Lue keskustelun säännöt.
Neuvostoliiton Berjozka-kaupoissa sai siis käydä vain jos oli turisti tai ns. kermaa ja maksaa sai vain ulkomaan valuutalla?
27.11.2025 |
Onko noiden valikoimasta mitään tietoa? Kysyn koska kirjoitan yhtä tekstiä lukion kurssilla.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
En muista enää, koska kiinnostavampaa oli käydä neuvostoliittolaisten omissa kaupoissa.
Eikö ne ollut yleensä tyhjiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käynyt sellaisessa Leningradissa ja muistaakseni siellä kyllä oli tavaraa, parempia tuotteita kuin paikallisten kaupassa, esim jotain hyvää suklaata taisin itse ostaa (tulee mieleen Royal-suklaa, mutta se ei ole varma muista)
Joo siis sieltä sai myös ulkomailta tuotuja tavaroita ja hyllyt olivat täynnä, kun taas paikallisten kaupoissa hyllyt saattoivat olla tyhjänä.
Tässä sulle avuksi linkki: https://zeithistorische-forschungen.de/2-2013/4536
Berjoskoissa oli taidetta ja turistikrääsää. Oli maatuskanukkeja ja ruusuhuiveja. Oli hyvät valikoimat viinaa ja mahorkkaa, erilaisia herkkuja kuten kaviaaria, suklaita jne.
Vierailija kirjoitti:
En muista enää, koska kiinnostavampaa oli käydä neuvostoliittolaisten omissa kaupoissa.
Et muista muutakaan niiltä reissuilta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista enää, koska kiinnostavampaa oli käydä neuvostoliittolaisten omissa kaupoissa.
Eikö ne ollut yleensä tyhjiä?
Ainakin kirjakaupassa oli hienoja taidepostikortteja pilvin pimein ja kirjoja. Ostin todella paljon niitä taidepostikortteja sieltä. Ruokakaupassa taisi olla tuurista kiinni, saiko leivän ja kaalin lisäksi jotain muutakin.
Se oli sitä sosialistista tasa-arvoa jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sieltä kukaan kermaa ja maksaa ostanut.
Tallinassa 1986 luokkaretkellä ja päästiin valuttaakauppaan. Halpaa mahorkkaa ja Vodkaa + maailman kallein Sonyn kasettimankka. Muuten täyttä rihkamaa, saatiin hyvät naurut. Ne oli ihan keskiajalla tuolloin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käynyt sellaisessa Leningradissa ja muistaakseni siellä kyllä oli tavaraa, parempia tuotteita kuin paikallisten kaupassa, esim jotain hyvää suklaata taisin itse ostaa (tulee mieleen Royal-suklaa, mutta se ei ole varma muista)
Siellä oli venäläisiä appelsiinikonvehteja ja jääkarhukonvehteja. Sen lisäksi matkamuistoesineitä ja Sovetskoje shampanskojea. Sitten oli hajuvesiä. Miesten partavesi oli Ruskij les eli suomennettuna venäläinen metsä. Se oli Menneniäkin väkevämmän hajuista. Naisten hajuvesiä oli rasiassa lajitelma, jossa oli pikkuruisia pulloja. Monet suomalaismiehet ostivat niitä vaimoilleen tuliaisiksi.
Kyllä. Se oli ns. valuuttakauppa ja propagandaa, johon tavallisella neukulla ei ollut mitään asiaa. Olen aikoinaan käynyt tuollaisessa berjoskassa Leningradissa. Siellä myytiin votkaa, kuohuviiniä, kaviaaria, matkamuistoja kuten maatuskoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä oli sitten ne eliitin kaupat missä sai ostaa laatikkokaupalla jotain konjakkia?
Vierailija kirjoitti: Mitkä oli sitten ne eliitin kaupat missä sai ostaa laatikkokaupalla jotain konjakkia?
Kommunistieliitti eli NKP:n ja politbyroon jäsenet ja heidän perheenjäsenensä ja pienmmät tapit saivat käydä Stockmannissa Helsingissä ostamassa vaimolle länsimaisia hepeniä, ruokaa ja lapsille leluja. Systeemihän oli täysin mätä ja epätasa-arvoinen: tavallinen rahvas asui kommmuneissa ja söi paleltuneita omenoita ja perunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Berjoskoissa oli taidetta ja turistikrääsää. Oli maatuskanukkeja ja ruusuhuiveja. Oli hyvät valikoimat viinaa ja mahorkkaa, erilaisia herkkuja kuten kaviaaria, suklaita jne.
Nuo olivat hotellien yhteydessä olevia kioskeja, turistit kutsuvat kaikkia kauppoja ja kioskeja Beryozka nimellä, mutta se oli se kauppaketju jossa oli paljon pitkiä tyhjiä hyllyä suuressa kauppatilassa.
Siellä ei juuri missään voinut laillisesti maksaa ulkomaan valutalla, vaan piti vaihtaa rupliksi, joko virallisella kurssilla pankissa tai vaihtopisteellä taikka jobbarilta kurssilla jolla oli jotain 10 kertaa parempi kurssi, tai sitä parempi. Lisäksi vaihtopisteiltä oli mahdollista ostaa kuponkeja, siis huonolla kurssilla, jotka kävivät maksuksi oikeissa Beryozka kaupoissa. Beryozka kaupoista kuka vain sai ostaa, jolla oli riittävästi ruplia tai kuponkeja.
Neukuissa oli vaarallista tehdä kauppaa (ostaa, myydä, maksaa) valuutalla, sitä sai (teoriassa) linnatuomion, poikkeuksena valuuttabaarit joita pääasiassa oli hotellien yhteydessä, jossa maksuksi kävi vain valuutta. Jos jäi kiinni jobbarilta vaihdosta sai (teoriassa) pitemmän tuomion. Teoria muuttui todeksi jos ei ollut riittävästi valuuttaa jolla maksoi tuomion pois.
Lisäksi, joissakin kaupallisissa yhteyksissä oli matkatavaroiden seassa olleet sukkahousut ja nailonit erinomaisia maksuvälineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mitkä oli sitten ne eliitin kaupat missä sai ostaa laatikkokaupalla jotain konjakkia?
Kommunistieliitti eli NKP:n ja politbyroon jäsenet ja heidän perheenjäsenensä ja pienmmät tapit saivat käydä Stockmannissa Helsingissä ostamassa vaimolle länsimaisia hepeniä, ruokaa ja lapsille leluja. Systeemihän oli täysin mätä ja epätasa-arvoinen: tavallinen rahvas asui kommmuneissa ja söi paleltuneita omenoita ja perunoita.
Ja samaa meno jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tallinassa 1986 luokkaretkellä ja päästiin valuttaakauppaan. Halpaa mahorkkaa ja Vodkaa + maailman kallein Sonyn kasettimankka. Muuten täyttä rihkamaa, saatiin hyvät naurut. Ne oli ihan keskiajalla tuolloin..
Eivätkä ole sitä mihinkään kehittyneet.
Wikipediassa on ihan hyvä selostus Berjozka-kaupoista.
En muista enää, koska kiinnostavampaa oli käydä neuvostoliittolaisten omissa kaupoissa.