Miten olla olematta katkera? Vanhemmat siirsivat lahes kaiken omaisuutensa veljelleni hyvin edullisin kauppa- ym jarjestelyin. Sain itse murto-osan tasta.
En jaksa enää murehtia taloudellista puolta, vaan sitä että miten aina veljen asemaa pitää pedata niin viimeisen päälle hyväksi. Eniten v" #¤¤ ttaa että minulle yriteään koko ajan selitellä ja uskotella että tämä oli tasapuolinen järjestely. Minun osuudestani puhutaan että tämä oli nyt sitä kuuluisaa ennakkoperintöä, veli sen sijaan varakkaana miehenä vaan teki bisneksiä ja osti pois. Eli mulle annettiin, veli osti omilla rahoillaan.
Kommentit (32)
eli ei kiinostanut ennen isän kuolemaa eikä näköjään kiinosta isän kuoleman jälkeenkään. Mutta sillehän minä en voi mitään.. Itseasiassa olen miettinyt että tajusivatkohan he ja eivät kehtaa. tai sitten ei heitä vaan oikeasti kiinosta olla sukulaistensa kanssa yhteyksissä.
Veli ei ole naimisissa, mutta voipi joku päivä mennä. Ajattelin myös tuota puolta, että onko vanhemmilla sitten hyvä ja oikeudenmukainen mieli, kun ihan vieras ihminen ottaa sen omaisuuden, joka minun kustannuksellani oli veljelle hoideltu.
ap
Vierailija:
Varmaan kuitenkin sen verran että jostain syystä heillä on tarvetta todistella sinulle kuinka tasa-vertainen tämä järjestely on.
Onko veljesi naimisissa? Miltä sinusta sitten tuntuu jos heille tulee ero ja vaimo ottaa osuutensa?
Isäni hylkäsi meidät lapset, kun otti eron. Sinun mukaasi olisimme saaneet käydä heillä. Asia ei ole noin yksinkertainen. minunnäkökulmastani me emme ole tervetulleita isäni luo eli toisinsanoen häntä ei kiinnosta nähdä meitä. Sinä voit sieltä perheestä käsin nähdä asian toisinpäin. Tämä on kuitenkin minun totuuteni, joka määrittää, miten elän elämääni. Lapsillani ei ole isoisää. Sinun lapsillasi on. Totta hemmetissä olen tästä surullinen. Ja aion nyhtää kaiken irti minkä ikinä saan. Se on rahaa. Muuta en saanut. Aion todellakin ottaa kaiken lain mukaisen itselleni. Se on vähin henkinen korvaus siitä, että isä on hylännyt. Se ei tuo isää ja isoisää takaisin, mutta totta hitossa raha on kivaa. Minulle on ihan sama, mitä te siitä ajattelette. Toivottavasti älyätte silloin edes sen, että lapsia ei noin vain hylätä. Kaikella on seurauksensa. Koska en ole uskovainen ihminen ja usko tuomiopäivään, seuraukseksi minulle kelpaa se, että te ette saa rahoja, jotka kuuluvat minulle. Eiks oo kiva tää uusperheily?
Kun kaikki on tehty, niin yritä unohtaa koko juttu ja keskity oleelliseen eli läheisiin ihmissuhteisiin joita ei rahalla saa. En tidä kuinka pitäisi suhtautua veljeesi tai vanhempiisi, sen tiedät itse parhaiten. Epäreilua on, tee ajatuksesi tiedetyksi, etteivät kuvittele et kaikki menee purematta läpi. Muista ettei raha takaa onellisuutta.
Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen. Katkeruus on siitä ikävä tunne, että se ei muuta perustilannetta miksikään. Se ei muuta sitä miten perintöä on jaettu. Mutta se kalvaa sinua sisältä ja saattaa jopa vieraannuttaa sinua ystävistäsi ja muusta perheestä. Kannattaa tarkkaan miettiä antaako katkeruudelle vallan.
Minun isäni ei koskaan kieltänyt tytärtään tai heidän lapsiaan tulemasta ei ikinä. Siskopuoleni kuoli lopulta väkivaltaisesti jonkajälkeen lapset jäivät isälleen. Ja nämä isäni lapsenlapset ovat käytännössä samanikäisiä kuin minä itse. Eli eivät ole mitään pikkunaskaleita vaan aikuisa liki 40 ihmisiä. Joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa tutustua äitinsä sukuun. Mutta kiinostusta ei ollut. Isäni jopa kutsui heitä sukujuhliin ym.. mutta ei.
Ymmärtäisinkin paremmin jos kyse olisi pienistäihmisistä ja jolain tavoin hyljätyistä, mutta kun ei ole. Vaan aikuisita ihmisistä joita kiinosti vain raha. Ei sukulaisuus pätkänvertaa.
Miten isäsi jätti ensimmäisen vaimon? Erosivatko sovussa?
