Miten solmia uusia ystävyyssuhteita aikuisena?

Matkustelun myötä olen itse saanut ystäviä aikuisena. 

Aktivoi ikivanhoja ystävyyssuhteita. Etsi käsiisi lapsuudenkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Aktivoi ikivanhoja ystävyyssuhteita. Etsi käsiisi lapsuudenkavereita.

Melko huono idea. Useimmilla ei ole enää aikuisena mitään yhteistä jonkun peruskouluaikaisen kaverin kanssa. 

Up

Nuoruuden kaverit asuvat toisissa maissa. 

Jospa järjestäisit kävelylenkkejä vapaaehtoisile oman ikäluokan ihmisille. 

Ei mulla ole ainakaan onnistunut. Muutin Helsinkiin työn perässä 18 vuotta sitten. Yhtään kaveria tai ystävää en ole täältä saanut. Harrastuksissakin ihmiset tosiaan käväisee vaan harrastamassa ja äkkiä kotiin. Ei siellä kavereita etsitä. 

Toisaalta en mä ole pitkään aikaan edes kaivannut mitään ystäviä. Olen erakkouteeni totaalisen sopeutunut jo. Olen myös 100% etätyössä, eikä ole puolisoa tai lapsia. Mukavaa elämä näin.

En tiedä. Mulla on tosi paljon tuttuja harrastuksista, yhdistystoiminnasta, vauvamuskarista ja mistä lie, mutta ystäviä mulla on ne 3 lukio aikaista edelleen. Yliopistokaveritkin ovat etääntyneet ihan tuttavatasolle. Harrastuksissa kyllä on sellaisia parempia kavereita ja olen heitä muutamia tavannut myös muuten vapaa-ajalla mutta pieni haaste on itselleni se että koska ovat täysin eri ikäisiä ja vielä eri sukupuolta kuin minä, se jää kuitenkin pintapuoliseksi kaveruudeksi, joka on tärkeää sekin. Arvostan siis todella jokaista tuttavuus/kaveruus-suhdettakin.

Välillä itsekin mietin että miten voisi saada uuden ystävän ja syventää jotain tuttava/kaveri suhdetta niin että voitaisi vähän enemmän vaihtaa kuulumisia, soitella ja viestitellä, vaikeistakin asioista ja elämän isoista jutuista mitä nyt kenelläkin on mielen päällä. Mutta en tiedä, jotenkin se on haastavaa. Toisaalta, täytyy olla kiitollinen siitä että on laaja sosiaalinen verkosto, vaikka varsinaisia ystäviä vain muutama. Joskus mietin että ehkä oon vaan sellanen ihminen joka ei vaan helposti ystävysty ja sille ei voi mitään. Ehkä mun 2 pientä lasta on sitten ihan tarpeeks mun sielun sisko ja veli. En tiedä 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin frendie - sovelluksen kautta viime keväänä. Viestitellään joka viikko ja noin joka toinen viikko kyläillään tai nähdään kaupungilla. Täydellinen ystävä. On niin samanlaiset arvot, huumori ym.

Useamman kanssa olen kirjoitellut ja tavannut. Ei todellakaan kaikkien kanssa sujunut hyvin ja tapaaminen jäi yhteen kertaan. 

Vilkaisin Google Playn arvosteluja. Valtaosa sanoo että appi on buginen ja sekava. 

Ei se mikään sekava ole. Helppo on ja oman paikkakunnan voi valita. Kokeile. 

Eipä se paikkakunnan valinta sanottavasti auta kun käyttäjämäärä on niin suppea, että pk-seudun ja Tampereen ulkopuolelta on pari hassua osumaa. 

Asun 65000 asukkaan kaupungissa, ja täällä frendiessä on yli 90 naispuolista ystävän hakijaa. Iältään ovat 18-59. Miehiä en ole katsonut.

Suosittelen kokeilemaan. 

Ai että mua taannoin nauratti kun kokeilin kaverihaku.netiä ja ainoa, joka mulle vastasi, oli joku kiimainen eläkeläismies. Hauskaa siinä oli se, että koska olen itse 40, se uskotteli esittelyviestissä olevansa 45, mutta se ressu ei ollut tajunnut että xenniaalista mennäkseen sen olisi pitänyt vähän muokata muitakin yksityiskohtia esittelytekstissään. Se siis väitti olevansa 45-vuotias Pentti-niminen leski, jonka harrastuksiin lukeutui mm. lavatanssit ja matkailuautolla reissaaminen. Et semmosia saaliita siellä. 

