Onko täällä muita joiden lapsi on jo korkeakoulussa/yliopistossa ja joudut yhä auttamaan "läksyissä"?

Mä käyn lukiolaisen kanssa pitkää matikkaa läpi viikoittain. Hyvää aivojumppaa itsellekin, vaikka vähän väsyneenä ärsyttääkin. Ja mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

Korkeintaan jotain Word- tai PowerPoint-apua joudun välillä (harvoin) antamaan, ja määrällisen tutkimuksen kurssin harjoitustyön kanssa piti vähän sanallisesti tsempata. Muuten ei ole tässä puolentoista vuoden aikana tarvinnut pahemmin puuttua.

Mulla on kaksi lasta ala-asteella, enkä auta heitä läksyissä, muuta kuin kertomalla mistä he voivat vastauksia etsiä. Useimmiten vastaukset läksyihin löytyy koulun antamista materiaaleista, ja vanhemmalta kysellään vain siksi, että se on helpompaa ja nopeampaa kuin ottaa kirja käteen ja ajatuksella lukea mitä siinä sanotaan. 

 

Ei tämä nyt varsinaisesti liittynyt kysymykseesi, muuta kuin sitä kautta että haluan korostaa tilanteesi olevan mielestäni täysin absurdi, enkä suostuisi ikinä. 

En kyllä osaisi auttaa eikä minusta kuulu asiaan. Siinä koulutetaan työelämää varten ja jos asioita ei itse osaa tai opi annetun materiaalin, kirjojen ja netin avulla, ei mielestäni ole oikealla alalla.

Jos hän saa valmistumisensa jälkeen töitä, sinun pitää varmaan auttaa häntä niissä töissäkin. Mikähän on työnantajan näkemys tähän asiaan? Jos on jotain salassapitovelvollisuuksia tms. Miten onnistuu avustaminen, kun hän ei saa kertoa, mitä tekee?