Jos 40-50v. mies on rehti, kiltti, raitis, suht varakas, komea ja hyvässä fyysisessä kunnossa ja täyspäinen, onko hän erityinen?
Lisäksi vielä huumorintajuinen, vastuuntuntoinen ja huomaavainen/hyvä sängyssä.
Yksi miinuspuoli löytyy, jonka kerron hetken päästä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleistäkin? Olemme olleet vuosia yhdessä eikä hän ole ikinä itkenyt tai raivonnut.
Nauranut kyllä on, onneksi. Ap
Mä olin parisuhteemme ensimmäiset 20 vuotta tuollainen. Peitin ja nielin kaiken paskan mitä puolisoni suunnalta niskaani kaadettiin, mistään vääryydestä en avannut suutani enkä koskaan korottanut ääntäni. Olin aina se, joka pyysi anteeksi, vaikken olisi tehnyt mitään väärää.
Sen jälkeen päätin, että nyt riittää. Aloin sanomaan vastaan, kertomaan että "sanomasi asiat tuntuvat pahalta". Silleen rauhallisesti ja asiallisesti.
Tähän vaimoni reagoi vastaamalla:
"No se on sun ongelma"
"Mikä sua vaivaa kun susta on tullut kauhee valittaja, et sä ennen oo ollu tommonen!"
Sen jälkeen vetäydyin takaisin kuoreeni enkä ole sanonut mitään. En ole kertonut, että syön masennuslääkkeitä, käyn terapiass
Toivottavasti terapiassa käsitellään myös läheisriippuvuuttasi. Ei ole millään tavalla tervettä eikä normaalia jäädä kaltoinkohdeltavaksi oman (mielen)terveyden kustannuksella. Toivottavasti saat voimia riuhtaista itsesi irti, elämä on niin paljon parempaa kun ei tarvitse kävellä munankuorilla ja saa hengittää vapaasti. Kipeää se tekee, kuin laastarin irrotus, mutta se on tehtävä. Tsemppiä. Suomi on täynnä paskoja parisuhteita, me nykyiset keski-ikäiset ollaan saatu vielä niin myrkyllisiä malleja, ettei niitä pitäisi pistää enää yhtään eteenpäin.
Ja miksi et eroa? Ei kannata ainoa elämä tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Mun korvaan kuulostaa tosi tylsältä kaverilta. On aina red flagi, jos mies sanoo olevansa kiltti tai tyyliin "en lyö". Ikäänkuin olisi joku lisäominaisuus se ettet kulje hakkaamassa naisia.
N22
No hei, ihmisillä on erilaiset kriteerit, ainakin oman käytöksen suhteen. Joku julkkis kerran kertoi tutustaan: tämä tuttu oli mennyt laivan hyttiin todella humalaisen naisen kanssa. Nainen oli sammunut. Mies kertoi olleensa HERRASMIES, eikä ollut käyttänyt naista hyväkseen. Et on herrasmiestenkin kriteerit laskeneet aika alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleistäkin? Olemme olleet vuosia yhdessä eikä hän ole ikinä itkenyt tai raivonnut.
Nauranut kyllä on, onneksi. Ap
Mä olin parisuhteemme ensimmäiset 20 vuotta tuollainen. Peitin ja nielin kaiken paskan mitä puolisoni suunnalta niskaani kaadettiin, mistään vääryydestä en avannut suutani enkä koskaan korottanut ääntäni. Olin aina se, joka pyysi anteeksi, vaikken olisi tehnyt mitään väärää.
Sen jälkeen päätin, että nyt riittää. Aloin sanomaan vastaan, kertomaan että "sanomasi asiat tuntuvat pahalta". Silleen rauhallisesti ja asiallisesti.
Tähän vaimoni reagoi vastaamalla:
"No se on sun ongelma"
"Mikä sua vaivaa kun susta on tullut kauhee valittaja, et sä ennen oo ollu tommonen!"
Sen jälkeen vetäydyin takaisin kuoreeni enkä ole sanonut mitään. En ole kertonut, että syön masennuslääkkeitä, käyn terapiass
No aika vaikeaa on vaimosi ymmärtää yhtäkkistä muutostasi. Olette urautuneet tiettyihin rooleihin ja tapoihin toimia. Oman hyvinvointisi takia ehdotan kissan nostamista pöydälle, avoin keskustelu ja jos mahdollista, pariterapiaa. Eronkin uhalla. Toisinaan ero pelastaa ihmisen, joskaan ei parisuhdetta.
Mun poikani ja vävyni ovat tuollaisia, viiniäkin vain satunnaisesti ruuan kanssa. Nykyään taitavat jo olla erityisiä harvinaisuuksia kun katukuvaa katsoo.
Lisäksi arvostavat vaimojaan, ovat osallistuvia puolisoita ja isiä.