Miten käsittelette haitallisia läheisiä
Kysymys otsikossa, eli miten käsittelette, jos elämäänne kuuluu haitallinen läheinen?
Sellainen, joka on vaikkapa liian passiivinen auttaakseen, tai osoittaa välinpitämättömyyttä teitä kohtaan, eikä ole lähimainkaan sellainen mitä toivoisitte?
Entäpä jos läheinen on taas liian tungettelevaa, töykeä tai ilkeä, tai omaa kuin narsistin/adhd- piirteitä ja viesteillä yhä ja alati asioitaan kuitenkaan teistä välittämättä, odottaen, että hyppäätte huumoriinsa ja typeriin juttuihinsa mukaan? Miten asetatte rajat tuolloin jos kuitenkin jotain yhteyttä haluatte pitää?
Ajatelkaa vaikka tilanne että olette juuri kerrankin kunnolla ulkona syömässä ja läheinen tuuttaa viestejä ja saamatta niihin vastakaikua alkaa mennä vyöryen rajojenne yli ja lopulta koittaessa ne niitä asettaa, loukkaa syvästi ottaen sen itse kuitenkin kevyesti?
Tai ollessanne surun aallokossa läheinen ensin vietsittelee kunnes alkaa hakea taas vain huomiota itseensä ja lopulta lyö alas tuntemanne tunteen ja vähättelee sitä loukaten?
Ja te jotka onnistuitte riuhtaisemaan välit poikki, miten elämänne on sen jälkeen sujunut? Oletteko jääneet jostain paitsi tai ikävöimään henkilöä? Kaivertaako huono omatunto? Varmaan turha kysyä onko jonkun läheinen kyennyt muuttumaan muuten kuin hetkeksi toivomaanne normaalimpaan suuntaan..
Kommentit (25)
Persuja kiskaisen turpaan. Joskus ne tärähtää älyihinsä. Varttitunniksi. Väliajoiksi pönkitsen huussin alle. Ei ne sitä juurikaan likaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koskaan ollut haitallisia läheisiä. Olen huomannut, että heistä valittavat narsistit, jotka eivät saa läheisiään valtaansa ja siitä alkaa itku ja parku, kun ovat hankalia.
Sehän on hienoa, että läheisissäsi ei ole väkivaltaisia henkilöitä. Meillä joillain on harmi kyllä esim. isosisaruksia, jotka ovat olleet sekä henkisesti, että fyysisesti väkivaltaisia meitä pikkusisaruksia kohtaan.
Terapeutin suositus on: Välit poikki. Elämäni paras teko: Kukaan ei ole haukkunut ja alentanut minua vuosiin :)
Onhan näitä läheisiä, joilla on törppöjä mielipiteitä minusta. Rakastan heitä, koska he ovat läheisiäni, mutta samalla suunnittelen poismuuttoa kauas. Haluan elämääni ihmisiä, jotka pitävät minusta ja hyväksyvät minut ja valintani.
Jokaisella on oikeus olla passiivinen tai "vääränlainen" (jos ei ole lapsen vanhemmasta kyse). On sinun velvollisuutesi olla olematta tekemisissä, jos et hänestä pidä. Kohtelias voi silti olla. Jos taas jollakin on luonnevika, niin ainoa oikea neuvo on PYSY ERITTÄIN KAUKANA. Jos et siihen aktiivisesti pyri, niin itseä saa syyttää, jos käy huonosti. Kaikista luonnevikaisista ei tietenkään voi pysyä esim. työelämässä erossa, mutta vapaaehtoisesti ei pidä olla tekemisissä. Pyrkii eroon keinolla millä hyvänsä, mutta tekee sen hienovaraisesti. Muuten voi joutua koston kohteeksi.