pitääkö vanhempien leikkiä lastensa kanssa?

6-vuotiaan kanssa pitää äidin ja iskän leikkiä barbie-leikkejä?



Tietysti hiekkalaatikolla on touhuttu, majoja rakennettu ja nykyäänkin pelataan milloin muistipeliä, milloin Afrikan tähteä, askarrellaan, piirrellään, mutta leikkiminen?



Mielestäni leikki on lasten työtä, ei aikuisten.

Lapsen leikki ja puhe kehittyvät synkroniassa, ja jos lapsen leikin oppiminen (symboliseksi) ei etene, ei etene puhekaan. Siksi lapsen kanssa leikkiminen on ainakin sellaisten lasten kanssa joilla on puheen kehityksen viivettä aivan ensiarvoisen tärkeää. Aikuinen antaa lapselle virikkeitä uusiin leikkeihin ja avaa uusia toimintamahdollisuuksia lapselle. Se kehittää lapsen ajattelua ja kognitiivisia taitoja. Samalla se vaikuttaa samoihin aivo-osiin jotka ohjaavat myös motoriikkaa.

Oma lapseni on ikäisekseen erittäin kehittynyt 6-vuotias, joka on esimerkiksi lukenut ja kirjoittanut jo yli vuoden. Hän on hyvin sosiaalinen, hänellä on paljon ystäviä, jotka vierailevat usein meillä kotona ja päinvastoin.



Silti tyttäreni kaipailee leikkiseuraa barbie-juttuihinsa. Pelaamme kyllä, piirrämme ja luemme yhdessä, mutta varsinaisiin leikkeihin ei mielestämme vanhemmilla ole asiaa/velvollisuutta.



t. 17

Surettaa niiden lapsien puolesta, joiden vanhemmat eivät viitsi olla kiinnostuneita edes sitä vertaa, että joskus " alentuisivat" istumaan lattialle leikkimään " typeriä" mielikuvitusleikkejä. :( Puistoonkaan eivät varmaan viitsi lähteä, koska " mua kiinnosta siellä hiekkalaatikolla norkoilla" , tai sitten ottavat kirjan mukaan ja leikkivät kuuroa penkillä jököttäessään. Tuskinpa lapsilla on kauheasti päätösvaltaa vaikkapa kesälomien suhteen, koska eihän aikuisia kiinnosta mennä mihinkään " lapselliseen" paikkaan...



Ps. En minäkään aina jaksa touhuta, mutta koittakaa ymmärtää että edes pieni kiinnostus lapsen puuhia kohtaan säännöllisesti on tärkeää! Omat vanhempani eivät koskaan leikkineet kanssani, pahalta tuntui.

Aikuisen ei tarvitse istua lattialle pärisemään leikkiautolla kehittääkseen lasta vaan lapsi voidaan ottaa kodin askareisiin ja yhteisiin puuhiin, myös leikin varjolla.

Aikuinen voi myös luoda hyvät puitteet leikkeihin esim. osoittamalla materiaalia ja tilaa sihen ja auttamalla kavereiden löytämisessä.

Leikki on LASTEN työtä ja tärkeää.

Vierailija:

Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä jaksa kasvattaa, opastaa, ohjata ja rohkaista?

Siis pelaaminen, ulkona touhuaminen, kotona yhdessä tekeminen, majojen tekeminen... Ne barbi- ja turtlesleikit voi mun mielestä hyvällä omallatunnolla jättää lasten omiksi jutuiksi. Usein hehkutetaan, miten " ennenvanhaan äidit sitä ja tätä" , mutta silloin ne ei kyllä mitään leikkinyt jälkikasvunsa kanssa, näin uskoisin.

Itse leikin poikien kanssa harvoin (siis juuri turtleseilla tai pikkuautoilla tai muuten " päristellen" ), mutta kun sen teen, olen siinä täysillä mukana ja uskon että lapset kyllä muistavat nuo yhdessä leikityt leikit pitkään!



