Vanhus heittää ruoat roskiin

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ateriapalvelu käydä päivittäin tuomassa ruokaa? 

Ei auta jos ruoka tuodaan kotiin, eivät kuskit jää seuraamaan asiakkaan ruokailua. Kyllä laitospaikkaa olisi syytä etsiä.Vanhus saattaa ruveta kaatuilemaan, jos yleiskunto laskee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on oikeus olla syömättä jos hän niin haluaa. Aika monella vanhuksella on tätä, kun elämänhalu on loppunut, halutaan vain nopeuttaa sitä väistämätöntä prosessia mikä meillä kaikilla on edessä.Mielestäni varsin ymmärrettävää.

Ei yleensä ole noin. Jos joku vahtii, niin useimmat ruokailevat. 

Esim mun kaverin äiti lihoi palvelutalossa paljon, kun kotona oli hyvin laihaksi mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Iltakäyntikin korvattiin lääkerobotilla ja kehotetaan kaapista tekemään voileipä.

Eli vanhus ei saa toista lämmintä ruokaa ollenkaan.

Aamulla kotihoidon tekemä puuro, ateriapalvelun lounas ja illalla voileipä. Vähältä kuulostaa.

Ap

Vähältä kuulostaa. Osta lisäravinnetta kuten nutri drink (apteekista)

Täytyy pitää piilossa, sillä liika juominen per päivä on vaarallista. Kotihoito antaa sieltä piilosta. Siitä saa proteiinia. Sitten on jokin muistia auttava täydennhsjuoma myös. 

Vierailija kirjoitti:

Heitä se vanha 🐷 roskiin.

Ai, niin kuin sinä teit omille vanhemmillesi?

Olet kyllä luvattoman tyhmä. Ei riitä että ostat ne ruoat. Sinun on vahdittava että hän syö, tai syötettävä hänet.

Miksi hän heittää ruuat pois? Luuleeko että ne ovat menneet vanhaksi, vai onko jopa jotain vainoharhaa että hänet yritettäisiin myrkyttää?

Vierailija kirjoitti:

Ai miten saat laitoshoitoon? Ei niitä semmosia paikkoja ole mihin ambulanssi tai poliisi voi vaan viedä, kyllä siinä saa hakemuksia tehdä, lausuntoja hankkia ja odotella kuukausia että jostain vapautuu paikka. Paitsi että jos ihminen pystyy hengittämään ja käymään suurinpiirtein vessassa ominpäin niin silloin on tarpeeksi hyväkuntoinen asuakseen yksin kotona. Näin on. 

Ei tarvi vessasakaan osata käydä. T. Kokemuksesta tiedän

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalla vanhuksella ei oikein ole mitään iloa elämässä enää. Ei pysty ulkoilemaan ja liikkumaan itsenäisesti, ei pysty seuraamaan televisio-ohjelmia eikä lukemaan kirjoja. Ruokakaan ei ehkä maistu hyvältä enää makuaistimuutosten/lääkityksen vuoksi. Läheisistä ei ole iloa, jos niitä yleensä on, koska pikaisesta käynnistä aistii kyllä, että toinen lähinnä vastentahtoisesti käväisee velvollisuudentunnosta, mitään kunnon keskusteluyhteyttä ei enää ole sairaudesta johtuen.

Elämä on oikeastaan tylsää kuoleman odottelua. Viimeisellä järjenhivenellään vanhus yrittää sitä nopeuttaa lopettamalla syömisen.

Tämä on tilanne satojen tuhansien kohdalla tälläkin hetkellä ja pahenee suurten ikäluokkien vanhenemisen myötä koko ajan. Ja siitä huolimatta jaksetaan huudella lisää lapsia ja halutaan pitkää ikää kaikille vaikka väkisin. On se vaikeaa ihmisten myöntää, ettei se elämä ole oikeasti niin kaunis kuin ideologiapäissään halutaan uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalla vanhuksella ei oikein ole mitään iloa elämässä enää. Ei pysty ulkoilemaan ja liikkumaan itsenäisesti, ei pysty seuraamaan televisio-ohjelmia eikä lukemaan kirjoja. Ruokakaan ei ehkä maistu hyvältä enää makuaistimuutosten/lääkityksen vuoksi. Läheisistä ei ole iloa, jos niitä yleensä on, koska pikaisesta käynnistä aistii kyllä, että toinen lähinnä vastentahtoisesti käväisee velvollisuudentunnosta, mitään kunnon keskusteluyhteyttä ei enää ole sairaudesta johtuen.

