Parisuhteessa olevat, käperryttekö oikeasti aina iltaisin sohvalle kullan kainaloon?

Emme niinkään käperry toistemme kainaloon, mutta usein nojailen puolisoon ja tartumme toisiamme kädestä sohvallakin. Yhdessä ollaan oltu 24 vuotta.

Nuoruuden epäonnistuneiden suhteiden jälkeen sain lopulta sellaisen suhteen kun olin toivonutkin. Päätin, että tämä suhde toimii ja sen toimivuuteen minulla on osani. Huomioidaan toista, tullaan ovelle vastaan kun toinen tulee kotiin, kysytään miten päivä on mennyt, kiitetään pienestäkin asioista jne. Ihan pieniä juttuja, mutta niillä lujitetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Miehellä ei ole mitään asiaa tulla minun viereen sohvaan. Ei ole edes yrittänyt 15 vuoteen. Olemme myös nukkuneet eri huoneissa 12 vuotta. 

En ole romantiikkaan taipuvainen nainen. Voin joskus antaa miehen lakata multa varpaankynnet, nostan ketarat hänen syiinsä sohvalla.

Kyllä 🙂

Meillä ei edes ole sohvaa, joten aika tiukkaa tekisi ahtautua samaan nojatuoliin. Emme edes tykkää katsoa samoja ohjelmia ja luemme enemmän sen sijaan. Jos siis jotakin läheisyydestä pitäisi kehua tykäämme keskukstella. Silloinkaan ei kainaloon tunkeminen onnistuisi, koska jutellessa on parempi nähdä toisen kasvot ja ilmeet. En ole koskaan, en edes lapsena, välittänyt työntyä kenenkään ihoon kiinni ja liimautua siihen pitkäksi ajaksi. En käsitä, miten ihmiset pystyvät olemaan. Kokeillut kyllä, mutta niska tulee kipeäksi.

Kyllä me ainakin, viimeksi eilen, yhdessä yli 20 vuotta <3 

Ei. Meillä on omat sohvat nykyisin niin välttää tappelut; älä töni, paina, hengitä /hiostaa ym epämukavuuksista.