Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen kuolema ja väsymys.

Vierailija
23.11.2025 |

Lapsen kuolemasta 4 vuotta. Sairauslomat, psykiatrit, terapeutit ja lääkkeet kokeiltu. Aina yhtä voimaton.

Miten pääsit elämään kiinni, jos pääsit?

Kommentit (65)

Vierailija
61/65 |
23.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti: Ajatteletko lainkaan sitä elossa olevaa lastasi? Sun pitää alkaa elämään sille elossa olevalle lapsellesi, tai kohta häntäkään ei ole.

Tietenkin ajattelen. Ilman häntä en edes eläisi. Ajatteletko sinä, että lisäsyyllistäminen auttaa? 

Ap

 

Vierailija
62/65 |
23.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuntuu, että si ä olet myös osittain päättänyt, ettet jaksa ja sen myötä kunto on oikeasti mennyt huonoksi. Se on ihan ok ja niin kävi itsellenikin, mutta lääke oikeasti on se, että pikku hiljaa täytyy uskaltaa tehdä asioita. Vaikka 5min kerrallaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/65 |
23.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistukea saman kokeneiden ryhmästä? Ilmeisesti kyseessä oli ainoa lapsi. Muuten muut lapset pitäisivät elämässä kiinni. 

Kuulostaa ehkä tyhmältä,  mutta lemmikki, jota on vietävä ulkoilemaan voisi auttaa. Nyt käperryt vain omaan suruusi. Miten puolison suru? 

Vertaistuki vain pahentaa oloa. Äläkä nyt saatana mitään lemmikkejä ehdota. Suruun käpertyminen on tarkoittaa vain sitä että surulla on jotain sanottavaa. Mutta mitä? Se on jokaisen ratkaisttava itse.

 

No jos pitää eläimistä, niin kyllä lemmikki voi olla suureksi avuksi surussakin. Koiran kanssa on pakko ulkoillakin, mitä ap ei tee nyt lainkaan. 

Vierailija
64/65 |
23.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että si ä olet myös osittain päättänyt, ettet jaksa ja sen myötä kunto on oikeasti mennyt huonoksi. Se on ihan ok ja niin kävi itsellenikin, mutta lääke oikeasti on se, että pikku hiljaa täytyy uskaltaa tehdä asioita. Vaikka 5min kerrallaan. 

On mennyt kuntokin konkreettisesti huonoksi. Olin tosi liikunnallinen tapahtuneeseen asti. Saattaa olla, että aluksi alitajuisesti päätinkin. Mutta kauan olen jo halunnut toisin. Uupumus on vaan niin loputon.

Ap

Vierailija
65/65 |
23.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistukea saman kokeneiden ryhmästä? Ilmeisesti kyseessä oli ainoa lapsi. Muuten muut lapset pitäisivät elämässä kiinni. 

Kuulostaa ehkä tyhmältä,  mutta lemmikki, jota on vietävä ulkoilemaan voisi auttaa. Nyt käperryt vain omaan suruusi. Miten puolison suru? 

Vertaistuki vain pahentaa oloa. Äläkä nyt saatana mitään lemmikkejä ehdota. Suruun käpertyminen on tarkoittaa vain sitä että surulla on jotain sanottavaa. Mutta mitä? Se on jokaisen ratkaisttava itse.

 

No jos pitää eläimistä, niin kyllä lemmikki voi olla suureksi avuksi surussakin. Koiran kanssa on pakko ulkoillakin, mitä ap ei tee nyt lainkaan. 

Ollaan allergisia, joten ei olisi edes vaihtoehto.

Ap

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yksi