Elämä on oikeastaan tylsää kuoleman odottelua. Viimeisellä järjenhivenellään vanhus yrittää sitä nopeuttaa lopettamalla syömisen.

Tämä on tilanne satojen tuhansien kohdalla tälläkin hetkellä ja pahenee suurten ikäluokkien vanhenemisen myötä koko ajan. Ja siitä huolimatta jaksetaan huudella lisää lapsia ja halutaan pitkää ikää kaikille vaikka väkisin. On se vaikeaa i

Tämä. On suoraan sanottuna aika harvinaista, että elämä olisi laadukasta - tai monen mielestä edes elämisen arvoista - 75 vuoden jälkeen. Hirveä tabu sanoa tällaista ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä luvattoman tyhmä. Ei riitä että ostat ne ruoat. Sinun on vahdittava että hän syö, tai syötettävä hänet.

Tarkoitatko, että aloittajan on muutettava vanhempansa luo asumaan ja irtisanottava itsensä töistä?

Hoitopaikat on harvassa. Niissä sitten elätetään niitä kaikkein huonokuntoisempia. Syötetään sänkyyn.

Miten olisi jos avattaisiin ihan se kuolemanapu keskustelu uudestaan?

Isäni asui hoivakodissa, olisi halunut päästä pois aikasempaa, omat sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalla vanhuksella ei oikein ole mitään iloa elämässä enää. Ei pysty ulkoilemaan ja liikkumaan itsenäisesti, ei pysty seuraamaan televisio-ohjelmia eikä lukemaan kirjoja. Ruokakaan ei ehkä maistu hyvältä enää makuaistimuutosten/lääkityksen vuoksi. Läheisistä ei ole iloa, jos niitä yleensä on, koska pikaisesta käynnistä aistii kyllä, että toinen lähinnä vastentahtoisesti käväisee velvollisuudentunnosta, mitään kunnon keskusteluyhteyttä ei enää ole sairaudesta johtuen.

Elämä on oikeastaan tylsää kuoleman odottelua. Viimeisellä järjenhivenellään vanhus yrittää sitä nopeuttaa lopettamalla syömisen.

Tälle tarinalle ei ole olemassa mitään todellisuuspohjaa. Enemmänkin kyse on siitä, että vanhus on yksinäinen ja jotain tehdäkseen tyhjentää vanhentuneita ruokia roskiin. Yhtä hyvin hän voi tyhjentää pakastinta tai siivousvälinekaappia, mu

Noh noh. Yliarvioit kognitiota.Tuon sukupolven vanhus ei huolestu 'vanhentuneesta' ruoasta (vrt. kysyy uutta hammastahnatuubia tarjotessa, että voiko sitä paistaa).

Kysymys on siitä, että vanhus ennemminkin muistaa joitain 'siivousliikeratoja' ja heittää jotakin roskiin. Jääkaappi on hyvällä korkeudella ja lähellä roskista. Paljon helpompaa kuitenkin, kuin vaikka kaappien tyhjentäminen raskaista esineistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jos avattaisiin ihan se kuolemanapu keskustelu uudestaan?

Isäni asui hoivakodissa, olisi halunut päästä pois aikasempaa, omat sanat.

Uskovaiset, uskovaiset, uskovaiset.

Siinä syy sille, ettei tämä inhimillisen rakkaudenosoituksen suurin teko siinä vaiheessa kun ei ole toivoa, eutanasia, ole mahdollista Suomessa.

Uskovaiset haluavat kunkin lähimmäisensä kärsivän maksimaalisesti ennen vapauttavaa kuolemaa.

Tätä on "kristillinen" rakkaus. Sadismia, julmuutta, tekopyhyyttä ja pyrkimystä kärsimyksen maksimointiin. Pthyi !!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jos avattaisiin ihan se kuolemanapu keskustelu uudestaan?

Isäni asui hoivakodissa, olisi halunut päästä pois aikasempaa, omat sanat.

Uskovaiset, uskovaiset, uskovaiset.

Siinä syy sille, ettei tämä inhimillisen rakkaudenosoituksen suurin teko siinä vaiheessa kun ei ole toivoa, eutanasia, ole mahdollista Suomessa.

Uskovaiset haluavat kunkin lähimmäisensä kärsivän maksimaalisesti ennen vapauttavaa kuolemaa.

