Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö ja perheen ikävät kommentit
29.11.2025 |
Löytyiskö täältä ketään joka samaistuu?
Olen nuori aikuinen ja juuri muuttanut omilleni. Olen 15-vuotiaasta asti kärsinyt syömishäiriöstä. Välillä oireilu helpottaa, mutta aina se palaa takaisin. Ottaa päähän ja myös loukkaa paljon, kun perhe tietää syömisongelmistani, ja silti kommentoivat kehoani ja syömisiäni ikävään sävyyn. Oireiluuni kuuluu anorektista käytöstä, jonka jälkeen hetken aikaa ahmin hallitsemattomasti pääasiassa herkkuja, mutta myös tavallista ruokaa. Paino nousee alipainosta normaalin painon alarajalle. Kunnes alkaa taas syömisen rajoittaminen ihan minimiin ---> paino laskee merkittävään alipainoon, viimeksi bmi 16,80.
Tuntuu että erityisesti isäni yrittää tehdä huumoria näistä "ahmimisjaksoista". Tiedän ettei hän tahdo pahaa, mutta esim. viimeisimmällä vierailullani hän saattoi ihan puskista sanoa kaikkien edessä, että munkin pitäisi alkaa liikkumaan muualle kuin sängyltä jääkapille. Sitten koko perheelle oli ostettu 3 suklaalevyä. Kysyin voinko ottaa suklaata, johon isä sanoi "humoristisesti" mutta tosissaan, että sillä ehdolla etten syö kaikkia kerralla koska muillekin täytyy riittää. En ole koskaan syönyt vanhempieni herkkuja niin ettei muille jää. Hävetti.
Aina myös puhutaan avoimesti, että minä, isosiskoni ja äitini olemme ruumiinrakenteeltamme tämmöisiä "lyhyitä ja pyöreähköjä", toisin kuin isäni ja pikkusisarukset pitkiä ja hoikkia. Jokin aika sitten riitelin jostain pienestä asiasta äitini kanssa. Äitiä selvästi edelleen ärsytti tuo riita. Olin sovittamassa jotain xs-kokoisia urheiluhousuja peilin edessä ja ne olivat kireät. Äiti katsoi minua ja ivallisesti hymyillen totesi "eikö maha mahdu housuihin".
Saan myös kuulla laihtumisestani jatkuvaa kehumista, miten paljon paremmalta näytän hoikempana.
Tämä kaikki siitä huolimatta että olen monesti pyytänyt ettei kehoani tai syömisiä kommentoida.
Nyt taas vierailun jälkeen ahdistaa, ällöttää kuinka paljon olen taas syönyt, ja suunnittelen viikon vesipaastoa. En tiedä onko tässä tilanteessa enää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit vanhempiin joksikin aikaa. Nämä jutut voivat kuulostaa pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta mieleni on niin pahasti rikki tällä hetkellä, että pienikin heitto voi laukaista viikkojen näännytyskuurin.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sen haluan vielä sanoa, etten syytä vanhempiani ongelmastani. He ovat minulle todella rakkaita, ja monestakin asiasta tiedän että he rakastavat myös minua paljon. Siksi tuntuukin niin pahalta, kun en haluaisi asioiden menevän näin, ja tämän asian pilaavan välejämme. Vaikka olen täysi-ikäinen, niin tuntuu että tarvitsen vielä vanhempia. :(
Totta kai tarvitset vanhempiasi. Niinhän me kaikki. Tuo on pääasia, että teillä on molemminpuolista rakkautta. Keskity siihen. Ihmiset tekevät virheitä, älä juutu siihen, vaan mene eteenpäin. Keskustelkaa asiasta kunnolla ja rehellisesti. Voit myös kysyä vanhemmiltasi, miten he tilanteesi kokevat. Kerro myös oma kokemuksesi.
Olet monta kertaa kertonut heille, mitä tarvitset, ja he ovat yhtä monta kertaa osoittaneet, etteivät ota tarpeitasi huomioon. Vaihtoehdoksesi jää suojata itseäsi, miten pystyt.
Pidä pieni etäisyys perheeseesi, vaikuttaa toksiselta koko porukka
Vanhempasi ovat rajallisia, siinä missä muutkin ihmiset. He eivät varmastikaan ymmärrä miten ala-arvoisia nuo kommentit ovat. En sanoisi tuollaisia asioita edes ihmiselle, jolla ei ole syömishäiriötaustaa.
Ota joka tapauksessa toistaiseksi pikkuisen etäisyyttä, ja keskity rakentamaan tervettä minäkuvaa ja itsetuntoa. Hanki omia harrastuksia, tervehenkistä ystäväpiiriä, ja hakeudu syömishäiriön kanssa hoitoon. Syömishäiriöliiton vertaistukitapaamiset voisi myös olla hyvä ajatus.
Vanhempiasi et voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistasi kyllä. Se ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii harjoittelua.
Lisäksi, ole itsellesi lempeä. Kehosi on omasi ja sinua varten. Se kykenee vaikka mihin hienoon asiaan, riippumatta siitä onko vyötäröllä hiukan makkaraa vai ei. Rakasta sitä ja pidä itsestäsi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen auttaa että itsenäistyt napanuorastasi, olkoon mikä perheenjäsenesi tahansa, ja lisäksi että hankit oman 'perhe-elämän'.
Perhe on pahin, tsemppiä omaan elämään 🌞
Ei sun vanhemmat kykene sua rakastamaan ehjäksi typerillä heitoillaan, tarvitset ammattiapua.