Menkää joskus mukaan leikkeihin lasten ehdoilla! Jos he haluavat että pärisytetään, niin äntää sitten syljen lentää!!

Vanhemmat lapset osaavat leikkiä jo keskenään. Pienelle vuoden-kahden ikäiselle pelkkä kotona yhdessä arkiaskareiden puuhailu ei välttämättä riitä, sillä vain leikkiessä oppi syymbolisia toimintoja mallioppimisen kautta tai muuten aikuisen johdatellessa leikkiä.



En tiedä mitään faktaa isoimmista lapsista, mutta luulisi, ettei aikuinen enää silloin ole niin välttämätön leikkikaveri, jos lapsella on ikätovereiden seuraa ja aikuisen kanssa muuten on yhdessäoloa ja toimintaa ja lapsi huomaa aikuisen nauttivan hänen seurastaan ja olemassaolostaan. Sen luulisi tukevan lapsen itsetuntoa riittävästi.

Meillä esikoinen vaatii et koko ajan äiti tai isä leikkis, mut pienemmät osaa leikkiä ilman meitäkin. Rakentelen legoilla, luen, leikin ulkona...mut en mäkään jaksais autoilla yms turtleseilla leikkiä...

Vierailija:

Poden itse huonoa omaatuntoa kun ei tahdo jaksaa leikkiä pikkuautoilla 4 vuotiaan pojan kanssa, huolehdin kyllä että useamman kerran viikossa pääsee joko kerhoon tai kavereilleen leikkimään, ja itse mieluiten pojan kanssa ulkoilen ja pelaan ulkopelejä tai sisällä muistipeliä, poika myös tykkää osallistua kotitöihin, riittääkö se.. olenko huono vanhempi kun useimmiten kieltäydyn leikkimästä autoilla tai muumitalolla, jaksatteko te muut leikkiä?

Muistipelit, liikuntapelit ym. ovat mukavia, eikä niissä tarvitse olla lapsen mielikuvitusta. varsinaiset leikit lapsi hoitaa itsekseen tai kavereidensa kanssa.

Terv. alan ammattilainen

Ei ole äitien homma leikkiä. Vähän voi ohjailla ja aloittaa leikkiä, mutta ei tarvi pikkuautoilla ajella ympäri olohuonetta.

Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä jaksa kasvattaa, opastaa, ohjata ja rohkaista?

Vierailija:

Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä jaksa kasvattaa, opastaa, ohjata ja rohkaista?

tukea ja apua kasvaakseen ja kehittyäkseen. Yksin lapsi ei niitä taitoja opi.

kans leikkii ja touhottaa ja heidän mammat vaan istuu penkillä tylsistyneen näköisenä.

Lapsi (2,5 vuotta) ei ole yksikseen leikkivää sorttia, vaan kaikessa täytyy olla mukana. Jos minä teen jotain muuta, lapsi haluaa tehdä sitä samaa. Sekin on ihan ok, vaikka välillä ois ihan kiva, jos koko ajan ei joku roikkuisi lahkeessa. Kotihommat onnistuu yleensä, muttei esim. lehden lukeminen.



Mun mielestä on ihan kivaakin leikkiä lapsen kanssa, ja kyllä minusta se on myös tärkeää. Leikin lomassa pystyy opettamaan lapselle monenlaisia asioita ja onnistumisen iloa on kiva katsoa.

Esim lego- tms rakenteluleikit joissa ukkeleita, linnoja, koneita ja maailmoja, ja lapset mielikuvituksen siivillä lentävät ties minne - ne leikit ovat lasteni yksityisaluetta ja minä olen kyllä lähellä ja läsnä jos tarvitaan mutta en osallisena siihen leikkiin.



Mutta askartelen, leivon, ulkoilen, pelaan pelejä tai palloa tms mielelläni lasteni kanssa.



Joten mielestäni aikuisen pitää ja ei pidä leikkiä lastensa kanssa :)