Haluan kadota ennen kuin tulevaisuus on totta

Heippa Ap, olisin voinut ite kirjoitta melkein samanlaisen aloituksen. Mietin usein kuinka voisin vaan kadota, toisaalta olisi kivaa asua samalla tavalla ajattelevien kanssa lähekkäin jossa korvessa. Haluaisin kalastella, kerätä marjoja ja sieniä. Poltella nuotiota ja tuijotella sitä illat kun tähdet ei vielä näy. Kuljeskella minne jalat vie. Käydä pulahtamassa vesissä ja pestä pyykkiä. Päivät kuluisi pieniä puuhia tehden kuten ajattelen että ihmisen on tarkoituskin ollut alunperin.

Minua inhottaa myös kun huomaan että se maailma jonka olen tuntenut on katoamassa enkä halua olla mukana tekemässä sitä uutta versiota. Tykkään muutenkin vanhoista, perinteisistä asioista, käsillä tekemisestä niin tämä kehitys tuntuu hyvin vieraalta ja vastenmieliseltä.

Olisi riittänyt aika kun käytettiin kirjastoja ja puhelinluetteloita, käytiin kylässä, ei ollut kiirettä, eikä valvontaa joka tuntuu ylettävän lonkeronsa kaikkialle. 

N32

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä suomalaisten sivistyneisyyden taantumisesta. En kuitenkaan päätä päiväni sen vuoksi. Aina voi yrittää elää omassa kuplassa. Onneksi myös mieheni jakaa saman kiinnostuksen kirjallisuuteen, musiikkiin ja taiteisiin. En huolestuisi liikaa myöskään  tekoälystä. Paljon puhetta, vähän tuloksia, ainakin toistaiseksi. Ja iltapäivälehtien klikkiotsikot kannattaa jättää tyynesti lukematta. 

Minä sen sijaan huolestun tekoälystä - juuri siksi, että sille (= sen takana oleville tietotekniikkajättifirmoille) ollaan antamassa yleismaailmallinen ehdoton ylivalta siitä huolimatta, että väitetyssä hyödyllisyydessä on paljon puhetta ja vähän tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Heippa Ap, olisin voinut ite kirjoitta melkein samanlaisen aloituksen. Mietin usein kuinka voisin vaan kadota, toisaalta olisi kivaa asua samalla tavalla ajattelevien kanssa lähekkäin jossa korvessa. Haluaisin kalastella, kerätä marjoja ja sieniä. Poltella nuotiota ja tuijotella sitä illat kun tähdet ei vielä näy. Kuljeskella minne jalat vie. Käydä pulahtamassa vesissä ja pestä pyykkiä. Päivät kuluisi pieniä puuhia tehden kuten ajattelen että ihmisen on tarkoituskin ollut alunperin.

Minua inhottaa myös kun huomaan että se maailma jonka olen tuntenut on katoamassa enkä halua olla mukana tekemässä sitä uutta versiota. Tykkään muutenkin vanhoista, perinteisistä asioista, käsillä tekemisestä niin tämä kehitys tuntuu hyvin vieraalta ja vastenmieliseltä.

Olisi riittänyt aika kun käytettiin kirjastoja ja puhelinluetteloita, käytiin kylässä, ei ollut kiirettä, eikä valvontaa joka tuntuu ylettävän lonkeronsa kaikkialle. 

Kiitos Sinulle, kirjoitit täsmälleen sen, miltä minustakin tuntuu! Samastun erityisesti ajatukseesi siitä, että koko tuttu maailma on katoamassa. On kuin jokin rakas ja läheinen vähä vähältä lipuisi kauemmas ja häviäisi utuun. Sen tilalle nousee jotakin irvokasta, jolta ei ehdi peittää silmiään. Jokainen näistä lähtökohdista aukeava mahdollinen maailma on tavalla tai toisella sietämätön.

Olen siitä tavattoman onnekas, että minulla on vielä 91-vuotias isoäitini. Hän muistaa ajan, jolloin piimäkannuissa pidettiin sammakoita nestettä polkemassa, jolloin hän itse nelivuotiaana piteli hevosen ohjaksia heinäkuormaa ajettaessa, jolloin kotona paahdettiin itse talkkunaa. Tuosta maailmasta viimeisetkin muistot ovat katoamassa.

En tietenkään karsasta niitä yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat rakentaneet tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja sallivuutta; arvostan sitä, että monin tavoin elämä on nyt helpompaa. Tuntuu vain, että ylpeys ja vauhtisokeus ovat ottaneet ohjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa Ap, olisin voinut ite kirjoitta melkein samanlaisen aloituksen. Mietin usein kuinka voisin vaan kadota, toisaalta olisi kivaa asua samalla tavalla ajattelevien kanssa lähekkäin jossa korvessa. Haluaisin kalastella, kerätä marjoja ja sieniä. Poltella nuotiota ja tuijotella sitä illat kun tähdet ei vielä näy. Kuljeskella minne jalat vie. Käydä pulahtamassa vesissä ja pestä pyykkiä. Päivät kuluisi pieniä puuhia tehden kuten ajattelen että ihmisen on tarkoituskin ollut alunperin.

Minua inhottaa myös kun huomaan että se maailma jonka olen tuntenut on katoamassa enkä halua olla mukana tekemässä sitä uutta versiota. Tykkään muutenkin vanhoista, perinteisistä asioista, käsillä tekemisestä niin tämä kehitys tuntuu hyvin vieraalta ja vastenmieliseltä.

Olisi riittänyt aika kun käytettiin kirjastoja ja puhelinluetteloita, käytiin kylässä, ei ollut kiirettä, eikä valvontaa joka

 

(Ja ap:n vastaus oli siis tämä.) 

Voi Ap, niinpä, ehkä me tavataan vielä jossain kun on jättäydytty elämään 'vanhalla' tavalla. Tulee mieleen alzheimerin tautiin sairastunut ja menehtynyt mummoni ja hänestä luopuminen, samalla tavalla tuntuu että maailmasta on luovuttava, lipuen. Ei tuntunut helpolta silloinkaan teininä mutta ei tunnu nytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuus ei voi olla kokonaan huono, koska menneisyyskään ei ole ollut.

Maailmassa on myös iso joukko samalla lailla ajattelevia ihmisiä, jotka ovat aktiivisia kohtuullisemman maailman puolesta. Esimerkiksi moniin lakeihin on voitu vaikuttaa jne.

Lamaannus tai katoaminen ei ole ratkaisu, se sisu on.

Varallisuuden ja vallan keskittyminen yhä harvemmille on vain valitettavasti jatkunut jo niin pitkään, että vaikka yhä suurempi joukko on jo ajatellut samalla tavalla tai havahtuu ajattelemaan samalla tavalla, heidän asemansa käy kaiken aikaa toivottomammaksi suhteessa niihin harvoihin, jotka pystyvät päättämään kaikesta pelkästään omien etujensa mukaisesti.

Voihan lässytys nyt taas. 

Sori nyt, mutta toi "klassinen sivistys" ja "kaunis kirjasuomi" ei ole enää tätä päivää. Tulevaisuudessa on ne tärkeät asiat. Sunlaiset ihmiset jää jalkoihin.