Onko täällä muita joiden lapsi on jo korkeakoulussa/yliopistossa ja joudut yhä auttamaan "läksyissä"?

Vierailija kirjoitti:

Korkeintaan jotain Word- tai PowerPoint-apua joudun välillä (harvoin) antamaan, ja määrällisen tutkimuksen kurssin harjoitustyön kanssa piti vähän sanallisesti tsempata. Muuten ei ole tässä puolentoista vuoden aikana tarvinnut pahemmin puuttua.

Mulle tulee kysymyksiä excelistä. Ja joskus oikoluen jotain tekstiä.  

Ja tämä opiskelija ei enää edes asu kotipaikkakunnalla.

Ihan kivaahan tämä on!

Mä autan lukiolaista ja aion auttaa yliopistossakin. Autan myös kavereiden lapsia tarvittaessa, samoin ystäviä. Tämänkaltainen auttaminen on vahvuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko opiskelleet samaa alaa vai miten tuo käytännössä onnistuu?

Ollaan. Poika seurasi äitiään opinnoissaan. En olisi itsekään sitä sanastoa osannut, jollen olisi aikuisena työssäkäyvänä joutunut oppimaan. Yliopistossa oli kielikokeet, mutta ei niillä ollut tietenkään mitään tekemistä jonkin erityisalueen termien kanssa. Näin on tietysti kaikilla tieteenaloilla, mutta silti voisivat panostaa heti alkuun olennaisiin asioihin tai edes ohjata sinne,  mistä se oma alan tieto löytyy. Tärkeämpää kuin Oxfordin englannin oikeaoppinen lausuminen.

En näe tässä mitään väärää, mutta en myöskään tarpeelliseksi. Suurin osa oppii ammattisanaston luentojen ja muun materiaalin avulla riittävän hyvin opiskeluiden aikana. Nykyisin tekoäly on tässäkin hyvä apu. Osa opetushenkilöstöstä tekee sanastolistoja ja jos niitä ei ole, voi aina laittaa kurssipalautteen. T. Yliopiston ope

Mä tein tyttäreni väikkärin. Hän sanoi ettei jaksa ja se olis vienyt kaiken ajan bilettämiseltä.

Et joudu vaan saat, ole tyytyväinen että nuori haluaa ottaa apuasi vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ihminen, älä auta. Tuolla tasolla pitää osata jo itse hakea tietoa. 

Tietoa voi hakea äärettömästi ämpäristä, totta kai. Kaikilla  tasoilla on kyky hakea tietoa. Toinen juttu on sitten kyky arvioida tiedon pätevyyttä ja sen sovellettavuutta. Myönnän itse olleeni omasta mielestäni aika tietäväinen 20 -vuotiaana. 

Olisin itse ollut äärettömän tyytyväinen, jos joku joskus yliopistojeni alkuvaiheessa olisi kertonut edes jotain. Ei sillä hyväksi todetulla aineenkirjoittamistekniikalla pitkälle päästy, mutta toki osasin pyöritellä asioita.

Minkäs sille voi jos vanhempi on lastaan fiksumpi. Taitaa yleensä olla toisinpäin tuon ikäisillä lapsilla.

Kyllä siellä duunissakin aina fiksumpia löytyy auttamaan, jos ei alussa pärjää. Sitä kutsutaan perehdytykseksi. Tiedoksi vaan noille, jotka väitti ettei hän pärjäisi työelämässä. Kyllä siellä pärjää ne ihan aivottomatkin.

Kaksi nuorinta vielä yliopistossa. Muutaman kerran olen oikolukenut jotain ja jättänyt kommentteja. Asuvat eri paikkakunnalla. Osittain kurssit omaa osaamisalaani, saatettu lähinnä keskustella jostain aihepiiristä kun ovat halunneet vähän eri näkökantaa asiaan. Minusta tämä on ihan normaalia, kyllähän työelämässäkin asiantuntijatehtävissä yhdessä pohditaan ratkaisuja. En siis koe tätä varsinaisena läksyissä auttamisena. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi ei pärjää opinnoissaan ilman apuasi, opiskelee hän väärää alaa tai väärässä paikassa. Lopeta auttaminen. Teet vain karhunpalveluksen lapsellesi.

Täsmennän vielä, että ymmärsin ap:n kirjoituksesta auttamisen olevan jatkuvaa ja jokaviikkoista. Sen vielä ymmärrän, jos vanhempi auttaa satunnaisesti kerran tai pari vuodessa esim. kommentoimalla jotain esseetä tai harjoitustyötä (mutta ei tekemällä edes osaa siitä lapsen puolesta).