Lue keskustelun säännöt.
Aina kun yritän siivota niin lamaannun koska tavaraa on ihan kamalasti,mitä tehdä?
Kommentit (146)
laita roskiin, tavaran siirto ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuudenkotini oli aina todella sotkuinen, siksi itselläni on aina ajatus, että jotain uutta hankkiessa jostain edellisestä on luovuttava.
Pääosin toki tarkoittaa sitä, että ostan uutta vasts kun edellinen menee rikki.
Itsessään siivoaminen on itse asiassa ihan mukavaa, kun laittaa langattomat kuulokkeet, ja kuuntelee samalla jotain podcastia.
Vierailija kirjoitti:
Lajittelussa ja viemisessä toki oma vaivansa.
Etenkin kun ei ole autoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä aikuisten lasten jättämällä tavaroille ja vaatteille joita ei saa hävittää. Eivät mahdu heidän pieniin asuntoihin. Kun perhe on iso niin aika paljon ylimääräistä taloustavaraa, tekstiiliä, urheiluvälineitä sun muuta jää yhdelle ihmiselle kun lapset muuttavat omilleen. Tuntuu tarvi koskaan enää ostaa muuta kuin ruokaa ja vessapaperia, ehkä jotain pesuaineita sentään
Olisko joku Pelikan varasto tyyppinen juttu mahdollista teidän paikkakunnalla?
Meillä lapset ovat muuttaneet tässä muutaman vuoden sisään ja jonkin verran sitä tavaraa jäi. Me sitten miehen kanssa tässä suunnitellaan muuttavamme pienempään. Tämä iso omakotitalo on nyt vaan liikaa kahdelle ja parille satunnaisella yökyläilijälle. Mua ei huvita siivota enää.. Harmittaa muuttaa mutta realiteetit... lumityöt, pihatyöt, sisätyöt, rempat... äh.
Ajateltiin muksujen kanssa, että kukin tulee pakkaamaan ne vikat kamansa kunnon kannellisiin laatikoihin ja merkkaavat omansa. Välipäivnä olisi aikaa. Tyhjennetään myös muutkin nurkat, kun onhan tätä tavaraa kertynyt 30 vuoden ajalta.
Vuokrataan tuommoinen ulkopuolinen varasto. Niitähän saa eri kokoisia, että saadaan kaikki tavarat sinne, joita ei nyt tarvitse. Ja saahan sieltä haettua, jos jotain tarvii. Esim juurikin sesonkituotteet, varamatot, kevät ja kesävaatteet, jos joku niitä vielä vekslailee. Urheiluvälineetkin.
Miksei tuommoista tajunnut, kun lapset olivat pieniä. Olisi kummasti jäsentänyt vuodenaikoja ja ollut siistimpää, eikä vaan autotallissa viemässä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lahjoitin pois Aku Ankan taskukirjoja kun eräs ystäväni antoi ne mulle. Jälkeenpäin tämä lahjoittaja kyselee multa mitä tein niille. Lahjoittajan ei kuulu kysellä enää mitään minne se tavara meni! Todella epäkohteliasta. Saaja saa vaikka tunkea roskiin lahjoitustavaran. Valehtelin että panin jemmaan. Ja jos vielä kyselee niin annan tiukan vastauksen. En taida ottaa vastaan tältä tyypiltä enää mitään. Eräs työkaverini on avustaja ja hän kertoi että jos asiakas haluaa heittää roskiin esim.maton niin sitä ei saa ottaa itelle, vaan heittää roskiin. Muuten syytetään varkaudesta. Näin on käynyt. Älytöntä kyllä.
Mä löysin kaikki Aku Ankan taskukirjat paperiroskiksesta. Naapuri oli vähän siivonnut. No ne tuli heti meille kaikki ja kovasti niitä on lapset lukeneet.
Vierailija kirjoitti:
Samoin , ja siivouksesta ei tule mitään ....
Kuka sitä tavaraa teille kantaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#naiset
#temu
#shein
Miehet ovat Suomessa Temun suurimpia asiakkaita. Tutkittu juttu. Mitä lie roinaa ja elektroniikkaa ostelevat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari vuotta noin ja sitten havahduin siihen, että olen entisestä pahemmassa "suossa". Töissä vitkuttelin todella myöhään. Lähdin syömään ja kiertelin kaupungissa. Ahdisti mennä kotiin, kun se o li niin sekaisin. Itamyöhään, että suoraan nukkumaan ja aamulla suihkun kautta töihin. Pyysin apua. Hävetti aivan saakelisiti, mutta tunnustin, etten pärjää yksin. Edes vähän jos saisin...
