Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö ja perheen ikävät kommentit
29.11.2025 |
Löytyiskö täältä ketään joka samaistuu?
Olen nuori aikuinen ja juuri muuttanut omilleni. Olen 15-vuotiaasta asti kärsinyt syömishäiriöstä. Välillä oireilu helpottaa, mutta aina se palaa takaisin. Ottaa päähän ja myös loukkaa paljon, kun perhe tietää syömisongelmistani, ja silti kommentoivat kehoani ja syömisiäni ikävään sävyyn. Oireiluuni kuuluu anorektista käytöstä, jonka jälkeen hetken aikaa ahmin hallitsemattomasti pääasiassa herkkuja, mutta myös tavallista ruokaa. Paino nousee alipainosta normaalin painon alarajalle. Kunnes alkaa taas syömisen rajoittaminen ihan minimiin ---> paino laskee merkittävään alipainoon, viimeksi bmi 16,80.
Tuntuu että erityisesti isäni yrittää tehdä huumoria näistä "ahmimisjaksoista". Tiedän ettei hän tahdo pahaa, mutta esim. viimeisimmällä vierailullani hän saattoi ihan puskista sanoa kaikkien edessä, että munkin pitäisi alkaa liikkumaan muualle kuin sängyltä jääkapille. Sitten koko perheelle oli ostettu 3 suklaalevyä. Kysyin voinko ottaa suklaata, johon isä sanoi "humoristisesti" mutta tosissaan, että sillä ehdolla etten syö kaikkia kerralla koska muillekin täytyy riittää. En ole koskaan syönyt vanhempieni herkkuja niin ettei muille jää. Hävetti.
Aina myös puhutaan avoimesti, että minä, isosiskoni ja äitini olemme ruumiinrakenteeltamme tämmöisiä "lyhyitä ja pyöreähköjä", toisin kuin isäni ja pikkusisarukset pitkiä ja hoikkia. Jokin aika sitten riitelin jostain pienestä asiasta äitini kanssa. Äitiä selvästi edelleen ärsytti tuo riita. Olin sovittamassa jotain xs-kokoisia urheiluhousuja peilin edessä ja ne olivat kireät. Äiti katsoi minua ja ivallisesti hymyillen totesi "eikö maha mahdu housuihin".
Saan myös kuulla laihtumisestani jatkuvaa kehumista, miten paljon paremmalta näytän hoikempana.
Tämä kaikki siitä huolimatta että olen monesti pyytänyt ettei kehoani tai syömisiä kommentoida.
Nyt taas vierailun jälkeen ahdistaa, ällöttää kuinka paljon olen taas syönyt, ja suunnittelen viikon vesipaastoa. En tiedä onko tässä tilanteessa enää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit vanhempiin joksikin aikaa. Nämä jutut voivat kuulostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta mieleni on niin pahasti rikki tällä hetkellä, että pienikin heitto voi laukaista viikkojen näännytyskuurin.
Kommentit (7)
Ota pari askelta taakse päin perheesi kanssa ja vietä aikaasi täysipäisten ja empatiaan kykenevien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valistettiinko perheenjäseniäsi syömishäiriöstäsi silloin kun olit alaikäinen? Osallistuivatko he hoitokokouksiin? Lapsen sairastuminen koskettaa koko perhettä, ja siitä toipuminen kuuluu myös äidille ja isälle. Sinun ei missään tapauksessa tarvitse suvaita vanhempiesi käytöstä.
Psyykkinen puolustusmekanismi. Yritys vitsailla voi toimia yhtenä puolustusmekanismina, joka auttaa ihmistä selviytymään vaikeista tunteista ja tilanteista. Vanhempasi tuntevat itsensä avuttomaksi seurassasi.
Lopetat sen syömishäiriöpelleilyn, syöt normaalisti ja olet kuten muutkin ihmiset. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä haitalliselta ympäristöltä syömishäiriöiselle, joten jos tavoite todella on parantuminen niin voi tehdä hyvää rajoittaa ainakin yhteydenpitoa. Onko siis näin, että perheesi on tietoinen syömishäiriöstäsi, oletko puhunut heille siitä? Todellisuus valitettavasti on, että mitä läheisempi suhde, usein läheisen itsetuhoinen käytös voi olla vaikea huomata, muutos tapahtuu hiipien.
Voi, olen tosi pahoillani puolestasi. Ei tuo ole normaalia kommentointia. Minusta kuulostaa siltä, että vanhempasi eivät ehkä kokonaan ymmärrä tilannettasi. Olisi varmaan hyvä, jos voisit vielä kerran rauhallisesti heille siitä puhu aja selittää, että jos tilanne jatkuu näin, sinun on vähennettävä kanssakäymistä heidän kanssaan.