Mua ahdistaa! Mulla on kova huoli ja syyllisyys!
Olen kotona 2 lapsen kanssa 2v ja 4v päivisin. Mulla on korkeakoulutus, pätkätöitä, miehellä yt:t töissä, rahasta tiukkaa vaikkei lainaa ja eletään sästeliäästi. Tänään taas tuli huudettua esikoiselle iahn turhasta oikeastaan, ihan tavallista uhmaa se lapselta oli. Miksi mä puran omaa huolta ja pahaa oloa lapsiini? Kauhea morkkis! Mitä mun lapsista tulee? Pelottaa oireilevatko aikanaan ampumalla koulukaverit. Parhaani yritn, mutta riittäkö se?
Kommentit (2)
Mutta varmasti kaikki vanhemmat huutavat joskus, eikä se vahingoita lasta, jolla perusasiat ja perusturvallisuus kunnossa. Pitää olla armollinen itselleenkin. Lasten pitää nähdä erilaisia tunteita ja niiden sallimista kotona, jotta eivät pelkää niitä itsessäänkään. Nämä viime aikojen tapahtumat vaan herkistävät meidät vanhemmat pohtimaan vanhemmuttamme liikaakin. Tsempit ja öitä!
Eiköhän se ole pahempaa, että jossain vaiheessa kadottaa kontaktin siihen lapseen eikä osata enää kommunikoida -tai ei ehditä- ja nuori hakee kokemuspohjaa ja juttukaveria sitten samankaltaisistaan.
Viettäkää aikaa niiden lastenne kanssa ja pysykää jyvällä heidän ajatuksistaan. Jos jollain vaikka onkin radikaaleja ajatuksia, niin lasta voi ohjata purkamaan ne oikein, esim. jonkun harrastuksen avulla tai keskustelemalla.