Mitä, jos lapsi ei suostu pyytämään anteeksi?

Opetin lapset pyytämään anteeksi, ja sittenpä he kivahtivat anteeksi sellaisella fuck off -äänellä. 

Tehokkainta on ollut pyytää itse oma-aloitteisesti anteeksi, kun on kiivastunut. Silloin on lapsen puolelta tullut aito anteeksipyyntö siitä omasta osuudesta.

Totuus on, että lapset hakevat välillä konflikteja. Se on opettelua, mallista opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Entisiltä lestadiolaisilta voit kysyä, miten hienosti se kasvatuksessa toimii, että pakotetaan pyytämään ja antamaan anteeksi. Hyvä aihe käsitellä terapiassa. 

Lapselle pitää opettaa myötätuntoa ja ymmärtämään, miltä joku jostain toisesta tuntuu, puhumalla, esimerkkitarinoilla ym. Mutta älä pakota pyytämään anteeksi. Siitä tulee vaan ihan turhaan mörkö.

Näytä esimerkkiä ja pyydä itse anteeksi jos toimit huonosti tai sanot pahasti. 

Miltään entisiltä edellisistä ei kannata kysellä mikäli ei halua kuulla kuin pas kaa

Olin muutaman vuoden ikäinen, kun minua vaadittiin ottamaan aikuista, olisiko ollut äiti tai mamma, kaulasta kiinni ja pyytämään anteeksi. En ymmärtänyt lainkaan, mistä on kysymys. Kukaan ei selittänyt, miksi pitää toimia noin. Ja miksi ottaa toista kaulasta kiinni, kun meillä ei halailtu koskaan. Jos olisi ensin selitetty, että tein jotain väärin tai pahaa ja loukkasin siten toista ihmistä, ja silloin pitää pyytää anteeksi. Ei meillä kukaan muukaan koskaan pyytänyt anteeksi. Miksi siis minun piti tehdä niin?

Vierailija kirjoitti:

Annetaanko tilaa kasvaa kiusaajaksi jos ei laiteta pyytämään anteeksi eli ymmärtämään väärää tekoa ?

Ei pakottamalla synny mitään oikeaa ymmärtämistä.

Ankarat vanhemmat kasvattavat huijareita, teeskentelijöitä ja silmänpalvojia.