Vihdoin löytynyt hyvä mies, mutta jaksanko enää viritellä parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pakota seurustelemaan. Voi sitä vaan sängyssäkin puuhata ja hommat on sillä selvä ja nähdään taas viikon päästä samoissa merkeissä.

Pointtini onkin siinä, että nyt olis tarjolla Hyvä Mies kumppaniksi, ei vakipano.

Ap

Jos puhuminen on rasittavaa, ajattelit et saman katon alla ei tartte puhua? Mykkäkouluako ja toisen ajatukset pitäisi lukea? Jos et halua seurustella, ei ole pakko. Jos et halua muuttaa yhteen, sekään ei ole pakko.  Kumppanuuteen kuuluu hyvä kommunikaatio. Tai sitten vaikka samalla aalto pituudella, jos nyt ei puhutakkaan, mutta ettei teillä tule outoja hiljaisuuksia kun et halua puhua ja vetäydyt. Onko sellaisen kanssa kiva asua? Onko mies suulas vai onko hänkin hiljaista sorttia kuin sinä?

Miten tutustutte jos et tykkää puhua?

Älkäää minun kanssa, olen niin macho-macho mies, että saatte rintakarvojen kasvua itsellennekin lähietäisyydeltä.

-M

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yhdessä asuminen tekee suhteen helpoksi introvertin näkökulmasta kun ylläpidoksi riittää että illalla rojahdetaan samaan sänkyyn nukkumaan. Muuten on omat menot.

Hui! Introverttina minua pelottaa kaikista eniten päästää joku vieras asuntoon vailla tietoa milloin saan hänet ulos. Kyllä se tekstiviestein tapahtuva parisuhde on se kaikista turvallisin introvertille. 

Mä en edes kelpaa kellekkään, mutta en ehkä enää jaksaisi tutustua vaikka kelpaisinkin.  Kun on niin monta vuotta ollut yksin. 

Muidenko tää asia pitäisi tietää ja päättää?

Ihme, että rummeli kelpaa edes jollekin. Ensitreffit oli varmaan hautaustoimistossa, katsomassa syksyn uusimmat mallit?

Vierailija kirjoitti:

Itselle kävi näin myös lähempänä 50 ikävuotta. Mä päädyin siihen, että en jaksa enää parisuhdetta. Mies olisi vieläpä halunnut yhdessä asumistakin, joten sanoin etten taida enää tämmöiseen sopeutua kun olen koko ikäni sinkkuna elänyt.

Näin se helposti on. Kun riittävän pitkään tottuu sellaiseen hyvin omaehtoiseen elämään, niin suhteeseen sopeutuminen voi olla tosi vaikeaa.

Kyllä pitkään yksin eläneistä näkyy sellainen joustamattomuus ihan päällepäin. Enkä sano, että se olisi tosi huono asia. Ei kaikkien tarvitse joustaa, varsinkaan jos elämä sujuu ihan hyvin juuri niin.

Vierailija kirjoitti:

Älkäää minun kanssa, olen niin macho-macho mies, että saatte rintakarvojen kasvua itsellennekin lähietäisyydeltä.

-M

Oletko sivellut itsesi testosteronilla, vai miten se tarttuu?

Vierailija kirjoitti:

Ihme, että rummeli kelpaa edes jollekin. Ensitreffit oli varmaan hautaustoimistossa, katsomassa syksyn uusimmat mallit?

Kateellisuus haisee pahalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pakota seurustelemaan. Voi sitä vaan sängyssäkin puuhata ja hommat on sillä selvä ja nähdään taas viikon päästä samoissa merkeissä.

Pointtini onkin siinä, että nyt olis tarjolla Hyvä Mies kumppaniksi, ei vakipano.

Ap

Jos puhuminen on rasittavaa, ajattelit et saman katon alla ei tartte puhua? Mykkäkouluako ja toisen ajatukset pitäisi lukea? Jos et halua seurustella, ei ole pakko. Jos et halua muuttaa yhteen, sekään ei ole pakko.  Kumppanuuteen kuuluu hyvä kommunikaatio. Tai sitten vaikka samalla aalto pituudella, jos nyt ei puhutakkaan, mutta ettei teillä tule outoja hiljaisuuksia kun et halua puhua ja vetäydyt. Onko sellaisen kanssa kiva asua? Onko mies suulas vai onko hänkin hiljaista sorttia kuin sinä?

Miten tutustutte jos et tykkää puhua?

Et taida tuntea saati ymmärtää intoverttien sielunelämää.  Ei voi mitään.  En vaihtaisi osia. 🤭

No, jos se toinen on ns. Se-oikea, niin puhuminen on helppoa ja vaivatonta. Voi puhua tai olla puhumatta. Minä olen introvertti ja oleminen on niin helppoa tässä suhteessa.

Mutta aina jotain vääntöä tulee. Meillä se on siivous. Vielä omat sotkut jaksan siivota, mutta en muiden. Exän kanssa oli toiste päin: hän oli siistimpi kuin minä ja valitti minulle, kun puristan tiskirättiä väärin.

Jätä se sika

Kyllä minulle vielä (slaavikeltti)

DNA - muotovalio //

kosmopoliitti, intellektuelli

ComeusJumala 🥸 maailmalta 

löytyy..

I count ON it IN ~ coDfidencE.

Kun huusholli on tarpeeksi tilava,

voi introvertti vetäytyä huoneiston

länsisiipeen extron kahvitellessa

itäsiiven puolella. 

Minulla on aikaa.

En kiirehdi, en hötkyä.

Jumalallinen aikataulu 

on hätäisen ihmisen tempoa

huomattavasti verkkaisempi luonnoltaan.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan muuta sen kanssa heti kimppaan! 

Juu ei, ei heti. Paitsi että voisimme viettää talven yhdessä asuen jossain etelässä. Se olisi samalla kokeilu, miten yleensä pystyn sopeutumaan asumaan jonkun kanssa.

Ap

Hyvä idea! Aina kannattaa lähestyä asiaa koemielellä. Kannattaa muistaa, että sinulla (tietysti hänelläkin) on omat painolastinne, jotka mutkistavat asioita varmasti.