Tätä on "kristillinen" rakkaus. Sadismia, julmuutta, tekopyhyyttä ja pyrkimystä kärsimyksen maksimointiin. Pthyi !!!

Uskikset, ainakin fundamentalisti, ovatkin sairaita päästään. Heitä ei tulisi koskaan laskea päättämään mistään oman elämänsä ulkopuolisesta asiasta.

Tämä. On suoraan sanottuna aika harvinaista, että elämä olisi laadukasta - tai monen mielestä edes elämisen arvoista - 75 vuoden jälkeen. Hirveä tabu sanoa tällaista ääneen.

-----------

No ei pidä paikkaansa. Kyllä 75-85-vuotiaissa on vielä paljon aktiivisia ihmisiä, matkustelevat ja liikkuvat.   Harvinaisempaa tuossa iässä vakava muistisairaus on. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä. On suoraan sanottuna aika harvinaista, että elämä olisi laadukasta - tai monen mielestä edes elämisen arvoista - 75 vuoden jälkeen. Hirveä tabu sanoa tällaista ääneen.

-----------

No ei pidä paikkaansa. Kyllä 75-85-vuotiaissa on vielä paljon aktiivisia ihmisiä, matkustelevat ja liikkuvat.   Harvinaisempaa tuossa iässä vakava muistisairaus on. 

Tuossa iässä muistisairasu on _erittäin_ yleistä nykyisin.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidon hoitsuilla ei ole aikaa jäädä valvomaan että vanhus syö pöydälle laitetun ruuan koska hoitajilla on kiire ajaa seuraavan vanhuksen luokse. Hoitajilla on keskimäärin 10-15 minuuttia aikaa per vanhus käynnillään.

Se määritellään sopimuksessa paljonko itse kunkin luona käydään. Meillä on 1,5 tuntia päivässä, eli kun käydään kolmesti, pitäisi viipyä puoli tuntia, mutta monesti ovat vain sen 10 minuuttia. Maksu menee kuitenkin 1,5 tunnin mukaan. 

Olen nyt tekemässä valitusta siitä, kun mm. pesulle ei ole päässyt ja tuo aika on noin pitkä juuri siksi, että autettaisiin pesussa.   

Jos itse joudun tuohon tilaan ,tulee dementia, olen sanonut lapselleni ,että laittaa valvontakameran kotiini, että siitä voi seurata tilannetta onko kotihoito siellä sen 10min vai sen ajan mistä maksetaan. Jos ei hommat hoidu ,niin saavat minulle hoivapaikan pikemmin.turha muistisairaalta on kysyä ,mitä tahtoo. Mieli muuttuu minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. On suoraan sanottuna aika harvinaista, että elämä olisi laadukasta - tai monen mielestä edes elämisen arvoista - 75 vuoden jälkeen. Hirveä tabu sanoa tällaista ääneen.

-----------

No ei pidä paikkaansa. Kyllä 75-85-vuotiaissa on vielä paljon aktiivisia ihmisiä, matkustelevat ja liikkuvat.   Harvinaisempaa tuossa iässä vakava muistisairaus on. 

Kyllähän siinä muistisairaus monella alkaa jo hiippailla, mutta ei sitä välttämättä huomaa vielä kukaan. Elämä voi olla hyvin mukavaa, laadukasta ja aktiivista, nykyajan 8-kymppinen ei ole ollenkaan samalla lailla vanhus kuin parikymmentä vuotta sitten. Oma mummoni täytti juuri 90, liikkuu ja touhuaa, muisti vähän heittää muttei ollenkaan niin pahasti että se haittaisi vielä elämää millään lailla. Vanhempansakin elivät yli 90-vuotiaiksi, vaikka isä oli sotainvalidi.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidon hoitsuilla ei ole aikaa jäädä valvomaan että vanhus syö pöydälle laitetun ruuan koska hoitajilla on kiire ajaa seuraavan vanhuksen luokse. Hoitajilla on keskimäärin 10-15 minuuttia aikaa per vanhus käynnillään.

Minä voin sovitusti istua siellä vaikka tunnin valvomassa vanhuksen syömistä, toki hän myös sitten maksaa kuukausittain lisää sen ajan vuoksi jonka siellä sovitusti istun.

Teippaa niihin päivät milloin ne on ostettu ja että viimeisen myyntipäivän jälkeen voi heittää pois.