Tiedätkö todella, miten äitisi on suhtautunut ex-liiton lapsiin? Et voi tietää. Et voi tietää, mitä on toisen perheen taustalla, se historia. Todennäköisesti siellä on traumoja. Eihän täysjärkiset oikeinkohdellut lapset ole olematta yhteyksissä isäänsä jos isä haluaa olla yhteyksissä. Kyllä taustalla on kuule aika paljon kaikkea sellaista, jota sinä uusperheen lapsi et näe. Näet kovin naiivin puolen. Mietipä omalle kohdallesi tilanne, että isäsi jättää teidänkin perheen joku päivä. Miten aktiivisesti olet yhteyksissä isääsi ja uuteen vaimoon? Jos vaimo hienovaraisesti hylkii? Peräätkö tapaamisia. Isäsi on puun ja kuoren välissä, kun yrittää miellyttää uutta vaimoaan ja entistä perhettä. Kyllä siinä uusi vaimo painaa vaakakupissa enemmän, muutenhan sen menettää.
Ihan kuin omaa tekstiäni olisin lukenut.
Mietin vuosikaudet miten estää katkeroitumista veljeäni kohtaan ja miten suhtautuisin vanhempiiini, jotka hyysäävät veljeäni ja joille minä - omillani toimeen tuleva- olen aina vain pelkkä 0. No, nyt tein päätökseni ja katkaisin välit vanhempiini lopullisesti. Kaiken päälle vanhempani haukkuivat minut pystyyn sellaisin ilmaisuin joita vanhempien ei todellakaan kuuluisi omalle lapselleen sanoa :( Omasta mielestään eivät ole tehneet mitään väärää ja nyt ei ole kysymys siitä että veli sai auantaipussin enemmän - vaan on kyse todella suurista rahasummista, joista edes murto-osa olis kelvannut minullekin.
KAupan päälle vanhempani aivopesivät veljeni joka ei nyt halua olla edes puheväleissä kanssani, saati olla tekemisissä 1-vuotiaan poikamme= kummipoikansa kanssa. Veljeni kanssa en ole rahasta riidellyt koskaan enkä koskaan moittinut häntä siitä että vanhemmat pitävät häntä parempana.
Kaiken hässäkän jälkeen täytyy sanoa että on kevyt olo! Katkeruus on tiessään eikä tarvitse enää kuunnella pröystäileviä juttuja siitä millainen moottoripyörä taas käytiin velejelles ostamassa. Ainoa harmi on että myös yhteys veljeeni meni :(
ja mm. äitini oli isäni edellisestä liitosta olevan tyttären ( eli tämän väkivaltaisesti kuolleen) tyttären kummitäti siis sylikummi. että kyllä ne tuli toimeen. Mutta tilanne meni hulluksi, kun sisareni kuoli ja hänen 5 lastaan jäi isälle. Ja tosiasiahan on etten tiedä mitä isä tai hänen uusivaimonsa on näille lapsille syöttänyt heidän biologisenäitinsä suvusta. se on totta. Mutta minunäitini ja isäni edellisenlliton lapset tulivat toimeen keskenään samoin kuin minä olin hyväystävä velipuoleni kanssa.
Eli sillä taholla ei ollut ongelmia. vaan ongelmat alkoivat sisareni kuolemasta jonkajälkeen nämä lapsenlapset eivät tahtoneet ottaa yhteyttä missään muodossa meihin tätipuoliin. Eikä omaan isoisäänsä. Ja isäni todellakin yritti. Mutta kiinostus oli nolla.
Ja totta on etten voi kaikkea tietää. mutta tosiasia on että minä esim tasantarkkaan tiedän asian paremmin, kuin sinä. Ja ero ei ollut isälläni ja hänen exällään mikään loisto juttu.. vaan katkeruutta ja paljon.
Isäni ex mm. ei hyväksynyt meitä uusia lapsia hänen lastensa siskoiksi vaan olimme vaan jotain.. mutta me tulimme kyllä toimeen keskenämme me sisarukset... Eli sillä puolella ei ongelmaa ollut. mutta tosiaannämä lapsenlapset vaan eivät olleet kiinostuneet kuin rahasta.
kuollessaan omaisuutensa ihan just sille ketä huvittaa? Tietysti, jos ei ole asiaa hoidettu mitenkään, täytyy jotkut perimissäännöt olla tai jos on alaikäisiä lapsia, joiden pärjääminen tulee taata. Mutta esim oma tilanteeni, jos vanhempani kuolevat esim kymmenen vuoden päästä, miksi heidän pitäisi minulle 4-kymppiselle omaisuutensa antaa, jos oikeasti haluaisivat antaa sen jollekin muulle? Varmaan omani ja suurin osa muista vanhemmista jakaisi omaisuuden kuitenkin tasapuolisesti lapsilleen...