Siskoni tuli ja noitus ja haukku ja sätti. Ahdistuin enemmän,mutta kyllä se sitten ymmärsi tilanteeni ja minkä paskavuoren edessä olen. Hän hommas hanskat, jätesäkkejä ja isoja säilytyslaatikoita. Tavara kerrallaan käytiin läpi.
Kyllä mulla esim keittiö ja veski on kunnossa, mutta kaikki muu... Makkarissa niin paljon kaikkea, ettei sänkyä enää näkynyt, joten mähän sitten siirryin sohvalle nukkumaankin lopulta. Kunnes olkkarin olin saanut "kaatopaikaksi".
Työssäkäyvä nainen kuitenkin suht hyvä palkkainen. Joten kun saa
Ihana kertomus, kiitos!
Hyvä kun sait apua. Ja tosiaan ostosriippuvuus on todellinen asia ja kuten muistakin riippuvuuksista parantuminen se vie aikaa. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä ketjusta!
Aloin kerätä roskia (pahvi ja paperi ensin). Oikein innostuin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lahjoitin pois Aku Ankan taskukirjoja kun eräs ystäväni antoi ne mulle. Jälkeenpäin tämä lahjoittaja kyselee multa mitä tein niille. Lahjoittajan ei kuulu kysellä enää mitään minne se tavara meni! Todella epäkohteliasta. Saaja saa vaikka tunkea roskiin lahjoitustavaran. Valehtelin että panin jemmaan. Ja jos vielä kyselee niin annan tiukan vastauksen. En taida ottaa vastaan tältä tyypiltä enää mitään. Eräs työkaverini on avustaja ja hän kertoi että jos asiakas haluaa heittää roskiin esim.maton niin sitä ei saa ottaa itelle, vaan heittää roskiin. Muuten syytetään varkaudesta. Näin on käynyt. Älytöntä kyllä.
Mä löysin kaikki Aku Ankan taskukirjat paperiroskiksesta. Naapuri oli vähän siivonnut. No ne tuli heti meille kaikki ja kovasti niitä on lapset lukeneet.
Mua oikeasti sylettää tuommoiset ihmiset, jotka heittää tuommoisia tuotteita roskiin. Äkkiähän ne sais kulkemaan eteenpän, kun vaan ilmottais jossain. esim meillä on taloyhtiön FB sivut, johon laitetaan tuommoisista tai sitten yhteen lämminkellariin. Jos tavara ei viikossa mene, nin sitten hakee pois.
Tai laittaa jollekin annetaan palstalle. Aina löytyy keräilijöitä ja lukuintosia.
Divarit kun ei ota, eikä ne kirpparillakaan liiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari vuotta noin ja sitten havahduin siihen, että olen entisestä pahemmassa "suossa". Töissä vitkuttelin todella myöhään. Lähdin syömään ja kiertelin kaupungissa. Ahdisti mennä kotiin, kun se o li niin sekaisin. Itamyöhään, että suoraan nukkumaan ja aamulla suihkun kautta töihin. Pyysin apua. Hävetti aivan saakelisiti, mutta tunnustin, etten pärjää yksin. Edes vähän jos saisin...
Siskoni tuli ja noitus ja haukku ja sätti. Ahdistuin enemmän,mutta kyllä se sitten ymmärsi tilanteeni ja minkä paskavuoren edessä olen. Hän hommas hanskat, jätesäkkejä ja isoja säilytyslaatikoita. Tavara kerrallaan käytiin läpi.
Kyllä mulla esim keittiö ja veski on kunnossa, mutta kaikki muu... Makkarissa niin paljon kaikkea, ettei sänkyä enää näkynyt, joten mähän sitten siirryin sohvalle nukkumaankin lopulta. Kunnes olkkarin olin saanut "kaatopaikaksi".
Työssäkäyvä nainen kuitenkin suht hyvä palkkainen. Joten kun saa
Olet onnekas kun sait läheiseltä apua. Itse en ole kyennyt siivoamaan yli 10 vuoteen ja vaan hoitovasteettoman masennuksen vuoksi kyennyt vaan makaamaan sängyllä. Olen pyytänyt apua lääkäristä, sanoivat että pyydä apua läheisiltä. Olen vuosia pyytänyt apua äidiltä ja sisaruksilta, mutta he eivät ole halunneet auttaa, eivät kuulemma ymmärrä mikä minun ongelmani on vaikka juurta jaksaen selitetty. Ovat sitä mieltä että olen tahallani ja omasta toiveestani tässä jamassa koska olen "niin kummallinen". Meidän perheessä ei ole saanut olla heikko, aina pitänyt pystyä ja pärjätä. No minä en ole siihen kyennyt, yksin.