Olen ollut sekä Frendiessä että muilla vastaavilla sivustoilla ja kokemus on, että vaikka melko moni on tehnyt profiilin ja monilla on myös ilmoitettu yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ihmiset on silti oudon passiivisia. Kukaan ei tee aloitetta, ja pari kertaa kun olen itse lähestyhyt jotain tyyppiä, homma on tyssännyt parin ekan viestin jälkeen. En kuitenkaan ole mikään epäilyttävä friikki vaan ihan normaali, koulutettu ja hyväkäytöksinen ihminen. 

Lukiolaisena elämäntilanne olikin erilainen.  Asui vanhempien kanssa,  ei tarvinnut ajatella vessapaperin hintaa eikä huolehtia muista ihmisistä.  Aikuisena on hyvin erilaisia elämäntilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisena elämäntilanne olikin erilainen.  Asui vanhempien kanssa,  ei tarvinnut ajatella vessapaperin hintaa eikä huolehtia muista ihmisistä.  Aikuisena on hyvin erilaisia elämäntilanteita. 

Miten se vessapaperin ostaminen liittyy yksinäisyyden kokemiseen tai siihen, natsaako kemiat? Ihmisellä voi olla kiireisimmät ruuhkavuodet menossa ja silti kokemus, että ystäviä saisi olla enemmänkin. 

Ihmeellistä että ystäviävailla olevia on niin paljon. Ette taida olla valmiita vaan ystävyyteen tai sitten se on joku helkutin kilpailu kenellä menee paskimmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä että ystäviävailla olevia on niin paljon. Ette taida olla valmiita vaan ystävyyteen tai sitten se on joku helkutin kilpailu kenellä menee paskimmin.

Enää pitäisi keksiä, mikä sua vaivaa. 

Videot, somet, messut, ulkona? Kiinnostuksenkohteet eli aiheet.

Vierailija kirjoitti:

Videot, somet, messut, ulkona? Kiinnostuksenkohteet eli aiheet.

Messut? 

Olen todennut että ei se useimmilta enää nuoruuden jälkeen onnistu. On niitäkin, jotka ystävystyy ihan missä tahansa, mutta enemmistö ei vaan enää osaa tai halua tutustua edes, vaikka olisivat yksinäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisena elämäntilanne olikin erilainen.  Asui vanhempien kanssa,  ei tarvinnut ajatella vessapaperin hintaa eikä huolehtia muista ihmisistä.  Aikuisena on hyvin erilaisia elämäntilanteita. 

Miten se vessapaperin ostaminen liittyy yksinäisyyden kokemiseen tai siihen, natsaako kemiat? Ihmisellä voi olla kiireisimmät ruuhkavuodet menossa ja silti kokemus, että ystäviä saisi olla enemmänkin. 

Mä tulkitsin tuon aiemman kirjoituksen niin, että lukiossa muilla oli aika samanlainen elämäntilanne kuin itselläkin. Oli vaan se koulu, omat harrastukset ja kaverit. Muusta ei tarvinnut huolehtia eikä olla huolissaan. Ei ihmisistä, ei rahasta.  Sen vuoksi oli helpompaa ystävystyä, kun ikäluokassa ei ollut mitään kiireisimpiä ruuhkavuosiaan eläviä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole ainakaan onnistunut. Muutin Helsinkiin työn perässä 18 vuotta sitten. Yhtään kaveria tai ystävää en ole täältä saanut. Harrastuksissakin ihmiset tosiaan käväisee vaan harrastamassa ja äkkiä kotiin. Ei siellä kavereita etsitä. 

Toisaalta en mä ole pitkään aikaan edes kaivannut mitään ystäviä. Olen erakkouteeni totaalisen sopeutunut jo. Olen myös 100% etätyössä, eikä ole puolisoa tai lapsia. Mukavaa elämä näin.

Melkein sama kuin mulla! N50

Muuta ulkomaille, siellä kaikki suomalaiset/muualta tulevat on samassa tilanteessa, eli kukaan ei tunne oikein ketään, mutta moni kaipaa sosiaalisia kontakteja uudessa paikassa ja tutustuminen uusiin ihmisiin on matalalla kynnyksellä.