Itkettekö ikinä töiden takia? Tai työpaikalla?

Kun viisikymppinen mies halusi lomansa juuri lasteni syyslomalle vain sillä perusteella, että nyt on lomaviikko.

Itken, mutta ilosta kun irtisanon itseni viimeistä kertaa muutaman kuukauden päästä. t. 39 vuotta putkeen sorvin ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Olen It-alalla. Joskus itkettää uupuneena kun istun illalla tekemässä omien töiden lisäksi kahden työtoverin hommia jotka ovat oppineet lusmuamaan omista velvoitteistaan ammattitaidottoman pomomme kautta ne minulle siirtämällä alkeellisine keksittyine verukkeineen. 

Ihan kaikkeen paskaan ei pidä suostua. Opettele sanomaan Ei ja kertomaan asiat talon sisällä suoraan niinkuin ne ovat. Et tule  voittamaan sillä mr/ms nice guy -palkintoa, mutta ainakin pelastat oman työhyvinvointisi ja jopa terveytesi.

Puoliso oli töissä isossa suomalaisessa pörssiyhtössä. En ole itse ay-ihmisiä, mutta maallikollekin oli selvää että työnantaja laiminlöi tes-ehtoja toistuvasti omaksi hyväkseen. Olen itse niin m...kku että olisin liittoon kuulumattomanakin painostanut luottamushenkilöt töihin hoitamaan ongelman kuntoon. Töissä ei olla ensisijaisesti hakemassa kavereita ja muilta hyväksyntää.

Varsinkin naisvaltaisilla aloilla suostutaan liikaa kaiken maailman vedätyksiin joita esimiehet ja talo yrittävät omaksi edukseen. Ja mikseivät yrittäisi lisää, kun lähes kaikkeen on jo suostuttu vain nurkan takana ja somessa jupisemalla?

Kyllä. Nykyisessä työssä vaaditaan aivan liikaa, niin että ihmiset sairastuvat. Tälläkin viikolla olen (päivittäiset työmatkat mukana) tehnyt likimain 70h työviikon ja kun palautteeksi saa vain: "Etkö sä osaakaan tätä", "Onko tämä työ liian vaativaa sinulle", "Sun pitää tehdä paljon enemmän ja nopeammin" jne. niin sitä miettii että mitähän hlvettiä. 🙄 Oma elämä, ihmissuhteet ja jaksaminen aivan retuperällä tämän työn takia. Sairas työkulttuuri, mutta ihmiset ovat siellä niin turtuneita, että kukaan ei enää näe sitä. Kyllä, olen päättänyt lähteä tuolta.