta ala-asteella, enkä auta heitä läksyissä, muuta kuin kertomalla mistä he voivat vastauksia etsiä. Useimmiten vastaukset läksyihin löytyy koulun antamista materiaaleista, ja vanhemmalta kysellään vain siksi, että se on helpompaa ja nopeampaa kuin ottaa kirja käteen ja ajatuksella lukea mitä siinä sanotaan. 

 

Ei tämä nyt varsinaisesti liittynyt kysymykseesi, muuta kuin sitä kautta että haluan korostaa tilanteesi olevan mielestäni täysin absurdi, enkä suostuisi ikinä. 

Ala-asteen jutut nyt onkin niin helppoja, ettei lapset niihin yleensä tarvitse apua. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta ala-asteella, enkä auta heitä läksyissä, muuta kuin kertomalla mistä he voivat vastauksia etsiä. Useimmiten vastaukset läksyihin löytyy koulun antamista materiaaleista, ja vanhemmalta kysellään vain siksi, että se on helpompaa ja nopeampaa kuin ottaa kirja käteen ja ajatuksella lukea mitä siinä sanotaan. 

 

Ei tämä nyt varsinaisesti liittynyt kysymykseesi, muuta kuin sitä kautta että haluan korostaa tilanteesi olevan mielestäni täysin absurdi, enkä suostuisi ikinä. 

Noin se on. Mun lapsi kyllä osasi ratkaista matikan tehtävät itse, vaikka ekaksi kysyi neuvoa.

Nyt hän on jo tutkija yliopistossa.

Mun lapsi on yläkoulussa eikä ikinä pyydä apua koulujuttuihin.

Minä autan väkisin, eli kyselen joka ikiseen kokeeseen. Olen kysellyt aina. Kun lapsi tietää, että kuitenkin kyselen, hän lukee ja pärjää kokeissa. Meillä on myös aina kivaa noina iltoina, löhötään sohvalla ja jutellaan kaikesta muustakin.

Toivon, että saisin auttaa vielä yliopistossakin. Mutta ei varmasti onnistu, koska paikkakunnalla ei ole yliopistoa joten lapsen on pakko muuttaa. Ja riippuu mitä lapsi aikoo opiskella, onko minusta edes apua. Ma, fy, ke, ohjelmointi, tilastotiede osaisin auttaa, mutta melkein missään muussa en.

Parina ekana vuonna autoin englanninkielisten tenttikirjojen kanssa. Yhdessä tehtiin referaatit. Sanasto oli sellaista, että tuskin kukaan lukiossa on osaan termeistä koskaan törmännyt. Lisäksi sanojen käännöksiä saattoi olla useita ja piti ymmärtää asiayhteydestä, mitä tarkoitettiin. Joskus oikoluin opintojen alussa esseet ja annoin korjausehdotuksia. Siinähän tuo oppi ja alkoi tehdä sujuvia kirjoitelmia hyvin perustellen. Ei ole tarvinnut myöhemmässä vaiheessa opintoja auttaa mitenkään työstä nyt puhumattakaan. 

Osta Jacky makupalaa lapselle välipalaksi.

Oletteko opiskelleet samaa alaa vai miten tuo käytännössä onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko opiskelleet samaa alaa vai miten tuo käytännössä onnistuu?

Ollaan. Poika seurasi äitiään opinnoissaan. En olisi itsekään sitä sanastoa osannut, jollen olisi aikuisena työssäkäyvänä joutunut oppimaan. Yliopistossa oli kielikokeet, mutta ei niillä ollut tietenkään mitään tekemistä jonkin erityisalueen termien kanssa. Näin on tietysti kaikilla tieteenaloilla, mutta silti voisivat panostaa heti alkuun olennaisiin asioihin tai edes ohjata sinne,  mistä se oma alan tieto löytyy. Tärkeämpää kuin Oxfordin englannin oikeaoppinen lausuminen.

Hyvä ihminen, älä auta. Tuolla tasolla pitää osata jo itse hakea tietoa. 

Tyttäreni opskelee hammaslääkäritksi, aika vaikeeta olis auttaa. En edes tiedä onko heillä läksyjä

Teillä vajaamielisillä se on yleistä.

Olisit antanut lapsesi valita itse, mihin ja mitä lähtee opiskelemaan. Olisi päätynyt alalle, johon hänen omat kyvyt riittävät.

Miten sä autat yliopisto-opiskelijaa läksyissä?

Jos lapsesi ei pärjää opinnoissaan ilman apuasi, opiskelee hän väärää alaa tai väärässä paikassa. Lopeta auttaminen. Teet vain karhunpalveluksen lapsellesi.