Vierailija kirjoitti:
laita roskiin, tavaran siirto ei auta.
Mua lamaannuttaa nämä kehotukset laittaa hyvää tavaraa roskiin. Siis tulee ihan fyysisesti niin etova olo ja saa entisestään säilömään niitä tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pari vuotta noin ja sitten havahduin siihen, että olen entisestä pahemmassa "suossa". Töissä vitkuttelin todella myöhään. Lähdin syömään ja kiertelin kaupungissa. Ahdisti mennä kotiin, kun se o li niin sekaisin. Itamyöhään, että suoraan nukkumaan ja aamulla suihkun kautta töihin. Pyysin apua. Hävetti aivan saakelisiti, mutta tunnustin, etten pärjää yksin. Edes vähän jos saisin...
Siskoni tuli ja noitus ja haukku ja sätti. Ahdistuin enemmän,mutta kyllä se sitten ymmärsi tilanteeni ja minkä paskavuoren edessä olen. Hän hommas hanskat, jätesäkkejä ja isoja säilytyslaatikoita. Tavara kerrallaan käytiin läpi.
Kyllä mulla esim keittiö ja veski on kunnossa, mutta kaikki muu... Makkarissa niin paljon kaikkea, ettei sänkyä enää näkynyt, joten mähän sitten siirryin sohvalle nukkumaankin lopulta. Kunnes olkkarin olin saanut "kaatopaikaksi".
Työssäkäyvä nainen kuitenkin suht hyvä palkkainen. Joten kun saa
Hienoa että olet päässyt eteenpäin ja selvinnyt ongelmasta noin menestyksekkäästi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin tukien leikkausten takia muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon, joten tavaraa on näennäisesti "liikaa", vaikka heitin sohvan ja tietokonepöydänkin kaatopaikalle. Joitain tavaroita koetin myydä mutta eihän tässä maassa enää mikään mene kaupaksi. Kunnossa olevaa, ja normaalitilanteessa rahanarvoista tavaraa ei kyllä kannata roskiinkaan heittää, joten asun sitten näennäisesti hordarikämpässä.
Olen samaa mieltä, että käyttökelpoista, sinänsä tarpeellista (ylimääräistä) tavaraa ei ainakaan roskiin laiteta. Pelkästään siksi, että oma pää ei kestä pientä kaaosta kaapeissa. Nuppi kuntoon ensin.
Kun ihminen on henkisesti tasapainossa, häntä ei haittaa pieni epäjärjestys, villakoirat nurkissa, maton hapsut sekaisin tai taulut vinossa. Mutta kun pää on kaaoksessa, se triggeröityy sinänsä h
Kun se näennäinen tavarapaljous siksi että on pitänyt muuttaa pienempään asuntoon on ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa, ei ole mitään halua vähentää tavaraa kun ne on minun harrastuksiin liittyviä. Kun ei kerran töihin oteta, niin ne harrastukset on sitäkin tärkeämpiä. Jos taas pääsisin töihin, voisin taas hankkia isomman asunnon johon nämä mahtuisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä aikuisten lasten jättämällä tavaroille ja vaatteille joita ei saa hävittää. Eivät mahdu heidän pieniin asuntoihin. Kun perhe on iso niin aika paljon ylimääräistä taloustavaraa, tekstiiliä, urheiluvälineitä sun muuta jää yhdelle ihmiselle kun lapset muuttavat omilleen. Tuntuu tarvi koskaan enää ostaa muuta kuin ruokaa ja vessapaperia, ehkä jotain pesuaineita sentään
Kummallakin on äitiyspakkauksen verran tavaraa, ovat mulla vaatekomerossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä aikuisten lasten jättämällä tavaroille ja vaatteille joita ei saa hävittää. Eivät mahdu heidän pieniin asuntoihin. Kun perhe on iso niin aika paljon ylimääräistä taloustavaraa, tekstiiliä, urheiluvälineitä sun muuta jää yhdelle ihmiselle kun lapset muuttavat omilleen. Tuntuu tarvi koskaan enää ostaa muuta kuin ruokaa ja vessapaperia, ehkä jotain pesuaineita sentään
Kai niitä muutaman vuoden voi säilyttää, mutta sitten kohteliaasti alkaa kysellä, laitetaanko eteenpäin vai ottaako lapsi tavaransa itselleen. Omat vanhempani toimivat näin ja se oli ihan ok. Sängynaluslaatikoihin ja vastaaviin saa kyllä mahtumaan yllättävän paljon. Jos lapset eivät tavaroita ota, ovatko ne tarpeellisia heille?