Tehkööt tienesteillään mitä haluavat. Olen itse vakituisessa, hyvässä työpaikassa ja veljeni on työtön. Olen sanonut vanhemmilleni, että he saavat auttaa veljeäni ilman, että minulle tarvitsee antaa tasapuolisuuden vuoksi. Minä tienaan itse omat rahani. Monet sukulaisuussuhteet ovat menneet rikki rahan vuoksi. Minun mielestäni se on merkki ahneudesta ja rakkauden puutteesta.
ja niinhän se on jo syntymästä saakka, lapsella on oikeuksia vanhempiinsa nähden.
Ei pidä tehdä lapsia, jos ei halua kantaa niistä vastuuta.
Perintöasioissa kannattaa pitää puolensa, jos on jälkikasvua. Heiltähän se on pois.
Tasa-arvoisesti pitää lapsiaan kohdella.
Tekisin näin että tekisin rauhallisesti sanoen kaikille osapuolille selväksi että minua on loukattu syvästi. Kysyisin lainoppineilta tuota menetelytapaa onko se oikein ja voitko todellakin riitauttaa asian myöhemmin.
Mainitse myös se vanhemmillesi että jos ja kun veljesi avioituu ja eroaa niin omaisuu luisuu kyllä pois suvusta.
Miettikää kukin omia lapsianne tuleeko tulevaisuudessa olemaan niin että joku lapsi on erityisessä suosiossa tai jopa tässä hetkessä.
Auttaisiko tuohon (ymmärrettävään) katkeroitumiseen ajatus, että se on maallista kaikki eikä mukaan saa mitään.
Vaan sepä siinä, kun OMAT vanhemmat tekevät tuollaista niin se se varmaan siinä kurjempaa onkin.
Voitko keskustella vanhempiesi kanssa asiasta suoraan?
Mutta yritä kuitenkin olla katkeroitumatta, sillä se syö vain sinua itseäsi ja huonontaa tilannettasi.
Ja ainahan sinulla on se toivo, etteivät vanhempasi käytäkään kaikkea saamaansa rahaa matkusteluun tms, vaan jättävät teille sitten kuollessaan vielä puhdasta rahaa reilusti jaettavaksi.
Ymmärrän pointtisi, ja minuakin korpeaisi jotenkin vastaavassa tilanteessa.
niin voit riitauttaa kaiken siis aivan kaiken myös eduliset ostokset. Siloin nekin katotaan pitkälle enakkoperintönä ja saat niistäkin osuuden...
Meillä meinaan kävi niin että isä mö lapsuudenkotini mulla ja mun täysisikolle.. mutta kuinka ollakkaan isän edellisen liiton lapsenlapset riitautti koko paskan.. vaikkeivat koskaan olleet edes käyneet koko asunnossa saati tavanneet isoisäänsä....... Ja viakk asunto oli virallisesti mun ja sikon. niin silti jouduttiin antamaan osuus siitäasunnon myyntihinasta noille.... Täysin tuntemattomille ihmisille. että siinä se oikeus ja kohtuus.
Vierailija:
niin voit riitauttaa kaiken siis aivan kaiken myös eduliset ostokset. Siloin nekin katotaan pitkälle enakkoperintönä ja saat niistäkin osuuden...Meillä meinaan kävi niin että isä mö lapsuudenkotini mulla ja mun täysisikolle.. mutta kuinka ollakkaan isän edellisen liiton lapsenlapset riitautti koko paskan.. vaikkeivat koskaan olleet edes käyneet koko asunnossa saati tavanneet isoisäänsä....... Ja viakk asunto oli virallisesti mun ja sikon. niin silti jouduttiin antamaan osuus siitäasunnon myyntihinasta noille.... Täysin tuntemattomille ihmisille. että siinä se oikeus ja kohtuus.
Sano nyt kuitenkin ääneen mitä ajattelet, ettei vanhemmillesi jää kuvaa, että ihan hyväksyt tämän.
Ja mun isäni ei koskaan kieltänyt lapsenlapsiaan tulemasta kylään tai olla yhteyksissä. mutta kun ei heitä kiinostanut. vasta kuoleman jälkeen kiinnosti kun oli tiedossa rahaa. Ja se asunto oli myyty meille jo kauan ennen isän kuolemaa eli isä oli meillä " vuokralaisena" ...
Joopa joo.. meinaan saihan he kuminkin isän käteisvaroista oman äitinsä osuuden... mutta meidän piti antaa vielä meidän äidin ostaman asunnon myynistä rahaa vaikka asunto oli ollut meillä jo pitkään.. heh.. todella kohtuulista.. juu. no ahneitahan on vaikka muille jakaa.
heti ensin tuli mieleen että kaikki riippuu siitä kuinka paljon sitä perintoä on annettavana
Varmaan kuitenkin sen verran että jostain syystä heillä on tarvetta todistella sinulle kuinka tasa-vertainen tämä järjestely on.
Onko veljesi naimisissa? Miltä sinusta sitten tuntuu jos heille tulee ero ja vaimo ottaa osuutensa?