pitääkö vanhempien leikkiä lastensa kanssa?

tykkää leikkiä. Päivittäin myös pelailemme koko perhe yhdessä.

Meillä esim. ulkoillaan, retkeillään, pelataan pelejä, leivotaan, tehdään ruokaa, luetaan kirjoja yhdessä lasten kanssa mutta esim. lego-, nukke- ja autoleikkejä lapset leikkivät yksin tai keskenään. Silloin minä siivoan, laitan ruokaa, teen " töitä" ym. omia juttujani.

Alle 3-vuotiaan kanssa olen leikkinyt mielikuvitusleikkejä ja sen jälkeenkin silloin tällöin, mutta minusta lapsi ei enää TARVITSE aikuista leikkiseuraa sen jälkeen kun mielikuvitusleikit alkavat todella sujua. Mies meillä kyllä leikkii vielä 5-vuotiaan kanssa ja se on lapsesta ihanaa, mutta tuskin välttämätöntä hänen kehitykselleen. Jos mies ei ole kotona ja tuntuu että lapsi kaipaa aikuista seuraa, minä pelaan jotain lapsen kanssa, luen tai piirtelen.



Mutta kyllä yli 4-vuotiaan pitäisi jo osata viihtyä itsekseenkin, joko leikkien tai muuta puuhastellen. Meillä itse asiassa molemmat lapset ovat vähän päälle 4:n vanhoina alkaneet käskeä vanhemmat pois huoneestaan, kun haluavat leikkiä rauhassa :-)

Esikoisella ei ollut oikein kavereita eikä vielä sisaruksia, joten minä leikin. Istuin lattialla päristelemässä autojen kanssa, rakensin legoilla ja palikoilla, tehtiin junaratoja, leikittiin ukkeleilla ym. Kolmen keskimmäisen kanssa en niinkään leikkinyt, kun heillä oli seuraa toisistaan eivätkä minua kaivanneet leikkiin mukaan. Pelasin enemmänkin lautapelejä heidän kanssaan. Nuorimmainen taas on yksinäinen, kun isosisarukset ovat jo niin isoja, joten minä leikin. Leikitään barbeilla, belvilleillä, linnoilla, nukeilla ja astioilla ja tehdään leikkieläimistä ja palikoista eläintarhoja. Minusta leikkiminen pienen kanssa on oikein mukavaa puuhaa, vaikka minulla ikääkin on jo reilusti päälle neljänkympin.

Lapsi pitää opettaa leikkimään, ja aikuisen kanssa leikkiminen kehittää mielikuvitusta, kieltä jne. Mutta isompi lapsi ei ole enää niin riippuvainen tuossakaan suhteessa aikuisista. Yhdessäolo voi olla silloin muuta puuhastelua, ei niinkään noita auto/barbileikkejä.

Lukeminen, pelien pelaaminen yms on tietenkin eri asia.

teen lapsien kanssa palapelejä, piirrän, mutta autoilla en leiki. tiedän, että monet ammattilaisetkaan ei leiki esim. perhetyöntekijät ja vammaispalvelun koulutetut työntekijät.

hyvä on jos jaksaa leikiä.

lukemista, loruilua tai " hyppyyttämistä" oteta huomioon ja sitä että, otan lapset mukaan kotitöihin. Ikinä en ole lasten kanssa autoilla ajanut tai nukeilla leikkinyt yms. , sen tehtävän on hoitanut kaverit, joita meidän lapsilla on paljon. En tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Mies rakentelee legoilla lasten kanssa jonkun verran, minä en oikeastaan ikinä. Tosi leivon ja touhuan muuten kyllä lasten kanssa. Jos lapset sanoo, että ei ole mitään tekemistä, niin mä sanon että nauttikaa ne päivät tulee vähenemään iän myötä, etei ole mitään tekemistä ;)

Minusta aikuisen ei tarvitse leikkiä. Aikuisen kanssa voi pelata, askarrella, osallistua kotitöihin, potkia palloa ulkona jne. Mutta minusta lapselle voi opettaa, että leikkiminen on lasten juttu, lapset pörrää pikkuautoilla tai leikkii nukeilla, aikuisia sellainen ei kiinosta. Legoista voin rakentaa jotain, mutta en sitten enää leiki että tää pikku-ukko kiipeis tänne talon katolle ja sitten tulis tää mies ja tönis sen alas...



Me siis tuon lapsen kanssa puuhaamme monta tuntia päivässä yhdessä, ulkoillaan, luetaan, askarrellaan, tehdään ruokaa jne. Leikit sanan varsinaisessa merkityksessä hoidetaan omin päin tai kaverin kanssa.

Tärkeintä on minusta olla läsnä ja lapsen kanssa sataprosenttisesti, joko leikkiä tai tehdä jotain muuta. Leikki on siitä hyvä, että aikuisella ei siinä ole varsinaisesti omaa intressiä, ainoa intressi on olla lapsen kanssa ja niinpä se tulee helposti tehtyä täysillä.



Sen sijaan jos yhdessäolo lapsen kanssa on kotihommia yms. niin lapsi menee helposti siinä sivussa: vanhempi ei niinkään keskity siihen lapseen, vaan yrittää saada homman tehtyä mahdollisimman nopeasti ja siististi siirtyäkseen taas seuraavaan. Kotihommiakin voi tehdä lapsen kanssa häneen täysillä keskittyen, mutta havaintojeni mukaan näin ei useinkaan ole.



Luulenpa kyllä, että jokainen aikuinen leikkii enemmän tai vähemmän, koska lapsi kääntää yleensä kaiken tekemisen leikiksi, tapahtui se sitten turtles-ukkeleilla tai tiskiharjalla.

On ihan eri asia heittää palloa 1v:n kanssa kuin leikkiä ritarilegoilla 4v:n kanssa! Vauvan ja pienen taaperon kanssa toki pitää " leikkiä" , vierittää sitä palloa ja pärisyttää autoa jne. Mutta eihän se mitään oikeaa leikkimistä ole, vaan pientä puuhastelua. Siinä vaiheessa kun alkaa nää " tää ukko menis tänne" tai " nyt tää vauva itkee että sillä on nälkä" -jutut, niin lapsi osaa jo leikkiä ihan itse/kaverin kanssa, eikä äitiä tarvita lattialla vieressä istumaan.



t. 34