Jos aikuisilla tarkoitetaan 18-25 vuotiaita lapsia, jotka just ovat muuttaneet omilleen, niin on ok vuosi, pari säilyttää jotain heidän tavaroitaan.
Jos taas aikuinen lapsi 30+v, joka asunut vuosia poissa kotoa, niin ilmoitus, että hae tavarasi pois. Voihan hyvin olla, ettei hänkään tarvitse niitä, silloin vanhempien koti ei tarvitse olla varasto roskalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä aikuisten lasten jättämällä tavaroille ja vaatteille joita ei saa hävittää. Eivät mahdu heidän pieniin asuntoihin. Kun perhe on iso niin aika paljon ylimääräistä taloustavaraa, tekstiiliä, urheiluvälineitä sun muuta jää yhdelle ihmiselle kun lapset muuttavat omilleen. Tuntuu tarvi koskaan enää ostaa muuta kuin ruokaa ja vessapaperia, ehkä jotain pesuaineita sentään
Kai niitä muutaman vuoden voi säilyttää, mutta sitten kohteliaasti alkaa kysellä, laitetaanko eteenpäin vai ottaako lapsi tavaransa itselleen. Omat vanhempani toimivat näin ja se oli ihan ok. Sängynaluslaatikoihin ja vastaaviin saa kyllä mahtumaan yllättävän paljon. Jos lapset eivät tavaroita ota, ovatko ne tarpeellisia heille?
Jos aikuisilla tarkoitetaan 18-25 vuotiaita lapsia, jotka just ovat muuttaneet omilleen, niin on ok vuosi, pari säilyttää jotain heidän tavaroitaan.
Jos taas aikuinen lapsi 30+v, joka asunut vuosia poissa kotoa, niin ilmoitus, että hae tavarasi pois. Voihan hyvin olla, ettei hänkään tarvitse niitä, silloin vanhempien koti ei tarvitse olla varasto roskalle.
Miten voit kutsua lastesi tärkeitä tavaroita ROSKAKSI? Meillä on ollut tapana säilyttää lasten rakkaimmat lelut ja ne on mennyt perintönä lastenlapsille. Näin on toimittu monta sukupolvea. Ihanaa että lapsilla on aina isoisoisovanhempien ajoilta saakka mm.peltisiä pikkuautoja ja kauniita nukkeja. Nyt myös omien lasten lelut (LPS:t, actionukkelit, MLP:t..) odottaa lastenlapsia komerossa.
Jos aikuisten lasten omat tavarat eivät heille kelpaa, tai eivät välitä niistä paskan vertaa, vuosikausiin/ -kymmeniin, niin kyllä se on heille tarpeetonta, aikansa elänyttä, turhaa roskaa. Eikä lapsille mitenkään tärkeää.
Lelujen säästämisen, pienissä määrin ja ihan muutaman, ymmärrän jotenkin. Mutta säilytä ne itselläsi, älä laita romua kiertoon. Tuo "isoisoisovanhempien" lelujen säästäminen ja neljännelle (!) sukupolvelle tyrkyttäminen on just sitä hamstrausta ja vaikeutta luopua tavaroista. Ei mitään järkeä, ainoastaan se voimakas tunne, että mitään ei voi heittää pois. Ja kun se on se isomummun ensimmäinen posliinipäinen, haisevalla hamppukuidulla täytetty nukke. Se onkin ihana, aivan ihana, kyllä se tunne varmaan lämmittää saajaa nytkin, eikö?
Kukaan, ei kukaan ota ilolla vastaan tuollaista krääsää, satavuotta vanhoja, koin syömiä, rumia, kolhiintuneita silmäpuolinukkeja. Varsinkaan nykylapset. Ja heidän vanhempansa joutuvat taas säästää ne lapsenlapsilleen, niinkö?
Huomaatko, kuinka sanattomasti viet hamstrausta suvussa eteenpäin? Ja kukaan ei uskalla sanoa, että ei kiitos.
No, peltiautoista saattaakin vielä saada nettikirppiksillä ihan kivan hinnan, nukeista ei. Joten ehkä niistä onkin saajalleen iloa.
Tylyä tekstiä, ja karrikoidusti sanottu, mutta antanee aihetta miettimiseen, ettei elä toisten elämää ja sanele mitä kukin joutuu säilyttää kotonaan.
Tämä on järkevä neuvo. Ensin pitää välttää hankkimasta lisää tavaraa. Eli et säästä mitään tätä-saattaa-tarvita-joskus-tavaroita. Jos hankit jotain uutta, vanha vastaava tai muu tavara samalla pois.